Mahlaa juoksuttamassa - studiopäiväkirja 2005
Pohjien äänitys JJ:llä (4. päivä)

3.6.2005 perjantai

TOMI: Klo 09:54. Olisinpa nähnyt poikien ilmeet kun olin täällä odottamassa ensimmäisenä. Ei ole sekään hyvä, kun heti sain naljan osakseni. Ei riitä seitsemän ja puolen tunnin yöunet kun on pitkiä päiviä studiolla tupakansavussa ja soittaa useammat treenit päivässä. Tarttis alkaa tupakoimaan ja juomaan kahvia. Ehkä vahva Earl Grey herättää. Selkä on hieman kipeä. Täytyy varmaan treenata väliajoilla. Mietimme tuossa eilen lähtiessä että jos aloitammekin "Mahlanjuoksuttaja"-viisulla. Se on haastavampi kuin "Ruukunvalajat" ja koska aivotoiminta on vilkkaampi aamupäivällä (jos on hereillä), saamme paremman lopputuloksen kuin iltapäivällä. Kokeillaan. 10:40. Ensimmäinen otto.

TOMMI: Luen Nyttiä. Elämäni helpottuu, jos selvitän, olenko "tyhjäpää reppana" vai "ihan kiva, avoin ja pirtsakka tapaus". Nämä ovat vaihtoehdot. Huomenna on koulujen päättäjäiset, mutta tällä päivämäärällä (3.6.) oli omat lakkiaiset kymmenen vuotta sitten. Kuuntelemme "Mahlanjuoksuttajan" demoa. Kysyin eilen Juusolta, onko nämä biisit samaa paskaa kuin ennenkin. Hän kielsi. Onhan näissä esim. eri sanat.

11:45. Kuuntelemme "Mahlanjuoksuttajan" kolmatta ottoa. Jyrkkä 8 tahdin hidastus aiheuttaa festivaaliyleisön sammumisen, kun vain hyppiminen on siihen saakka pitänyt sen hereillä. Aawastockissa se nähdään, vaikka siellä on kyllä ihmisille penkit. Laskin tahteja ääneen kuin Mal Evans tammikuussa 1967. Markon mielestä tämä on levyn ehkä paras biisi. Olen koko ajan mieltänyt tämän päätösbiisiksi, jota edeltää "Milloin näiden vaikutus lakkaa?". Ainoa ehtoni biisijärjestyksen suhteen on se, että nuo biisit ovat peräkkäin (no, toivon kyllä että "Missä on kaikki mitä rakastan" aloittaa levyn, Make tuntuu olevan samaa mieltä, se toimisi levyn tarinan trailerina).

12:19. Vaikea pala. On keskusteltu kahden eri fillin mitasta, nyt eka on 8/4 ja toinen 2/4. Ennen viimeisiä laulurivejä tuleva Mario Bros -kohta täytyy ehkä aloittaa eri kompilla ettei kuulosta kuin Tomilla vahingossa jäisi päälle edeltävä meno.

AAKE: Joo, on kyllä kinkkinen biisi. Neljä lappua nuottitelineillä. Noihin lappuihin olen tämän biisin osalta juuttunut. Eikä niissä ole oikeastaan mitään muuta merkintöjä kuin sointumerkit ja rakenne... Riksulla mennään vaikka Tomi purnasi että se kolisee liikaa.

TOMMI: Martikaiselle Riksu on Riihimäki. 12:49. Uusin "Mahlanjuoksuttajan" otto oli jo parempi, mutta liitikö loppu yhtä uljaasti kuin yleensä? Kun biisi kestää seitsemän minuuttia ja siinä on 12-13 osaa, on ymmärrettävää jos ei heti irtoa, vaikka biisiä on yli puoli vuotta jauhettu. Sovituksen pikkupiirteet nimittäin muuttuvat vielä näinäkin hetkinä, eli koko ajan täytyy päivittää tapojaan.

AAKE: Voi olla että menee taas urakan puolelle. Pitää käydä hakemassa allergialääkkeet Tommin luota. Nokka vuotaa... Joo siinä oli taas yksi uusi otto. Tästä jäi jo parempi maku. Mulla katosi kymmenesosa sekuntti aikaa kesken soiton... Niin, ne lääkkeet.

TOMMI: 13:22. Jännitti saatanasti Tomin puolesta. Kuuntelimme uuden oton, joka otettiin ehdotuksestani edellisen perään (sen päälle voi pistää lyhyemmän "Metelin" tai "Ruukunvalajat"). Ja MASTER-otolta vaikuttaa. Hyviä fillejä loppuun asti ja Tomin mielestä se oli tasapainoinen suoritus, joka kuulostaa yhdeltä biisiltä.

AAKE: Jaahah, nyt alko taas basso-urakka. Soittammaan... Vielä ilman lääkitystä.

TOMI: 13:26. "Se parhaiten nauraa, jolla on vahvimmat lääkkeet." Olipahan urakka! Nyt se studiojänskä iski. Tuli ihan Suljettu- ja Olos-sessiot mieleen. Kauheessa ristipaineessa työstää eikä valmista tule millään. Tämmönen järkäle kun on biisinä. Vähän muistuttaakin "Supella ynseä ilme" -teosta. Mikä se on, kun joskus tuntuu kuin ois rautakahleet käsissä? Minulla on epäilys teen vaikutuksesta. Se tais herättää liikaa, otin kaksi isoa kuppia. Oli se hirveää aikoinaan kun kaikki studiopäivät oli tällaisia. Kädet tärisee ja itsesyytöksen mudassa kahlaat biisejä läpi. Kaverit vieressä tivaa joka oton jälkeen, että "mitä oot mieltä", vaikka ihan hyvin ne itekin tietävät, että ei tuo nyt parasta ollut. Tommi lähti kotia suihkuun. Janne lähti kirjoittamaan koululle s-posteja. Kun Tommi ehdotti, että Janne voi kirjoittaa kirjeensä myös hänen luonaan, Janne kieltäytyi sanoen syyksi että hän aikoo myös nettailla vähän(?). Onko Jannella kaksoiselämä, josta emme tiedä, vai onko hän saanut tarpeekseen studion ilmapiiristä tai meistä? Aki hakee palaa kaupasta. Aaken basso on tahmassa ja tolupurkkia ei löydy mistään.

TOMMI: Mie kävin suihkussa heti ysiltä kun aamujäykkyys oli talttunut ja kehtasin jo kulkea Maken ja Aaken editse. Maksoin vuokran. SYIstä tuli mieleen viitososan "final organin" äänitys. Osa jäi hieman lyhyeksi, kun nauhaa oli hyvin vähän jäljellä, sitä ei saanut päästää kelautumaan irti. Muuten olisimme joutuneet aloittamaan uuden kelan (yhteen kelaan mahtuu 30 minuuttia).

AAKE: Juuso viritti mun basson hienovireen. Jo alkoi E-kieli soida...

TOMMI: 14:23. Aake soittaa bassoraitaa. Tähän biisiin ei kyllästy, sillä eihän tällaista kukaan muu tee. Ite pittää suosikkilevytkin tehdä, perkele. On hyvä, että Aake saa tällä viikolla kaikki soittonsa purkkiin, että hän voi Studio Kuussa keskittyä Markon kanssa Akin, Jannen ja minun suoritusten ideointiin, valvomiseen ja tallentamiseen. En tiedä onko Tomilla myöhemmin tarkoitus lisätä perkussioita. Pahimmillaanhan perkuilla peitellään heikkouksia. Valjua junnausta ei näissä biiseissä onneksi ole.

Hymiö on kehitetty kirjoittajille, joilla ei riitä kyvyt ilmaista sävyjä itse tekstissä. Kuten muotien kertautuminen on niitä varten, jotka eivät trendien välissä itse ota menneisyydestä selvää. Kyllä limenvihreään saa pukeutua ennen kuin joku lehdessä vakuuttaa että se on OK.

Formulaa katsotaan kuolemantapausten toivossa. Varmasti minäkin katsoisin, jos tietäisin ennalta, että tänään joku ayrton-sennautuu ja kamera zoomaa himokkaasti mustaan verilammikkoon radalla. Saan erektion lentokenttämelussa.

15:14. Janne soittaa Rhodesia "Mahlanjuoksuttajaan". Tiistaina valmistettu spaghettikastike oli yhä hyvää, mutta sipuliteemakkarapötkö oli aamulla unohtunut huoneenlämpöön. Kismitys!

16:00. Nyt tuo Suku-Krutsa tuli. Oli aikakin, että syntyisi jo dialogia eikä enempää tätä ihte-erittelyä ja studion ulkopuolisten ilmiöiden kääntelyä.

TOMI: Heräsi kysymys, sopiiko Rhodes rytmijulliin. Se on muutenkin luettavissa komiikkaan, joten pitääkö sitä vielä alleviivata? Miten mie olen näin selväjärkinen? Kävin äsken syömässä. On hyvä välillä syödä muutakin kuin einestä. Ehkä se virkistää. Nyt kuunnellaan Jannen urkuraitoja josko siellä on jotain petrattavaa. Vieläkin siitä, että jos mie teen virheen, koko otto menee uusiksi, mutta pojat ottaa vaikka sävelen pätkissä jos on tarvis. Näin on kun emme käytä konetta. Jos ken on nähnyt uuden Metallica-rokumentin, tietää mistä puhun. Heviä rakennetaan palikoista. Aki on yhtyeen Total Rider.

TOMMI: Heviä rakentavat PALIKAT. Katsoessani "Some Kind of Monsteria" koin syvää myötähäpeää, kun ukot kelasivat onnellisina riffiä, jonka Aki olisi kymmenvuotiaana todennäköisesti hylännyt liian lapsellisena.

AAKE: Musaa tehdään nykyään muutenkin "sopisiko tämä pitkula tän putkulan päälle" -asenteella. Tässä vaiheessa täytyy korjata yksi asia. Joku joskus jossakin arvosteli Sinetin "Tyynyn kääntöpuoli" -biisin futzikitaraosuuksia copy-pastetuiksi. Näin ei kuitenkaan ole, biisi rakentuu alkuperäisen konedemon päälle, ja nuo fuzzkitarat ovat kitaraa muistuttava syna. Synat kuulostavat helposti samalta, mutta eri midi-nuotti se kumminkin on, ja taatusti läppärin näppiksellä soitettu... niin, minähän voin myös valehdella. Onhan meidän virhe, tavallaan, jos kuulija ei usko musiikin illuusioon... Hitto. Sinettihän on pelkkiä ykkösiä ja nollia. Ja tämä levy on tällä hetkellä vain magneettista nauhaa... joka voi tuhoutua. Tommi käski kirjoittaa että "Janne on Nekalan ragamuffini".

TOMMI: Also sprach Krutsin, ja syystä että Janne tapaili reggae-komppausta "halonhakkuukohdassa", kun tiesi ettei rec ole päällä.

JANNE: Joo, me pistettiin "Mahlanjuoksuttajaan" vähän reggaekomppausta tulemaan hiljaa taustalle kun Tommi, Aake ja Tomi oli poissa. Onko päällekkäisäänitysten teko vähän niinkö paskalla istumista? Ensin se pukkaus on kivaa, tunnin jälkeen alkaa vähän hirvittämään ja sen jälkeiset tunnit on silkkaa tuskaa. Voi ei, nyt minuun tarttu tuo Tommin kalsari-jarrutusjälki-riemukaari-huumori.

TOMMI: Ite lanseerasit meille "värihaukotuksen". Että kumpikin opettaa toistaan. Käsi kädessä konttaamme latoon autioon. Mieti kun ilmaiseksi saatu kissa saa keuhkosyövän sisällä polttamisen takia. Entä sinappituubin tyhjentäminen kissan peräaukkoon, jolloin kissa juoksee itsensä hengiltä. Minulla ja Tomilla olikin 1997 trumpetti-kitara-duo Put Mustard, jonka ainoasta biisistä saatiin intro biisiin "Ennen virhettä".

TOMI: Nyt on ollut pienehkö suvantovaihe työstämisessä, kun koskettimet saatiin valmiiksi ja ovesta ramppasi jos minkä näköstä sälliä. Mutta aikataulu on pitänyt hyvin, joten ei hätää. Näitä sattuu. Kokeilimme jo "Ruukunvalajat"-biisiä mutta sitten Aake ja Juuso alkoivat värkkäämään jotain tuon MXR:n Digital delayn kanssa. "Ruukunvalajat" on aika vaikea toteuttaa. Säkeistöt ovat rummuttomia ja kertsissäkin on vain marssia. Vasta lopussa päästään rytistämään.

TOMMI: 19:23. Turha se on Tomin itkeä myöhäisiä symbaali-iskuja. Ei ne vaarina vituta. Hän ei elä vaariksi asti, kun hänellä on se kaamea tauti.

19:30. Pikkupoika Hasteljooni tuli kaupasta susu-patukoita kantaen. Kello 17 tänne tulivat Silaksen Petri ja Palsan Tomi. Jälkimmäinen istuu yhä keskuudessamme ja lepuuttaa näppäyskättään keskittymällä jutusteluun. Työn alla oli siis "Ruukunvalajien" pohjat, MASTER saatiin noin neljännellä otolla. Sitten Tomi soitti muhkean marssivirvelin. Kun hän aikoi kiristää mattoa, pelkäsimme että hän modaa siitä pikkolon - että ajaa formulalla neljääkymppiä. Istuin elokuussa 1989 Lennonin Mersun takapenkillä Pietarsaaren Auto-Rautamolla. Ainoa vain että sisustus oli mennyt sittemmin kokonaan uusiksi, eikä Lennonin maissipieru enää muhinut sen pehmusteissa. Seiskatuumaisia soittava keskikonsolilevari oli kyllä paikallaan. Nyt Janne säätää Yammun soundia. Samanlaista pehmeää Mellotron-sointia ei pohjiin saatu, vissiin koska Elkan tilalla kurluttaa Leslie. Kun Tomikin on jossain käymässä, täytyy odottaa että Jannelta tulee soittonsa jälkeen Hast Scriptum, koska juuri nyt (20:15) on tekeillä lopun "polvistumiskohdan" tragiikkakulku. Noston jälkeinen pitkä sävel lienee nyt A eikä D, kun Janne vakuutti että A on musertavampi. Tappion tuntu tuossa kieltämättä kuuluu, Ruukunvalajien riitteihin vihitty henkilö on ymmärtänyt oikeutensa ja tästälähtisen paikkansa. Pidän tästäkin biisistä, tekstin tunnelma tukee musiikin tunnelmaa. Näin ei ole aina ollut.

Varmaan näitäkin päiviä tulee jotenkin ikävä, vaikka välillä hajottaa niin saatanasti. Studiokuolema vaanii, vaikka lopulta homma aina taittuu. Vituta ei koskaan. Nythän tehdään porukalla sitä, minkä takia yhtyettä jaksaa pyörittää: uutta. Teatterinäyttelijöiden elämäntyöstä ei jää jälkipolville kuin nippu valokuvia rooliasuissa ja aikalaisarvostelut. Mie tykkään tehdä asioita siksi että ne paljastuvat joskus, ellei ennemmin niin myöhemmin. Levyt jää. Paraskin keikka haalistuu mielessä, ja mitenpä selität sitä näkemättömälle miksi sinä tiettynä iltana toimi niin hyvin - elämyksiä on vaikea purkaa osiin ja siten tutkia miten ne syntyivät. Kylmät väreet on lahjomaton mittari, ja ne voi tulla vaikka "We are the Worldista". Joku vain osuu sielun kerroksiin. (Hannu Salama olisi joskus käyttänyt sanaa "osata" - "osasin häntä [kivellä] sääreen".)

JANNE: 21.11 Onko nyt se aika illasta että kaikki kuulostaa "hyvältä"?? Ruukunvalajat on siis biisi josta kyse. Jätettiin nauhalle pohjien soiton yhteydessä soitettu nordlead-raita, joka soittaa melodiaa korkealta ja kovaa. Se on komiasti dissonanssissa uuden melodian kanssa ja tekee lopusta piinaavan. Saa nähä jääkö lopulliseen miksutukseen. Sitte sinne jäi joku pianoräpellys joka kuitattiin vaan: "Se on tragiikkaa!". Oli se kyllä minustaki ihan jees...vaikka ei oo kyllä tämän bändin sessareissa ennen menny tuommoset läpi. Väsyttää niin paljon ettei uskalla kalijaa juua. Tomi kävi yksin bileissä joihin oli kutsuttu koko bändi eikä kertonu meille mitään ja LAINAS VIELÄ MUN PYÖRÄÄ.

AAKE: Niin. Tämä päivä taitaapi olla nyt tässä. Bassoja ei tarvinnu korjata ollenkaan. Taputan itteäni selekään... Mullon ollu outo olo koko päivän. Ihan kun en olisi ollut täällä ollenkaan.

TOMI: Ekkai sie ollukkaan. Ja mie todella kävin juuri skenettämässä ystäväni Erkki Seppäsen, tuon Tuiran Miliisi -yhtyeestä tutun Slayer-shortsisen järkäleen runokirjan julkaisubileissä. Vittu, miten mie aina ajaudun näiden runopoikien seuraan? Miehän vihhaan runoja. Pojatkin oli kutsuttu, mutta koska tiesin ettei kaikki pääse, lähdin salakavalasti soitettuani marssivirvelistemmat. Mannonen ei osaa rudimental drummingia, vaikka osaakin mental drummingia nopeasti. Nyt minulla on vahvuus, jota käytän kun seuraavan kerran kohtaamme. Mie kun olen Mannoselle kateellinen sen raskasotteisesta rumpaloinnista. Janne "I make beats" Hast sai Apadanasta pizzan velaksi. Tällaista sallitaan vain listaykkösille. Ihanasti lähti nuo rudimentit. Vois luulla että olen joskus ihan harjoitellutkin. Vielä jäi Vastinlautaset eli marssisymbaalit soittamatta. Ehkä huomenna. Tältä päivää vaikenen.

TOMMI: Et sie edes pyytänyt, eikä mulla edes ollut tekemistä, sie hyvin tiesit. Sielläpähän naukkailit boolia ilman ihanaa ja kirdzhallista seuraani. Tarkennus: studiokuolema johtuu siitä että saman biisin kuulee liian monta kymmentä kertaa.

AAKE: Sen verran vielä että kun tämäkin tuotos on miksattu niin mun kuuntelukerrat per biisi lasketaan sadoissa. ... joo. out.