Pohjien äänitys JJ:llä, Tampere 31.5.-4.6.2005

31. toukokuuta 2005, tiistai

TOMMI: Heräsin kasilta ja soitin puoli ysin jälkeen Makelle: joko pyöräilen reenikämpälle? Enpä tosiaan, olivat yhä Helsingissä hakemassa Tomin veljeltä videokameraa. Oli alunperin puhe että kympiltä on rojut JJ:llä. Soitin Tomille, joka poimi minut puoli kympiltä Corollaansa. Jätimme sen heille ja kävelimme Akin kohdalle, jonne Janne kohta ajoi Leppäharjulta lainatulla pakulla. Korostan että keli oli hehkeä vaikka hermo oli kireä. Akin rystyseen sattui yhä, oli eilen kopauttanut sen kitaran ulokkeeseen. Kämpällä pakkasimme auton, Jannen pyörä mahtui kyytiin. Aaken Fender-nuppi on paskana, Janne jätti sen Mönkköselle korjattavaksi. Mönkkösellä on ennestään Jannen Elka jota ei nyt saada studioon. Onneksi JJ:llä on Leslie, vaikka sen soundi täyttää tilaa eri tavalla.

Aki kävi ostamassa kahvimaidon ja vaihtoi sandaaleihin. Matkin häntä heti. Sukat ja sandaalit on isien, kirjastovirkailijoiden ja meidän ratkaisu. ("Te ootte sen näköisiä naisia että teillä on käytännölliset kengät", kuultiin kerran yöelämässä.)

Make ja Aake tulivat JJ:lle varttia vaille 12. Tomi pisti minut hakemaan Anttilasta neljä MiniDV-kasettia. Kun palasin, Tomi oli itse jossakin, eikä vieläkään (klo 12:41) ole palannut. Nyt on selvinnyt ettei studiossa olekaan Leslietä, kun ennalta ilmoitimme että meillä on Elka. Ja Aake siis joutuu soittamaan JJ:n nupilla, omansa on vissiin joskus pudonnut katolleen, muuntaja on litistynyt ja ilma ei kierrä, ilmoitti Mönkkönen. Ei pelkällä putkienvaihdolla selvitä. Ja nyt Aake kysyi muistinko ottaa hänen nuottinsa kämpältä. En tietenkään muistanut. Juuso kokoaa Rhodes-ämyriä oven taakse käytävään. Make varmisti Aakelta: eksie soita lujaa?

AAKE: Heräsinpä seiskalta, ehee! Marko saapui autoineen kello puoli ysi. Ennakoin itseni kadulle muutamaa minuuttia aikaisemmin päästäkseni ihailemaan lähempää ikkunoittemme alle parkkeerattua 80-luvun Jaguar XJS:ää. Hyvä aamu.

Kahdeksan firman asiaa hoitui matkalla. Onneksi Bassman saatiin korjaukseen. Nuoteilla ei ole väliä, kirjoitan uudet.

Korjauksia Tommin höpötyksiin: En soita Juuson vahvistimella vaan Jannen Fender Quadraverbillä koska se on melkein sama peli kuin alkuperäinen Bassman 100. (Mun Fenkku on kuitenkin jokseenkin modattu kaksikanavakäyttöä varten: bass-kanavassa on hieman enemmän headroomia ja gainia, normal-kanavasta on poistettu bright-kytkin.)

Leslie pitää noutaa Hallamaan reenikämpiltä... jotenkin... Kohta alkaa rumpu-tsekki.

TOMI: Ja mie heräsin eka kerran kuuelta kun tästä kerran kilpaillaan. Puutarhurin ammatti vaatii aikaisia herätyksiä. Siihenkö se kaatuu ennenkuin on kunnolla alkanutkaan. On siihen ollu totuttelu. Kyllä mie sitten vielä vajaan tunnin nukuin, että jaksais studion savun kyllästämässä ilmassa. J.J:llä on kyllä hyvä tuuletus, mutta kun usiampi lauruuttaa, niin onhan se selvä, että pökertyneenä taas kömmitään illalla ulos. Täytyy sanoa että alkukesän studiopäivät ovat aivan ihania verrattuna Oloksen tammikuun holotna-sessioihin tai Sinetin heinäkuun hikijammailuun. Taas kävi niin että Krutsinin puhelin soi liian useasti eilisillasta lähtien kun jätkät soittivat että missä, milloin ja miksi. Kirottuja olkoon asiainhoitajageenit! Kun saavuimme studiolle, hajumuisti toimi välittömästi. Sikarin ja kahvin tuoksu yhdistettynä eteisen pesulahajuihin sai vatsan heti heikoksi vaikka olin henkisesti valmistunut studiojännitystä vastaan.

TOMMI: Kello 13:57. Ostin lähikaupan lämpötiskistä kilon Ohrasta, siitä ei eväs parane. Muuten kuin mustamakkara mutta ilman verta, ja mustaahan on yhdeksänä Tampereen vuotena tullut syötyä. Taitaa olla Savupoikien tuote tämä Ohranen. Kylmänä sitä ei myydä eikä Kauppahallissakaan ole vuosiin näkynyt. Mustan kohdallahan mie olen selkeästi Teivon Lihan miehiä, joku makkarasponssi olisi paikallaan. Ohrasen kilohinta on vitosen, Teivon mustassa 4,5. Sain huijattua Maken valitsemaan perusläsyn sijaan Ohrasta, mutta hänellä on nyt rumputsekissä kiirettä, ei ole ehtinnä maistaa. Akilla tuli pähkinähimarit kun näki minulla 300 ja Jannella 150 gramman säkin. Luulenpa muuten, että kun saan tuon kiertuesarjakuva-albumin valmiiksi, en enää ikinä piirrä keikkareissuilla yhtään ruutua. Aihe on käsitelty.

Teemun mukaan olin joskus arvostellut sitä että Salkkarien Saku katsoi kännykästä ajan. Nyt olen itse yhtä surkia jätkä. En ole saanut hommattua uutta paristoa Pulsar Quartziini, jonka sain jouluna 1983. Ranteeseen on jäänyt viime kesältä rusketusrajat, en riisunut kelloa edes saunassa. Tepskehän oli Tuurin Miljoonarockissa katsomassa Purplea, mutta eipä Paicea kuulemma soolotuttanut, ja sitähän Korkalovaaran Kovin Mättäjä oli odottanut.

14:53. Leppäharju toi Leslien! Kannettiin se autosta sisälle, nyt ihmetellään mihin se sijoitetaan. Tomi edelleen virittää rumpuja. Muutamaa demoa on kuunneltu. Peter Doggettin "Jimi Hendrix - The Complete Guide to his Music" ja Dominic Pedlerin "The Songwriting Secrets of The Beatles" ovat sopivaa studioluettavaa, etenkin jälkimmäinen lukuisien nuottiesimerkkiensä takia.

AAKE: No joo. Ettei tämä mene nyt aivan henkilökohtaisten asioitten puimiseksi palautan tarinat muutamat 100 kilometria kohti kuuta. Eli mites me nyt olemme asettautuneet studiossa? Rumpusetti on isossa huoneessa kuten kaikki soittajatkin. Tarkoitus on maksimoida rumpujen tilamikkien käyttö, eli isossa huoneessa ei saa soida mut soittimet kuin rummut. Mun bassokaappi on varastossa, Akin kitaravahvistin on laulukopissa, Jannen (hetki sitten Leppäharjun tänne toimittama) Leslie on keittiön käytävällä, Rhodesin stereo-kaapille tehtiin oma karsina ison huoneen kauimpaan nurkkaan. Tommi laulaa luonnollisesti myöskin isossa huoneessa. Käytämme luurikuuntelua, joten eiköhän miltei kaikki sällit saa aivan oman henkilökohtaisen mieltymyksiään vastaavan miksauksen.. mikäli auxit vain riittää.. (Kaikki tuntuu olevan aina kiinni auxien määrästä?)

Mie taijjan oikein ottaa asiakseni aina silloin tällöin päivitellä tämän studiopäiväkirjaa silleen äänitystekniseltä puolelta... toisinaan ihmisiä kiinnostaa myöskin miten kaikki nauhoitetaan ja millä...

katos, Anssi Tikanmäki saapui vierailulle.

TOMMI: Kello tuli 16 ja Anssi lähti juuri. Puhuimme pitkään mm. kesätapahtumista, joihin valitaan esiintyjät lähinnä kaljatelttayleisöä silmälläpitäen, ja rahatöistä, joita on pakko ottaa väliin, jotta olisi taas varaa (eli aikaa) tehdä niitä omia juttuja. Jos kyläkinkerien järjestäjä katsoo, että yksi kallis esiintyjä riittää houkuttelemaan väkeä, joka juo tapahtuman plussalle, on heistäkin osalle aivan sama kuka siellä uikuttaa. Tanssit hillitsi degeneraatiota, kun uutta perimää saapui kauempaa raiskattavaksi. Ei tarvinnut pelkkiä oman kylän tyttöjä puristella, joista herkuimmat oli kuitenkin serkkuja.

Mutta tämäkin aihe on jo käsitelty, tuoreimmiltaan uudessa piisissä "Mikä meitä vaivaa", joka jo demon perusteella on suosikkejani levyllä.

16:25. Tomi tekee mikkivaihtojen ja -säätöjen jälkeen rumputsekkiä. Janne on kilahdusvaiheessa ja aikoo ulkoiluttaa itseään lähikaupassa. Päätäni särkee.

AAKE: Rumputsekki on juuri nimenomaan mikinvaihtoa ja asioitten tarkastelua... Pelti vaihtoon, alkuperäinen pelti takas, kokeillaan siirtää mikkiä ja pähkäillään mikä ratkaisu toimi ja mikä ei. Bassarissa päädyttiin klassikkoon eli senkku 421 lyöntikalvolla (päin naamaa -soundi) ja neukku edessä basso-humpsia nappaamassa. Overeissa lähdettiin ja lopulta päädyttiin shuren sm kasiykkösiin. Välissä siellä kävivät myöskin akg:n 414:t.

AKI: 16:40. Omat tuotteet on tuolla tosiaan valmiina. Uusi strato ei oo vielä kehissä. Soitellaan Yli-Anttilan keppiläisyydellä ja Engl screamerillä. Rumpuja tuossa tuunataan ja toonataan.

TOMI: Huh ja vitun huh! En todellakaan muistanut että Juusolla kaikki pienetkin kilahdukset ja vireen heitot kuuluu. Tämä on ihana mutta perusteellinen tila. Päätä alkoi kivistää kun Maken kanssa viritimme tomeja. Söin hieman ja kahvikin alkaa vaikuttaa. Unohdimme Jannen kanssa vedenkeittimen treenikämpälle, joten me teenlipittäjät joutunemme tänään tyytymään kahviin. Kahvinkeittimellä tai mikrossahan ei teevettä keitetä. Olen jo ajautunut studioputkeen. Aika menettää merkityksen ja ainoa kosketus ulkomaailmaan on satunnaiset vieraat ja lähikaupan kassa. Kokeilimme rumputsekissä jos mitä. Lopulta päädyimme siihen mistä lähdimme: '22 custom ride sekä '15 ja '17 custom crashit. Mutta ensimmäistä kertaa Aakea, Makea ja Juusoa häiritsi luottopeltieni saundi. Se kertoo jostain. Pitäisikö ne hinkata kirkkaammiksi, ostaa uudet vai laittaa kaikki poikien makutottumuksien muutoksen piikkiin?...nyt sitä savua alkaa jo olla ihan liikaa. Aki tekee ny kitaratsekkiä ja kohta alotetaan koskettimet. Ja pojat olivat jo valinneet aloitusbiisiksi "Mikä meitä vaivaa". Tässä onkin kiinnostava aihe: biisien soittojärjestys studiossa. Kaikki on kuitenkin soitettava, joten kuinka suuri merkitys on järjestyksellä? Onko esimerkiksi niin, että ensimmäisen kappaleen onnistuminen tai epäonnistuminen leimaa myöhempiä päiviä? Pliis, vastaa tohtori! Emme ole erityisen tunnekavereita.

TOMMI. 17:10. Mie saan joka kerta sähkärin ko mie kosken tähän läppäriin. Joku yrittää varoittaa minua.

AAKE: Mie en kato kelloa. Ja oli muuten viimeinen kerta kun ostan kaupan einespaska-jauhelihapihvin perunamuusilla... olisi vain pitänyt tyytyä pinaattikeittoon. Ja nyt erittäin tärkeät ilmoitusluontoiset asiat: Rumpuja on siis 11 kanavaa ja bändin vire on tällä levyllä A440:n mukaan. Toinen näistä tiedoista on täysin turha ja toinen elintärkeä tulevia päällekkäisnauhoituksia ajatellen. "Viiksekäs tynnyri David Crosby". Juuso ja Janne virittävät Rhodesin muutamaa kosketinta. Kohta olisi aika päästä soittamaan...

TOMMI: Klo 18:57. Kuuntelemme nyt 4. oton aiheesta "Mikä meitä vaivaa". Jannen delaysta loppui paristo, joten lopun "paikallisradiojingle" -efekti jäi poies. Se tuli yllätyksenä kaikille, mutta varsinkin Jannen ilme oli Tomin mukaan KODAK MOMENT. Kun 2. ja 3. otto meni kesken ja 1. otto oli lähinnä yhtyesoinnin kuuntelua varten, 4. oli ensimmäinen kokonainen ottto, jonka perikunta voisi (pitkin hampain) kelpuuttaa masteriksi, jos nyt kaikki menehtyisimme salaperäiseen kaasumyrkytykseen. "Jos mennään uudestaan, se iskupaikka pitää olla tik-töö eikä pöö-pöö", sanoi Aki.

AAKE: Hmm. Eka biisi on aina valittu niin että se olisi muka helpoin. Usein käy juuri niin että biisi yksinkertaisuudessaan paljastaa parhaiten ensimmäisen studiopäivän hermostuneisuuden.

TOMMI: 19:28. 5. oton jälkeen huomattiin että Akin delayssa on vika: TIME muuttuu. 6. otto mentiin ilman sitä. Haikkakanavassa on jotakin kuunneltavaa. Maken mielestä kitarasaundi parani "vitusti, kun välistä otettiin se purkki pois". Onneksi laitteisto ei käytä meitä.

AAKE: vittu. Haikkakanavalla ei ollut mitään kuunneltavaa... Aikaisemmin arvelin ettemme tarvitse koko haikkaa. No nyt sitä ei edes ole. Luultavasti tuonkin asian takia täytyy koko biisi mennä uusiksi. Tämä onkin hyvä tilityspalsta. Joku syö mandariinia tahi appelsiinia.

TOMMI: 19:46. 7. oton kuuntelu. Kahvi ennen demolaulua ryhdisti ääntä, vaikka laulu korvataankin myöhemmin. En silti juonut kahvia turhaan, koska kahvi aikaansaa läpän vihellystä, aggrefilareita ja tärinää. Nuo analysoivat iskuja ja kiistelevät niiden paikoista.

20:03. 8. otto meni kesken. 9. otto oli Juuson ja Maken mielestä OK, mutta Aake mielestään kiilasi. Pitäisikö lopussa olla "kun hartsi kukasta irtoaa" eikä "kun hartsi irtoaa kukasta"? - 20:08 tuntuu että "Mikä meitä vaivaan" 9. otto olisi MASTER. Aaken mukaan siinä on jotain, mitä muissa otoissa ei ole.

AAKE: Kiilasin joo, mutta taisinpa kiilata oikeissa paikoissa, ja tunne taasen johtui siitä että muutin bassolinjaa lennossa koko ajan... Nyt saan vihdoin juoda kahvikupposen. Kofeiinilla on tapana aiheuttaa kiilausta, tai ainakin tekee takana pysymisen aavistuksen vaikeammaksi (hmm... kai aikakäsityksen muuttuessa. Pulssi nopeutuu.) Tämä otto on masterotto, hyvä niin. Yksikin lisää ja oltaisiin jo yrittämisen puolella.

Joo, soitan nyt tuolla mun uudella rickenbackerilla. Hah! 1976 musta 4001. Meni rahat ja kukkaro. Älyttömästi velkaa, silti hyvä mieli. Täyttyipä yksi lapsuuden unelmista. Vielä kun saisi sen 1976 mustan Jaquar XJS:n... huokaus.

Taitaa jokaisella meillä olla live-setin kaltainen efektisekamelska soittimen ja vahvistimen välissä. Ärhäkkäämpää live-soundiahan tässä nyt haetaan. Energiaa soittamisessa. Nyt sitä kuuluisaa FIILISTÄ... juu-u.

TOMMI: "Nielenkö todisteet?" 1. otto ohi klo 20:44. Resuinen osienmuisteluotto, ei tekstikään pitkästä aikaa laulettuna vielä istunut kudokseen. Voi myös olla, että tämän biisin voi SITTENKIN soittaa LIIAN nopeasti. Yritimme treeneissä varoa meille niin tyypillistä KESKITEMPOA, siitä kai se ajatus alunperin tuli, ettei voi.

21:06. Kuunnellaan toista, jo parempaa ottoa. Väittelyä tarkkaamossa, kuuntelevat jonkin kohdan uudelleen. 21:16. Tomin suoritus oli 2. otossa kelvollinen, nyt Aake korjannee pari kohtaa. TAAS SAIN SÄHKÄRIN, täytyy kai riisua tämä timanttitakki. Aaken bassossa on "kiviä lumipallon sisällä" -soundi. Janne kokeilee, Janne kokee. Hänkö siis nyt korjaa jotakin? Jos seuraisin Juuson ja Maken kannoilla, kuin ala-asteella kiusattu seurasi kiusaajiaan, olisin jatkuvasti ajan tasalla.

Muuten: se hetki juuri ennen sähköiskua on piinallisin, kun sormi ikäänkuin liimautuu varautuneeseen pintaan. Vai sormiko se on varautunut, Aake saa kertoa.

TOMI: Se on Tommin pitkä letti ko varautuu. Ja purkautui juuri minuun. Kylläpä kyllä, kaksi biisiä purkissa ainaski rumpujen osalta. Jossain vaiheessa oli pakko turvautua Viitasen ajatukseen "Ihmisethän tässä soittaa, jumalauta, eikä koneet". Eli, runpupartsit on yleisön (poikien) pyynnöstä sen verran haastavia ja ne on yhdellä otolla (Tommille tiedoksi: kokonaisia ottoja joita ei ole koottu paloista toisin kun useimmilla, kato koneet on sitä nykyaikaa) että jotta koska kun ei käytetä klikkiä, tempo huojuu. Mutta fiilis on mahtava. Jese! Aikaisemmissa sessioissahan olen joutunut yliajetuksi rumpuosuuksien suhteen ja minua on painostettu hyväksymään raidat ala-aste-tyyliin "Tuu vaan, oot sie hyvä maalivahti". Mutta aina on paha mieli pojalla ollut viimeistään päällekkäisten alettua. Nyt sen sijaan tiedän mitä olen hyväksynyt ja varautunut tulevaan. Periaatteena on että tullaan voimalla sillon kun tullaan. Forza poikani forza.

JANNE: Vähän on vaikeuksia johtuen siitä ettei soita omilla kamoilla. Elka-leslie meni basaksi viime viikolla toiseksi viimesissä reeneissä viimeviikolla ja se on nyt huollosa. Käytän siis Yamaha-orgelissa oikeaa Leslietä (joka on vähän sama kuin jois Jasmine Dragon Pearlia Liptonin green tea with lemonin jälkeen). Omaa rhodesia ei otettu mukaan kun täällä JJ:llä on kuitenki kahet, jotka on paremmassa vireessä (tai yleensä VIREESSÄ). Vähän eri tatsihan niissä kuitenki oli verrattuna omaan pianoon. Kun Aake joutui ottamaan Quad Reverbin (jota olen käyttänyt omassa rhodesissa) käyttöön, on koko pakka ihan eri. Ainaki "Nielenkö todisteet" menee omilta partseilta päälekkäisäänityksiksi kun ei vieraat kamat ole ihan hallussa. Seli seli, reenata ois pitäny enemmän vaikka reenasinki kämpilä varmaan joka päivä. Se puuttuis vielä että Yammu menis paskaksi niinkö sillä on tapana tehä. Ei kuitenkaan mitään manauksia. Pari pohjaa alkaa rumpujen ja bassojen osalta olleen purkisa. Aivan niinkö alkais tottumaan studiosessioihin... Tämä on varmaan viides kerta mulle ja nyt ei hajoile ihan niin paljon odotteluihin. Pitäskö kalijaa?? Oonko alkoholisti jos mun pittää ottaa haasteena se, etten ottas yhtään olutta?

On mullaki aika pitkä letti muttei se varaudu.

AAKE: Nonnii. Perhana se kesti. "Nielenkö todisteet" on kanssa basson osalta purkissa. Kesti jonkin aikaa kun sain ruuvattua quadista oikeat säädöt. Tuossa bassojutussa on ne kaksi kanavaa: toisessa perus-soundi, toisessa särö ja härömmät efektit kuten wahi, rät ja futsi... ja DELAY. Perkele! Tän vuoden paras keksintö, viive! bassossa! ... Eräänkin kitaransoittajan viisauden mukaan: "Koskaan ei voi olla liikaa viiveitä". Nyt palkitsen itseni yhdellä oluella. Karhulla, kun Sandelssia ei kehdanna ostaa...

Aki muutti jonkin ihme idean takia kitaraosuuksia. Noh, ainakin niistä tuli paremmat... hyvä niin.

Laitan joskus myöhemmin sessioitten edistyessä kokonaisen mikityslistan. Tottakai mikitys riippuu aina soittimesta, soundista, soittajasta, huoneesta ja pyhästä hengestä, mutta... hmm... jokatappauksessa... laiterunkkareita kiinnostaa miten ja millä mikäkin on nauhoitettu, vaikkakin silläkään tiedolla ei OIKEASTI tee yhtään mitään... I deliver...

tämä on muuten purkissa tältä päivää. ja KELLO on 22:41. nyt loppu. huomenna jatketaan yheltätoista...