osat: 1|2|3|4|5|6|
7|8|9|10|11|12|13|
TOMI: 10.42 Joops, kymmeneksi oli sovittu, mutta pääsin vasta nyt paikalle. No, Helsingin pojat vetää aamupalaa, polttaa tupakkaa ja käy paskalla, joten todennäköinen aloitusaika on 11.15. Mie olen aina myöhässä, mutta muut haluaa pitää tupakkataukoja. Odottamisessa ollaan aika tasoissa. Tämäkin ajankäyttöongelma nousee pintaan tietyin väliajoin. Eikä mitään muutosta koskaan tapahdu. Toiset ovat yhä nikotiiniriippuvaisia ja toisilla säilyy afrikkalainen aikakäsitys. Amen.
AAKE: Joo. Tämä päivä meneekin sitten ilman Juusoa. Make painaa äänityksen punaista nappulaa. Juuso lähti Tikanmäen kanssa reeneihin. Aloitamme viisulla "Missä on kaikki mitä rakastan". Nauhaton vai riksu?
TOMMI: Poikien ostamassa Sarapaltion tiskissä on rec-napin päällä pieni saranoitu muovikansi. Eilen mietittiin onko päivän eka veto "Ruukunvalajat", mutta käypihän tuo "Missä on kaakki millä ratsastan". Ei kannata jättää kaikkia vaikeita paloja loppuun. Janne sanoi eilen Artturissa tuoreimman jäsenen havainnon: hän ei osaa varmasti sanoa, onko Nollapiste enemmän ammattilaisryhmä vai poikakerho. Meille on tyypillistä jättää henk.koht. ongelmat syrjään, kun tartumme soittimiin. Kun soitto loppuu, jatkamme vittuilua siitä mihin se jäi. Janne ei tiedä onko se välttämättä hyvä asia. Päiväkirjassakin on filtteri, kirjoittaessa ehtii varoa sanojaan. Jos paljastamme jonkin muka kipeän asian, peitämme sillä vielä kauheampia salaisuuksia. "Seitsemännellä sinetillä" esiintyi tavallista vähemmän SUOJAUSTA, koska päätöksiä piti tehdä nopeasti. Mutta nyt soittohuoneeseen, käyvät jo piisiä läpi. Viimeisissä treeneissä ennen studiota lopun "Ave Maria" -muunnelma tuplattiin Maken ehdotuksesta.
11:43. Kuuntelemme ekaa ottoa "Rakastanista".
AAKE: Korjaan taas. Mitenkäs voi olla että Tommilla on noin valikoiva muisti. EI se rec-nappi ole Sarapaltion mikserissä vaan vanhassa Soundcraftin series 600 -mikserissä, joka on myös tämän kevään hankintoja...
TOMMI: Miehän kirjoitin eilen mun valikoivasta muistista. Aki tarkistaa vireensä, mennään uusi otto. Kuusi piisiä, 29 minuuttia, eli "Rakastanin" jälkeen pitää vaihtaa nauhakakku.
12:15. Kolmas otto ohi. Aakella uhkaa migreeni, joutuu käymään apteekissa.
AKI: 12:20 Olipa kinkkistä rumpufilliä tarjolla äsken. Kuunnellaanpa vähäsen mitä tapahtui.
TOMMI: 12:25. Aake on Kirkkoapteekissa, Janne pistää videokameran lattuuseen ja Make, Aki ja Tomi kuuntelevat ottoa.
Levyn motto löytyy tästä biisistä: MISSÄ ON KAIKKI MITÄ RAKASTAN, HÄN JOKA ENSIN HUOMAA JOS KATOAN? Jätkät tykkää "Nielenkö todisteista", minun top kolmeen se ei mahdu, ehkä koska teksti ei tunnu vielä valmiilta, viimeinen puristus puuttuu. Nykyinen kertsi voi olla ehkä kolmas kertsi, mutta kahdessa ekassa pitää laulaa jotakin muuta. (Eikä top kolmeen mahdu muutenkaan kuin kolme piisiä, jukelauta.) Aake vakuuttaa että läppärin tuntumaan tottuu, mutta en tiedä lähtisinkö näpyttämään romaania näin litteällä näppiksellä. Mitä jos ei tottuisikaan, ja tietäisi että homma kestää vielä ainakin puoli vuotta?
JANNE: Tomille sen verran että jos sovitaan kymmeneksi, tullaan kymmeneksi. Oli sitten afrikkalainen tai itävenäläinen aikakäsitys tai röökiä tai paskaa. Ei muuten, muttako oon useamman kerran oottanu reenikämpän pihala puoli tuntia pakkasesa prkl. Kerran ootin tunnin. Onneksi mulla on nykyään ollu itelä avaimet. Yllättävän kivuttomalta vaikutti tuo "Rakastan". Tais mennä neljännelä otola. I like it. Hyvä piisi.
TOMI: "On hyvä, jos muisti menee ja laatta lentää", toteaa Outi Alanen baari-illoistaan Hymyssä. Puheiden mukaan Kotieollisuuele hyvää seuraa. Ja Jasmin Mäntylä vielä mukaan. En voi puolustaa aikakäsitystäni, se vain on. Totuus on, että pojilla ei ole tarpeeksi auktoriteettiä jotta kiirehtisin olemaan ajoissa. Sitäpaitsi kenenkään muun puhelin ei soi yhtään taajaan kun on keikalle lähtö tai treenit. No nyt mie puolustan. Joskus vielä paljastuu minkälaisia nahjuksia olen tavannut näissä hommissa... Janne laittaa omia osuuksiaan edellisiin pohjiin. Oli virheitä ja saundi ei ollut kohillaan. Tässä sitä taas ollaan. Muut vetää omat partsinsa osissa jälkeenpäin kun minun osuus on yhtä ottoa. Katkeruuden alkulähteet. Oma osuuteni oli hyvä lukuunottamatta yhtä triolifilliä joka ei Akin ja Maken mielestä muljunnu nätisti Purple-riffin kanssa. No, koko ottoa ei aleta ottamaan uusiksi sen takia, joten se kohta laitetaan toimimaan. Ei tuottane vaikeuksia. Sellaiset fillit ovat progen perusta (vrt. Crimsonin eka).
STUDIO CHAT I: Make: No niin, mennään. Janne: Ei mennä, mikä on kolomas sointu?
STUDIO CHAT II: Aki (näyttää Kråklundin Arton kuvaa): Ilosen näkönen kaveri. Tommi: Mie näin sen Klamydian keikalla 1991. Aki: Niin, 20 vuotta sitten. Tommi: Kaikesta alakaa olla 20 vuotta. Aki: Vähitellen. Tommi: Mie oon kuunnellu heviä 21 vuotta [molempien instant hajoaminen].
AAKE: Juups. Nyt alakaa olla jo parempi olo. Tujaus särkylääkettä, suihku ja Tomin suorittama pikainen hieronta auttoi... Tässä on nyt sellainen fiilis, että piisi ("Missä on kaikki mitä rakastan") pitäisi soittaa nauhattomalla ("Pystykorvalla". Siis se vaalea nauhaton. Se räksyttää...) . Hmm. Sitä varten tarvittaisiin se mun oma Bassman takaisin moottoriksi, siinä on se soundi... Mönkkönen sai pelin toimintakuntoon yllättävän pikaisesti. Täytynee hakea se kohta. Perkele, kustantaa taas 100 euroa... Jos ei ole varaa ostaa uutta 2000 euron putki-vahvistinta, niin ei taatusti ole varaa ylläpitää vanhaakaan putkivahvistinta. Putket maksaa. Ja aina lyhyin välein jokin hajoaa ja rikkoo jotain muuta, joka särkee taas jotain, ja pian kaikki laitteet täytyy korjata... Selästä löytyi taas muutama uusi lihas. Auts.
TOMMI: Riffi 6/04, Jaakko Salovaara: "Kyllä mä seuraan musamuotia todella tarkasti. Kun tulee jokin uusi villitys tai tyyli, niin otan siitä mielelläni vaikutteita omaan musiikkiini. En halua tehdä mitään sellaista, mikä kuulostaa viisi vuotta vanhalta. Ei sellainen nappaa ihmisiä eikä varmaan itseänikään." - Mistä noita sikiää?
14:12. Jannen urkusoundi aiheutti kylmät väreet kun hain kahvia (Leslie pauhaa keittiön käytävässä). Se kuulostaa 35 vuotta vanhalta, ja aivan vitun hyvältä. Tuhannenkaan särön läpi soitettu apukoulu-kitarajynkytys ei millään ole yhtä miehekkään majesteettista. KYLLÄ PÖYHKEÄ PROGE AINA REHELLISEN ROCK 'N' ROLLIN VOITTAA. Sen voisi vaikka tatuoida otsaan.
TOMI: Kyllä. Ja käsivarteen mie voisin tatuoida JANNE, niin komiasti se noita sormioita hakkaa. Meillä on varmaan menny imetys vikaan kun urkuproge on se mikä syvimmin koskettaa. Oikein sielu helähtää.
TOMMI: Ystävämme Kantola totesi joskus: mukavimpia asioita maailmassa ovat ryyppääminen, nussiminen ja soittaminen, harmi ettei niitä kaikkia voi tehdä yhtä aikaa.
AAKE: no niin. Tähän väliin voisin tehdä sen lupaamani sessioiden mikityslistan. Vai lupasinko?
bassorumpu etukalvo Neumann TLM 170
bassorumpu lyöntikalvo Sennheiser 421
virveli yläkalvo EV N/D 168
alakalvo Shure sm57
tomit Revox M3500
haikka Shure beta57
overheads Shure sm81
tila/ambienssit Neumann TLM 170
basso Neumann U 87
kitara Shure sm58
rhodes stereo Sennheiser 421
mono AKG 414 EB
leslie ylä ja ala Revox M3500
TOMMI: Lupasit. Ja jatketaanpa nyt 15:06 asialinjalla: Juuso on yhä treeneissä, Make on äänittänyt. "Rakastan"-biisin Janne-osuuksia yhä työstetään (pianosoundin parantelua). Nyt loppuu asialinja: luen toissapnä mainitsemani Beatles-kirjan lukua "Middle Eights and Mega Modulations". Pitäisi lähettää serkkutytölle ylioppilaskortti ennen viittä. Progeserkku muuten osti mulle Pietarista PJIRAATJIN (tai bootleghan se on, koska sisältöä ei ole virallisesti julkaistu): The Beatles Day By Day 2CD, sisältää Get Back/Let It Be -hässäkkää, kuvausryhmän 8 Nagra-kelaa 22.-23. tammikuuta 1969. (En kerää koko sarjaa: tammikuun 1969 sessioista on 28 tupla-CDtä.) Kallis, 12 euroa. Mieluisin olisi ollut 26. päivän sessio, jossa taltioitiin 8-minuuttinen Dig It, sitä ei löytynyt. Billy Preston tuli mukaan vasta 23. päivä, eli vissiin tämän tuplan lopussa, en ole kuunnellut sinne asti.
Levyn taustaa: vanhin kokonainen biisi on "Nielenkö todisteet?", jota tarjottiin jo huhtikuussa 2004 Halmkronalle, mutta hän ei innostunut siitä, ei hahmottanut hommaa kun siitä puuttui kokonaan sanat, joten teimme ne biisit jotka "Sortovuosilla" kuullaan. Ekat uuden materiaalin treenit pidettiin 20. lokakuuta 2004, tuolloin otettiin työn alle "Mahlanjuoksuttaja", jonka nuotti vie neljä sivua. Aake ei päässyt kaikkiin treeneihin, silloin mie soitin bassoa. Kopioin kaikista biiseistä nuotit kaikille jätkille, nyt ne laput ovat moninaisten muutosten jäljiltä melkoista suttua. Näytti hyvältä kun Tomi katsoi lappua ja veti komppia.
TOMI: No nuotit ja nuotit. Rumpalille niissä ei ole mitään. Sen verran, että osat ja melodioiden jaotukset saattoi niistä seurata, mutta kun muutoksia alkoi tulla, jäi laputkin siihen Okonkolon päälle. Miehän hankin viime vuoden lopulla Bata-setin eli kolme kuubalaisen Santeria-kultin menojen säestykseen käytettävää tiimalasin muotoista rumpua, joissa on kalvot molemmissa päissä. Suosittelen Bata-musiikista kiinnostuneille Cuba Recordsin Irakere-levyjä. Mahtavata.
AAKE: Nyt Janne keksi tuon vanhan JEN-viulukoneen. Äänitämme sitä Leslien läpi ja korvaamme sillä alunperin Nordleadilla soitetut osuudet. Ruotsalainen todettiin huonoksi ja korvattiin siis taas vintage-laitteella... Ergonomia on vintagen vastakohta. (huomautus ANP-keikoilla kävijöille: kaikki se romu mitä näkyy yleisöstä katsoen oikealla puolella lavaa täytyy oikeasti kantaa lavalle ja pois. Ja tämä ilman että ne hajoaa... tai saa pahaa energiaa Stratovarius-takkiin pukeutuneelta kaljupäältä... Tarkoitan siis lähinnä mun ja Jannen soittokamoja, jotka yhdessä muistuttavat kovasti 78-vuoden Fender -vahvistinkatalogia... ). Nyt vois jo vähitellen alkaa soittamaan seuraavaa viisua. Tai sitten korjaamaan niitä bassoja. Mutta Maken (jolla on auto jota kukaan muu ei osaa ajaa) pitäisi noukkia se Mönkköseltä ekaks. MAINOS: Mönkkönen on ammattimies. Wahvarikellari on paikan nimi, joo ja netistä löytyy.
AKI: Joo siellä on korjattu meijjän kaikkien Wahit = 4kpl.
JANNE: Juuri siellä on nyt korjauksessa myös se mun Elka-leslie, jota Mönkkönen luultavasti vihaa, koska a) se on transistorivehe, b) se on hirveä rieska ja c) se on vähän väliä rikki. Kaikki kamat se on aina kuntoon saanu ja kiillotettuna luovuttanu.
TOMMI: Niin ja mie sävelsin 9-vuotiaana Pretty Woman -elokuvan piisit. Ihan kiva lisäansio peruskoululaisen taskuun.
TOMI: Tuota mie en justiinsa sulata. Että kaiken maailman kaunosielutaiteilijamimosankukat kertoo säveltäneensä ensimmäisen oopperansa kaks ja puolivuotiaana tai kirjoittaneensa ensimmäisen miniromskunsa synnytyslaitoksella. Ei se mitään pelasta jos vanhempana taso ei ole siitä noussut. Totuus on että liian monet (me myös) pääsee julkaisemaan liian nuorena. Jäis paljon puolivalmista kakkaa julkaisematta kun ois joku filtteri. Netti on siinä mielessä hyvä asia että siellä voi olla ikäänkuin kuvioissa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa siitä. Kas, Make tuli ja Aake sai vahvistimensa takaisin. Nyt aloitetaan bassojen nauhoitus.
TOMMI: Mie olen istunut kaikki filtterini litteiksi. Ei kakka ole puolivalmista vaan lisäaineeton lopputulos, paitsi jos suolta on lyhennetty leikkauksella ja kaikki ravinto ei ehdi imeytyä hyötykäyttöön. Silloin tulee ns. varakkaampaa kakkaa.
AKI: Ja mie oon säveltäny yhen Nik Kershawin piisin ja sitten yhen Anastacian piisin.
TOMI: Ei kenelläkään tule täysin ravinteettomana ulos. Joskus potilaalla saattaa ulostemassan joukossa esiintyä puolisulaneita etikkapaprikoita ja siemeniä. Ja suihku on heikko. Aake sai osuutensa valmiiksi. Se oli nauhaton, joten pientä epistä ei voi välttää, mutta Make sanoi, että se vähän niinkö kuuluu asiaan. Mie uskon.
AAKE: No kun tuolla lankulla vetää ni ei se aina oikein osu ku jutut on kymmenesosamillistä kii... Se on nyt vaan semmonen joustava juttu... Ainiinjoo, tässä bändissähän kaikki pittää olla ku ammuttu paitsi sovitut saapumisajankohdat... Minä pidän kyllä hyvänä merkkinä että silloin kun on bassonnauhoitus käynnissä, nämä päiväkirjan aiheet kääntyvät ulosteiden puoleen... Se on kato niin primäärijuttu toi basso... Höh. Nyt se make lähti käymään suihkussa...
(välissä noin 15 minuuttia. söin leipää ja puolukkajugurttia)... Aki ja Tomi soittavat jotain käsittämätöntä hermostuttavaa hilipatia... Ois kyllä uuden biisin aika. Tomi päätti että viisu on "Milloin näiden vaikutus lakkaa". Juups, se onkin kiva biisi. Vähän on semmoinen stunt-meininki tuossa passopartsissa. Nauhaton jälleen kerran.
TOMI: Ihana free-jami oli Akin kanssa tuossa äsken. Missä oli recin painaja? Voitais jo aloittaa uudella biisillä. Tommi toi uuden Lapin Kulta -laukun. Alkaako se tehdä bisnestä niillä?
TOMMI: Mie ajattelen teidän parasta. Nyt saadaan reissuille joulukalenterin verran keppua pehmusteissa ja kylmänä. Ei tartte aina ostaa nuita tölkkejä. 18:34. Eka otto "Milloin näiden vaikutuksesta" kuunneltiin. Aki totesi: puhuksie mulle, vaimon sukille? Tomi lähti tokaan säksään tahtia myöhässä. Eipä mittään, mennään taas. 18:47. Kuunnellaan toka otto. Alun "Jaws" -junnauksen päälle tuli Jannelta mukavia murhasointuja. 18:56. Paljon puhetta (mitä nyt yhdeksään minuuttiin mahtuu) ja lopulta päätös: tämä toinen otto on MASTER. Jannen alun puukotukset jätetään.
TOMI: Harvinaisen raikas ja kepeä tuo toinen otto. Make epäili, että Akin kevyt kiilaus alun "Jaws" -kohdassa (tiedä sitten oliko se Akin kiilaus vai minun munaus) kuuluu läpi päällekkäisiä ajatellen. Kuuntelimme sen ja kuuluuhan se, mutta tarpeeksi vähän ettei siitä tarvitse hermostua. Ei muutako päälle vaan, pojat. Jätin "Kun ajoin usvan sisään" -tekstipätkän leimauksen poies. Demoilla se vielä oli, mutta nyt biisiä läpikäydessämme se tuntui liian humoristiselta. Se tulee kyllä loppupuolella ilman laulua, ikäänkuin muistelona. On mukava rakentaa rytmisiä Theme and variations -juttuja ja painotuksellisia punaisia lankoja. Esimerkiksi "Missä on kaikki mitä pakastin viime kesänä" Stomp-beat kahden ensimmäisen neljäsosan painotuksella. Muutenkin soitto kulukee notkeammin, kun Maken kanssa sovittiin että klikistä katsotaan ainoastaan viitteellinen tempo jos ei oikeaa tunnelmaa löydy. Se vapauttaa soittajat ajattelemaan biisin luonnollisia tempon vaihteluja ja soittamaan rennommin.
Janne soittaa nyt omiaan. On hieman epäselvyyttä minkälaista linjaa noudatetaan.
AKI: Mie vähän kiilasin.
AAKE: Demovaiheessa taisi kaikilla olla tämän biisin säkeistöjen soittotapa haussa. Jokainen luotti siihen että joku toinen tietää mitä tekee. Nyt sitä sitten sovitellaan sähköpianoa rumpujen päälle ja kuvitellaan mitä muut voisivat soittaa. Janne saa kyllä vielä luvan korjata urku-osiot, ennenkuin vedän noi bassot uusiksi. Siellä oli sen verran vääriä sointuja että bassosävelen voi valita miltei kahdentoista joukosta. No joo, ei ne nyt ihan niin huonot ollu...
TOMMI: Pirnaja, istuin oman sormeni päälle. Se siis jäi istuinta kiertävän listan ja luuperseeni väliin. Janne pisti 3. säkeistöön Jan ("Reijo ja Janne Hammar") Hammer -kehityskulut. Tämä siis 19:52. Janne soittaa nyt Yammu-sedällä.
TOMI: Mutta missä vaiheessa nauhoitettiin intron "Naapurin kissan jurnutukset" ja "Aamutuhnuiset tuulikellot"? On "alakerralla" taas meille asiaa. Ekan säkeistön komppi on jostain Ani DiFrancon "Evolve" -levyn biisin kompista. Tai ainakin luulin niin. Kun tarkistin asiaa taannoin, en löytänyt biisiä mistään. Kuvittelinko kaiken? Tässä mie taas purkaudun nettiin.
TOMMI: "Purkauduin häneen kuin nettiin." Mie en vois olla toimittaja, koska mua ei kiinnosta muitten asiat. Kello on 20:08. Mie en enää kuule. Pyysin kertomaan missä kohdassa soi Yamaha-urku. Aake kysyi mennäänkö seuraava biisi vai korjaako hän äskeisen bassot. Janne ei jaksa heti taas soittaa, joten Aake tarttui bassoon.
TOMI: Sellainen juttu tässä välissä, että Janne "Mie en ajattele yhtään listoja ja mie en lähe siihen, että tehhään hittipaskaa" Hastighet tuuletti tänään sen verran räikeästi omaa kolmatta listaykkösviikkoaan omahyväinen virne naamallaan, sohvalla röhnöttäen ja molemmilla käsillä etusormituulettaen, että taitaa "I make beats" -Hadji lentää Aavasaksan kallioilta alas.
JANNE: Phyh, kateelliset. Ei sitä Tomia mun tuuletus ottanu päähän vaan mun MENESTYS.
TOMMI: Kusipäällä riittää piparia. Tulipa mieleen "Kupit on kuin olisi häiden" intron "Men-nään--Räpä-Rällään" -kitaramelodia. Ei silti että Janne SIINÄ baarissa tapaisi skenettää.
TOMI: Aki on mestari keksimään olemassaoleviin tai itse keksimiinsä melodioihin sanoituksia. Ne soljuu aina mukavasti silleen euroviisutavalla. Aake laittaa bassoa ja täytyy sanoa, että on ihan eri meno kun on oma Bassmanin nuppi välissä.
TOMMI: 20:54. Tämä "Milloin näiden vaikutus lakkaa" on suosikkipiisejäni. Kertsiä ei ole ja jokainen säkeistö on erilainen: eka lähestyy "Mustaa ei olen" tunnelmaa (säkeistömelodian C#m-variaatio kuullaan "Mahlanjuoksuttajassa"), toka on länsirannikon pehmeää Russ Kunkel / Rick Marotta -haikkatyöstöä, kolmas on uhkaavaa nousua, jossa venäläisten lääkkeiden vaikutus lopulta alkaa. Epäilemättä oli oikea ratkaisu kirjoittaa levy lääkeriippuvaisesta matkamuistoyrittäjästä. Aake tekee edelleen bassoraitaa. Meinaa tuo tunnelmien videointi ja väliversioiden C-kasettitallennus välillä unehtua. Mutta mitäs ne tunnelmat sitten on? Tyypit lukee sohvalla musiikkilehtiä ja kommentoi reppanoiden haastattelulausuntoja.
AKI: Minun urakka alkaa oikeasti vasta Helsingissä juhannuksen jälkeen. Täällä pääasiassa oon mukana pohjiensoitossa ja kuuntelemassa Mc Yksilösuorituxia.
AAKE: ( Girlie: "What do you do for a livin'?" Hast: "I'm a producer. I make beats". Girlie: "Wow, great!" )... Perkule kun oli vaikia biisi tuo "Milloin...". On vaikka mitä kikkailua... mukavaa et sain ton oman vahvistimen takas. Ainoa asia jota tässä nyt kaipaa, on se että voisi soittaa sen kanssa samassa tilassa kiertoineen päivineen...
TOMI: 21:55. Aake sai osansa. Kuuntelemme vielä päivän ekan, että Juuso kuulee mitä teimme kun se oli poissa. Basso kuulostaa hieman epävireiseltä ja minun mielestä myös kiilaa kertsissä jonka on tarkoitus olla raskassoutuinen. Mutta luultavasti julistamme päivän päättyneeksi ja huomenna suihkunraikkaana "Ruukunvalajat" -biisin kimppuun. Bassolinjat vedetään sitten myöhemmin. Ja oisin mie tänään ollu ajoissa jos ei ois tarvinnut viedä pääpuutarhurille verokorttia ja tuntilistaa...
TOMMI: Olokoon sitten näin.
TOMI: Jätkä halusi viimeisen sanan!