Mahlaa juoksuttamassa - studiopäiväkirja 2005
Jälkiäänitykset Studio Kuussa (8. ja 9. päivä)

6.8.2005 lauantai

TOMMI: 10:10, Aki-Tomi-Make ovat vielä kaupassa. Unessa olin "Tipi" Rasion kanssa samassa huoneessa. Hän työnsi pöydän oven eteen, etten pääsisi pakoon. Hän oksensi vaaleata leipämujua niskaani ja, kyllä, suuhuni. Hän kehui ettei ollut syönyt viikkoon ennen tätä.

Kuuntelemme mitä piisit kaipaa. Sitä ei aina heti keksi. Saatan kohta laulaa MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUS LAKKAA. Se on suosikkipiisejäni. Eilen oli jo tulla kilahdus kun MAHLANJUOKSUTTAJAN laulutuplaaminen kesti. Otin tukea mikkitelineestä kun kuuntelin polvillani. Viimein sekin oli ohi. Sitten olin taas normaali. Yöllä luin viiskytä sivua Jim Thompsonin POTTSVILLE 1280:tä, vaikka olisi ollut viisasta nukkua. Luin kaikki suomennetut Thompsonit joskus 1998. Tänään ei kehtaa kulkea metrolla, kun alkaa nuo kisat. Aurinkoinen lauantai ja - - - ei hyvä. Jossain poksahtaa reppu ja huomenna ilmestyy lisälehti.

TOMI: Ai että ei kehtaa. Olisit vain reilusti sanonut, että hyvä ettei tarvitse kulkea julkisilla kun Tomi vie ja hakee autolla.

TOMMI: Ei kehtaa, ja eipä jätkän vm. '90 öky-Audissa matkusta kovin arvaamattomia tyyppejä, vaikka jollakin Leatherman painaisikin taskussa.

Kun katson nuottivihkon sivuja yksitellen valoa vasten, huomaan että MITEN TÄSSÄ VIELÄ KÄY oli ennen HENGITÄ NYT, RUUKUNVALAJAT oli RUOKAA LATTIALLA, AUTION SAAREN IRTAIN oli EI OTETA SILLE, ja EKSYNYT MARJASTAJA oli VEREN HAJU TUULEN ALLA ja sitä ennen KAUSIA SUOLLA. MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUS LAKKAA oli AAMUA VASTAAN, mutta se kuulosti Pepe Willbergiltä. Keväällä 1998 ilmestyi kolme SUNNUNTAI-nimistä biisiä. Kuuntelemme kaikki biisit läpi ja Aki tekee niistä merkintöjä. Taidamme äänittää kannellisen tuhkakupin nupinpainalluksen NIELENKÖ TODISTEIDEN välisoolon loppuun. Alkuun Tomi lyö ehkä pellin, imaisu syö yläkertaa.

Nyt kuuntelemme ensi kertaa sitten JJ:n ONKO MEILTÄ KUULUNUT METELIÄ? Aki teki siihen jo siellä kitaroita. Taisi olla viimeinen jonka pohjat JJ:llä tehtiin.

TOMI: 13:44 MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUS LAKKAA -laulujen äänitystä ollut jo toista tuntia. Nyt kuuntelemme eka säkeistön eri versioita.Vaikka Tommi on vuosien saatossa saanut sävyjä lauluunsa, on silti vielä potkittava kun tehdään useampia biisejä. Tämä biisi vaatii hermostuneen tuplauksen, onhan henkilö napannut jotain ja huomaa psyykensä muutokset. Näitä tuntemuksia muistan vuosien varrelta useita. TK:n ja Nollapisteen keikat lähes peräkkäin jossain ulkopaikkakunnalla, kevyesti olutta ennen, välissä ja jälkeen keikkojen. Roudauksen jälkeen kahvia ja energiajuomia ennenkuin starttaan aamuyön usvaisille Suomen taipaleille. Puolivälissä tie näkyy kolmena, stereot (joku Aaken ambient-levy) ja puhallin ovat täysillä ja vettä on juotava viidentoista sekunnin välein että pysyy aktiivisena ja hereillä kun toiset nukkuvat. Tässä biisissä ovat nuo tunnelmat äänin toteutettuina. Erkki Pälli ja Martti Merilinna.

Tommi kysyi onko tsetseeni-kärpäsestä ollut minulle joskus harmia.

Ostin kaupasta kaksi pinaattikolmiota. Tehty teen kanssa nautittavaksi, selevästi. Se alkaakin olla lopussa, Earl Grey.

Vaikuttaa, että äskeisistä neljästä otosta saadaan rakennettua koko lauluraita. Tuplaukset vielä. Jotain efektiä ehkä.

Studio chat:

Tommi: - Se oli kiva.

Make: - Se ei ollut paha.

Hyvä, että saimme merkattua puuttuvat partsit. Tiedän mitä tehdä kun Tommin ääni väsyy. Se on nopeaa toimintaa sitten. Pop ja discohenkisiin...

AAKE: Mie tulin takas. Huhhuh. Jopas on olo. Jos se ei tapa niin se vahvistaa... Hullu särö taas laulussa.

TOMI: ...laitetaan shakeria, triangelia ja tamburiinia. Pekari sen opetti. Mie olen kuin koira, asettanut itselleni lattialle lakanan, johon asetun makuulle tarpeen vaatiessa. Mahtavia lauluraitoja. On muistettava kannustinloukku ja biopalaute. Nyt iski jälleen Il Falsetto. Ei hyvä, otetaan sama normaalilla äänellä.

TOMMI: 16:39. Tomi soittaa tamburinosta NIELENKÖ TODISTEISIIN, sitä ennen kaputteli MILLOIN NÄIDEN räjähdyskohtaan. Harmistui että luin David Bowie -juttua Mojosta enkä videoinut soittoa. Olisi tietysti pitännä, en mie sillä. Aake editoi tamburiinia ja sitten tallennetaan tuhkis.

TOMI: No niin, mie olen sitten vuodattanut elämäni rytmiraidan lattiatomiin ja soittanut tamburiinia ja tuhkakuppia, eikä kukaan ollu kuvaamassa. Ite se on kaikki tehtävä. Nyt meillä on siis tuntikaupalla tylsää laulamisen kuvausta. Akikin oli soittanut melkein kaiken kun tulin sessioihin. Mie lähen kauppaan.

17:34 Palasin Akin ja Maken kanssa kaupasta ja METELIÄ laulunauhoitus on käynnissä. 7 ottoa, joista kaksi ensimmäistä kuulema hylättiin toivottomina heti. Tempo on kova ja Tommin tekstiliuska suttuinen. Kannattaisko tehdä selvempi paperi. Aaken mielestä tässä on levyn parhaita biisejä. Makea arveluttaa tempo. Miekin löysin rummuista pari kohtaa jotka häiritsevät.

AAKE: Juup. Tässä vaiheessa tämä on parhaan kuuloinen biisi. Tarpeeksi yksinkertainen... siis ennen lopullista lauluraitaa. Tommi voi pilata kaiken. Puhku nyt perkele. Kyllä se menee. Mie lähen nyt kotia. Tuli lisää sukulaisia. Piti ostaa jäätelöä tullessa... menee huoltoasemahinnoiksi.

TOMI: 17:55 Aki huomasi juuri, että yhet vielä voi keittää ja sitten loppuu kahvi. Mie saatan hakea kioskilta, en jaksa lähteä juoksemaan kauppaan. Ja pähkinätkin jäi Akilla ostamatta. Olikohan se ollenkaan kaupassa? Jon Anderson näyttää Tommin mielestä turpaan lyötävältä telkältä jouluaamuna. On se kyllä ollut noloa menoa. Kun muut eivät innostuneet Andersonin ideasta nauhoittaa Topograafiset Lätäköt -levy metsässä teltassa generaattorisähkön voimalla, hän tyytyi roudaamaan studioon pahvisia puita ja eläimiä tuomaan metsäistä tunnelmaa.

Levyn hahmoilla on kaikilla tunnistettava kilahduspiste. Tässä biisissä kaverin sielu liikahtaa kun hän selittelee kotoaan kuuluvia ääniä. Aikansa seliteltyään hän innostuu ja lopettaa maskin rakentelun. Se on kuin alkoholistin kehitys maskikahveista avoimen rehelliseen juopotteluun puistossa.

Enempää vetoja ei tarvitse. Näistä löytyy sopiva tunnelma. Aake kysyi lähtiessään onko tyyli oikea. Kyllä tässä biisissä tempo määrää tyylin.

"On ärsyttävää, että taide jättää monet ulkopuolelle. Haluaisin, että kaikki voisivat nauttia taiteesta", joku urbaanin kulttuurin puolestapuhuja kertoi Kiasman URB 05 -festivaalilehdessä. Taitaa kuitenkin olla niin, että joitakin taide ei sytytä, oli se sitten missä muodossa tahansa. Kuten urheilun kanssa. Niin kauan kun on sielunlukkoja, on esteitä rehelliseen tilanteiden kokemiseen. Siinä ei urbaanius, maalaisuus tai uudet lajit auta.

AKI: voivoi..pittääkö soittaa vielä nimibiisin perusraita uusiksi.

TOMMI: 19:31. Laulut on laulettu. Ellei sitten vielä tarvitse karjahtaa B-puolen johonkin kohtaan, tms. pientä. Jykylä tuli käymään. Penikat heitti mua pikkukivillä kun kävin kioskilla. Jos olisivat osuneet, vasen ja oikea kives olisivat vaihtaneet paikkaa. Siis heittäjillä. Siis tuskin.

Aki korjaa jotain MAHLANJUOKSUTTAJAN pätkää, Tomi hakee kioskilta kahvia ja sitten lisäilee eräitä lyömäsoittimia joihinkin biiseihin.

Kyllä mie parhaani tein. Oma paras vain vaihtelee: mikä on tilanne elämässä, onko kylläinen, virkeä, keskittymään ja innostumaan kykenevä, keksiikö silloin kun keksintöä tarvitaan. Väsyneenä ja nälkäisenä voi toki saada hyviä tuloksia, myös onnettomana, jos muut asetukset ovat kohdallaan. Tuleva kolmevarttisemme on joka tapauksessa jylhempi tuokio kuin Boris Gardinerin "Everything to You".

Ja sitten kukitus.

TOMI: MAHLANJUOKSUTTAJA kaipaa shakerin Doors / Touch me -lattarikohtaan, ettei se jää liian raskaaksi.

TOMMI: 21:03. Nyt Aki on soittanut kaiken levylle, joten tein meille pahvimuki-Calvadosit. Tomilla on vielä rahisteltavaa. Olemme kuitenkin loppusuoralla. Kuuntelenpa välillä Tomin ukin tarinoita minidisciltä.

AKI: No niin... taas vaan piisit paranee. Pittää vaan reippaasti mennä ja tehä.

TOMMI: Aki ja Tomi käyvät tekemässä MIKÄ MEITÄ VAIVAASEEN muutaman handclapin lissää, klo on 21:41. Eväät on viimeistä hionnutta emmental-siivua myöten syöty.

22:00. Clappi ei tule perille. Marko epäilee että joku piuha on paskana. "Nyt sinne menee, mutta... mie en sitä kuule." Space Echon todellisuus on toinen kuin meidän todellisuus. "Lenkkipoluksi sitä sanotaan", kähisee Hollaback Krutsin. 22:09 on eka paikka läpsytetty. "Ei ole tarpeeksi potkua siinä, pitää ajaa enemmän säröä sisään", Marko toteaa.

Aki: - Ella niramaan...

Tomi: - Alla niramaan...

22:22. Pojat kuuntelevat tuplattuja kläpyjä. Mainio diskopala MIKÄ MEISTÄ VAIVAASTA tulee. Mutta millaiseen diskoon? 22:38 pohditaan Tomin cabasa-patternia: Akin mielestä tulee two-steppiä jos on takapotkulla. Seuraava otto toisella tavalla. Eipä ole meille käynyt kuin Pink Floydille Meddle-sessioissa: studiossa paahdetaan iltapäivästä aamuyöhön, eikä mitään lopullista saada nauhalle. "Superbändit ilman treenikämppää" -tauti.

22:58. Guiroa kertsiin, vain joka toinen kerta. Levyn äänittämisen ajoittain piinallisesta hidastempoisuudesta saa kutakuinkin todenmukaisen kuvan lukemalla Doug Sulpyn (et al, kun en muista sen toisen jätkän etunimeä) kirjan Beatlesin "Get Back" / "Let It Be" -sessioista tammikuussa 1969. Siinä on sanoin kuvailtu noin TUHAT filmiryhmän Nagra-keloilla säilynyttä ottoa, kestoltaan sekunnista varttituntiin. (Overdubbeja ei ole eritelty.) Esim. jos Harrison rämhäyttää "For You Bluen" alkusoinnun, ja kukaan ei lähde siihen mukaan, se kerrotaan meille.

23:23. MIKÄ MEITÄ VAIVAAN perkut on ehkä nyt tehty. Kohta on tekemättä vain PONNAHDUSIKKUNAPRINSESSAN lyömäsoitinraita, jolla korvataan lause "Ei vanhempasi sinua sen vuoksi rakasta, että olisit jotenkin mahtava tyyppi, vaan koska he ovat tunteneet sinut aina".

23:49. Ja nyt Akin ja Tomin sormennapsautuksia kertosäkeeseen, kunhan Marko pistää siihen toisen kompuran. Ilmeisesti EKSYNEESEEN MARJASTAJAAN äänitetään perkussioita myös. Raita raidalta -muodossa LP:n biisit vie miljoonan Commodore 64:n verran muistia. Joitakin kuusnepan pelejä kehtaa yhä pelata: Boulder Dash, H.E.R.O., Pitstop II, Pinball Spectacular, Leaderboard Golf, Artillery Duel, Track 'n' Field, Wizard of Wor. Sain oman koneeni vasta toukokuussa '87, kun jotkut siirtyivät jo Amigaan. Nyt 00:03 pojat kuuntelevat VAIVAATA täällä tarkkaamossa.

00:16. Vielä ekaan kiipparikohtaan clapsit, ja jos oli hyvä, sitten vielä tuplaus. Ja hirveä gaini on päällä. Nättiä flämiä oli Markon mielestä.

TOMI: Meinaa levitä tämä sessio. Mutta kun toinen osa saatiin kulkemaan, niin toinen köpööntyi. Ja siitä se kierre alkoi. Lopputulos on loistava. Clintonin Yrjökin olisi ylpeä.

TOMMI: Sitten MARJASTAJAN ääreen. Tomi kokeilee kumpi triangeli sopii biisiin. Valitsemme sen joka soi sairaammin. Urku-ujellus kohdassa "maatuva pimeä" tuo mieleen Pietarsaaren Kråkholman syyskuut 80-luvulta. Triangeli on valittu, nyt pikku pitchaus. Söin omenan.

AKI: Ei vaan se toinen kolmikulma. Wizard of wor + Jack The Nipperiä pelasin viime viikonloppuna.

TOMMI: 00:58 ja Tomi soittaa tamburiinia MARJASTAJAAN.

TOMI: 1:07 Kaikki on minun osalta tässä, uskoisin. Triangeli ei ollut se sairaampi ja pitchausta ei kyetty nyt tekemään. Pikku tarkennuksia heikentyneeseen kuuloon. Nyt nukkumaan. Kierrän MM:n kaukaa kunnes pääsen kotisohvalle. Taidan kasata ja roudata huomenaamulla. Jos tässä ei ollut muuta nauhoitettavaa niin hyvää yötä Herttoniemestä. Taidan ottaa omenan.

Tiistai 9.8.2005

AAKE: Janne korjasi eilen muutaman koskettimen, lisäsi hujua ja soitti 2 Tomin tamburiinia uusiksi.

Äänitykset ovat nyt ohi. Biisit ovat siis miksausta vaille valmiit. Teen ehkä yksi tai kaksi koostetta miksauksen vaiheista... en tosin tiedä milloin aloitamme. Tällä viikolla on Koneisto-festivaali. Mie olen siellä pannuhallin äänivastaava (koska halusin sinne) ja Make on päälavalla...