Mahlaa juoksuttamassa - studiopäiväkirja 2005
Pohjien äänitys JJ:llä (2. päivä)

1.6.2005 keskiviikko

TOMI: Klo 11:32. Päiväni alkoi huomattavasti myöhemmin kuin eilen. Tulipahan univelat nukuttua. Olin studiolla vartin yli yksitoista ja kaikki olivatkin jo paikalla. Tommi avautui aggressiivisella raptyylillä heti aamusta. Meidän suhde kaipaisi välillä terapiaa. Koskaan ei voi tietää minkä sivuhuomautuksen tai toteamuksen toinen ottaa henkilökohtaisesti. Ulkopuolisen silmin nähtynä voisi luulla, että sukumme ovat riidelleet jo vuosisatoja kuten McAnkat. Pojat (Make ja Aki) valitsivat päivän ensimmäiseksi biisiksi "Slavicin" eli "Aution saaren irtaimen". Vielä teekuppi, nyt kun Janne sai haettua vedenkeittimen treenikämpiltä, ja sitten rumpujen taakse. Otin kyllä tuossa pienen afrosession lämmitykseksi kun tulin.

TOMMI: Asioilla on historia. Mutta se on loputon kuittailujen suo jos rupeaa erittelemään, en rupea. Kuuntelimme eilistä Akin kitaraa kappaleessa "Nielenkö todisteet?", Maken mielestä kitaralinjassa on oikea suunta. "Eat the Document". Pojat käyvät "Slavicia" läpi nyt klo 11:45, täytyy mennä. Huvittaa yhä se "Löydä riemu Toffifeen" -melodia juuri ennen ekaa säkeistöä.

12:25. Toisen oton luurikuuntelu tuntui oudolta. Jannea piti nostaa itselleen, Akin kuuntelu vaihdettiin Aaken ja Tomin ryhmään. ("Mie haluan enemmän itteäni." - "Mee vessaan.") Tomin mielestä tässä otossa tuli joku friikki filli. Jännitän aina Tomin puolesta millaista pudottelua fillipaikoissa tulee. Olen siis ehtinyt jännittää vuosien mittaan yli sadan biisin X määrän ottoja. Tietysti jotkut biisit menivät aikoinaan helposti ja äkkiä purkkiin, kuten joku "Älkääs nyt, äläs nyt".

AAKE: Juupajuu. Luurikuuntelu on lopulta melko ärsyttävä asia. Balanssia täytyy hakea nappuloilla ja musiikki kuuluu todellakin vain pään sisällä, vahvistimet eivät tuuttaa selkään tai mahaan... Soittaessa musiikki on helpompi tuntea kuin kuulla. Mie en myöskään ymmärrä noita korvamonitorikavereita, miten ne jaksaa tuon kaiken ylimääräisen säädön joka halavatun keikalla. Bändin pitää soittaa yhteen ja se soundi, se on ympyrässä siinä lavan keskellä... "Aution saaren irtain" on myös mun suosikkibiisi. Nam. Kiva. Jälleen kerran uusi otto.

TOMMI: 3. otto on ohi 12:46. Tomilla oli painokas meininki, varsinkin loppuhönginnän rullautusten sarja. 12:58: äskeinen saattaa olla MASTER. Aakelta unohtui väärinkäsityksen takia yksi bassoisku, sen voi helposti lisätä. - Joka nyt lisätään. Kun piikittelin Tomia Teenjuojien Killan muodostamisesta Jannen kanssa, Tomi huomautti että näytän capri-shortseissani skeittarilta. Tomilla on skeittarimenneisyys... miksi minä taas vajosin tälle tasolle?

TOMI: Niin, olisinpa halunnut nähdä Tommilla caprit pari vuotta sitten. En salli ystävilleni muutoksen mahdollisuutta. En, jos olen samasta kuullut arvostelua. Näin ahdasmielinen mie olen. Mutta takaisin asiaan. Olen samoilla linjoilla Aaken kanssa luureista. Musa pitää tuntea ja korvamonitoreja en kyllä hanki. Niin niin, ensi vuonna meillä on sponssit ja pelit ja kaikki jätkät vetää napeilla. Onneksi Suomi on niin pieni maa ettei täällä voi ajautua markkinatalouden velvotteisiin kovin helposti. Siis jos pelaa vain kotimaan markkinoilla. Tuttumme Hollywoodista kertoi aivan uskomattomia tarinoita todellisesta musiikkibisneksestä. Että sinne vain kaikki nuoret muusikot.

AAKE: Niinpä. Nuoren intoa täynnä olevan muusikonalun harhakuvat ovat usein peräisin siitä miten asiat toimivat tuolla rapakon takana. Mahdollinen kuulijakunta on 100- tai 1000-kertainen. Siinä liikutaan rahallisesti todellakin aivan erilaisissa sfääreissä kun koto-Suomessa.

Onpa kuitenkin kiva olla taas studiossa...

Äänitämme siis Juuson 24-raitaiselle Sonyn nauhurille vanhalla tutulla "Nimi muutettu"- ja "Olos"-tyylillä. Hyvät mikit, mikseri, muutama kompressori ja ennenkaikkea HYVÄ ammattitaitoinen äänittäjä. Juuso on vanhan liiton äänittäjäpolvea, jolle äänittäminen on oma taiteenlaji. Tällä studiolla on oma soundi... ja Juuso on suuri osa sitä... jos tekniikasta puhutaan niin asia on varsin yksiselitteinen: D&R on mikseri, 01V ei. Hyväsoundinen huone on aivan eri asia kuin kellari, olohuone tai reenikämppä. Toivon sydämeni pohjasta ettei tämäntapaiset musiikin kohdut häviä Suomesta kokonaan... Mie tykkään enemmän ladosta kuin rivitalosta.

TOMMI: 14:04. Janne on soittanut "Aution saaren irtaimen" master-ottoon orgelia. Eilen Akin ostama maitolitra on jo kulunut kahviin, on minun vuoro kohta hilipasta tölkki. Ulkomaa-aiheeseen en jaksa nyt puuttua. Hyvä että joku saa, ajattelin kun olin Kokematon Roope-Setä.

14:33 otimme ekan oton aiheesta "Miten tässä vielä käy?". Tempo taisi nousta biisin aikana. Onko tämä sitten edellisiä helpompi biisi soittaa, kun on koko ajan paljon muistettavaa?

AAKE: Joo, tämä on taas niitä helekatin vaikeita biisejä.

TOMMI: 15:03. After three aborted takes we decided to take a lunch break. Jo on Wagneria tämäkin äpöstys, komia mutta mutkainen. Ei sentään 'pitkä' eikä 'tie'. (TIE on muuten sana, jonka Liekin Janne laulaa THEÄ.) Minulla on huono muisti mutta pitkä. Tomi sanoisi että hyvä mutta valikoiva. Sanoisiko?

AKI: Janne ei halua soittaa istaaltaan, ko seisten pääsee paremmin mukaan tunnelmaan. Pitäs hommata valetut korvatulpat.

TOMI: Joo se taitaa lipsahtaa tosiaan einesten puolelle ruokavalio. Mutta kun päivällä ei ehi ja illalla ei jaksa rakentaa looraa.

TOMMI: 15:49. Ruokatauko, lankesin mustamakkaraan. Kun alkoholin riskikäyttäjä käyttäytyy väkivaltaisesti, tapahtuu nappohyökkäys. Otin Akilta poikkeuksellisesti purukumityynyn, levyn aiheen kunniaksi. Yhdeksäs LP kertoo makkarasta, että saamme Teivon tai Savupojat sponsoriksi. Sitten tulee talopaketti-LP.

TOMI: Tommi toivoi että poistaisin hänet koneen äärestä väkivaltaisesti kun pyysin häntä siirtymään. Malliesimerkki Tommin ajattelusta: rakennetaan dramatiikkaa, jotta sen voi taltioida aitona jälkipolville. Tämä koneelle avautuminen on muuten loistavaa ajatuksentyhjennyshommaa. Samaan varmaan pyritään joissain studioissa Playstationilla ja muilla konsoleilla. Vaikka Tulenkantajien (R.I.P.) kiertuebussissa tykkäsinkin loukuttaa TK Cuntbusia Bundesliigan ykköseksi, ei tulisi mieleenikään pelata studiossa.

TOMMI: Tomi osui ytimeen, ns. kärkimonoilla palleille. Äänittäessäni keskusteluja 90-luvulla haaveilin voivani yllyttää ihmiset toistensa kimppuun, jotta syntyisi mielenkiintoista litteroitavaa. 16:26: tauon jälkeinen melko mones otto ei vieläkään taittunut. Tempo kiihtyy, triolipaikkoihin sattuu solmuja. 16:43: alkaa taas yksi otto. Miten tässä tosiaan vielä käy?

TOMI: Vaikiaa se on, vaikiaa. Akilta katkesi kieli, D. Mietittiin onko maken kitarassa sillä kielellä joku terävä reuna. Tämä on niitä hetkiä kun studiojänskä/turhautuminen iskee. Olen silti kumman rauhallinen, toisin kuin ennen. Muistan että Juuso on joskus käskenyt juosta talon ympäri pari kertaa. Ehkä sillä kuitenkin haluttiin puhdistaa tupakoimattoman pää. Ei olisi pahitteeksi nytkään. Ihan kuin olisi baarissa koko päivän. Jotkut biisit vain vaativat otot 25 ja 32.

TOMMI: 17:28. Taas on kolmisen ottoa takana, kuunnellaan. Karkasiko tempo, entä viimeisten tahtien jullit, haittaako vai meneekö 'simultaanisovittamisen' piikkiin - eli jälkikäteen päättää toimineensa oikein? On asian kanssa sinut kuin Paavo M. Petäjä.

AAKE: Hmm. Siinä tuli ties kuinka mones otto. nyt alkaa vähitellen oikean käden sormissa tuntua ja samoin käsivarressa. Soitappa sitten rankasti 2 ja puoli tuntia samaa biisiä ja yritä pitää pakka raikkaana. Tommikin näkee jo täpliä. Tässä pähkäillään menikö Tomilla nuo hitaat triolit laahaten, vai kiilasivatko kaikki muut. Mulla ainakin meni hermot jo 8 tai kymmenen ottoa sitten.

TOMMI: 17:39. Aake korjaa muutaman bassokohdan, sovimme/totesimme että tässä on lopulta rumpu-MASTER. Kolme tuntia siis ruokataukoineen meni.

TOMI: Runput on sitten tässäkin. Vieläkään en joutunut myöntymään. Jo muutama otto välissä oli hyvä, mutta annan Maken päättää. Tempo nousee tässäkin biisissä, mutta tunnelma on sellainen ahistava ja sovitus muutenkin "Miten tässä vielä käy?", että ei haittaa.

TOMMI: 18:12. Mie kun olen nykyään Lapin Kullan mannekiini, havaitsin kaupassa että Terveisiä Pohjoisesta -kampanjaan kuuluu nyt mäyräkoiran ostajalle iloinen kylmälaukku. Ongelma on vain siinä, että marketeissa mäyrät on harvoin kylmässä, eli huoneenlämpöisenä saat oluesi nauttia jos metsään tahdot mennä. Voihan täsmämittaisen laukun tietysti täyttää myös kahdella kylmällä kuutiaisella. Penikan koulukirjatkin siihen mahtuisi. Soittaisikohan opettaja kotiin?

Mäyrien myynti lienee jo ohittanut kuutiaisten myynnin, sellainen sisäänvetotuote mäyrästä on veroalen jälkeen tullunna - alin näkemäni hinta oli 6,99 e.

TOMI: Kyllä, toisaalta olihan eräällä viidesluokkalaisellakin "Wine me, dine me, sixty-nine me" -paita. Aake sai korjattua muutamat kohat ja nyt on Jannen vuoro. Vaihdettiin Rhodesiin vahvistin jotta saatais murinaa Tube zipperillä koko alueelle. Aki kilahti juuri Tommille kun se arvosteli Akia korkinavaajan lainaamisesta. Asioilla on todellakin historia tässä bändissä, ei ole mitään Vapauttakaa Lance -miehiä kuten juuri lukemassani Riffissä. Emmie vaan kestäis olla sessio-jätkä. Ja tietenkin sessiokokoonpanoilla tarkoitan ettei tuntis kavereita perstuntumalta. Olen mie joskus ollu semmosissakin bändeissä mutta ei niistä ikinä tule mitään. Bändikavereista pitää tietää ne tarinat, joita ei edes äärimmäisessä tilanteessa oteta esille. Eli padon pienet hiushalkemat.

Jannelle löytyi ihanat saundit! Luulenpa että tästä on tulossa parempi kuin sata jänistä. Yhtye on mennyt eteenpäin ja lopputulos on jälleen lähempänä toivetta kuin aikaisemmilla levyillä. Joku on juonut Tommin mehusta ja niinpä purkki saa kylkeensä Tommin nimen. Mie en juo mehuja kun ne menee niveliin. Ja nivelistä on tulossa minulle Akin kantapää.

TOMMI: Suttasin nimeni purkin kyljestä, minun olikin yhä avaamaton, en heti nähnyt. Toivottavasti mehun haltija ei lue tätä. On mullakin aina etukäteinen kuva millainen levystä pitäisi tulla, mutta tavoitteet muuttuvat sessioiden jatkuessa. Jokaisen levyn äänitysvaiheessa olen kokenut iloisia yllätyksiä, siis päällekkäisiä tehdessä. Olen nojannut taaksepäin ja ihastellut Akin kuorruttelua. (Love Recordsin logo ja kardioidimikin suuntakuvio ovat kuin kaksi Marjaa.)

AKI: Nii että selkävaivat lähtee liikunnalla ja voimistelulla. Vaihdoin loputkin bassokielet kitaraan. Huomenna sitte loput. Beatleskirjaa jaksaa näköjään lukea vain kappaleen kerrallaan. En muuten lainannu mitään korkinavaajaa.

TOMMI: Et niin, revin vain arpeutuneita haavoja auki. Nyt 19:15 Tomi ehdottaa että seuraavaksi otetaan työn alle "Eksynyt marjastaja". Janne inhoaa kaikkia biisejä ja meitä kaikkia, "aina vain tulee niitä kalsarijuttuja". Mie kerroin vain verkkareista joiden perse on kulunut mokaksi.

AAKE: Äh, signaaliketju oli rhodes -> mxr phaser -> fender bassmaster. Eikä mitään kökközippereitä...

TOMI: Sitten vähän lepposampaa tavaraa. "Eksynyt" on on vajaan 90 bpm pompottelua.

AAKE: Joo, nauhaton basso kehhiin... Eka otto oli kiva. Biisi on mukava soittaa. Hieman enemmän romua bassoon. Ja eiköhän taas soiteta...

TOMI: Outoa... tämä biisi on keskitempoinen ja se tuntuu oudolta. Ja mie kun luulin että meillä on niitä pirun keskitempoisia.

TOMMI: 20:14. Raikas vaikka keskitempoinen, mie sanon. "Do you believe in TAKE after TAKE after TAKE after TAKE after TAKE?" (Milloin näiden vaikutus alkaa? Pitäisikö näillä olla joku vaikutus?) Aake haluaa bassosuoritukseensa "elämän makua". Mille se "elämä" maistuu, kysyi Tomi tai Aki.

TOMI: "If I could turn back time", niinpä niin, mitä tekisit? Juhani tuli käymään niinkuin sovittiin. Tämän parempaan en pysty ilman klikkiä. "Ups and Downs tulee joskus", tuumin kun Tommi totesi ironisesti että "hyvin on menny ku yhen biisin pohjiin meni kolme tuntia".

AKI: Vetimet tulee ranskan sanasta vetements. Olipa kepeä pikku pallaadi meillä siinä äsken. Eli taas on "vaikeat" "säästetty" "loppuun" (esim.).

TOMMI: Kysyin Jannelta miltä tuntuisi jos emme tuntisi muita kuin toisemme yhtyeessä. "Vitun synkkää", arveli Janne. Hänellä ei ole vaaraa tulla imaistuksi liian syvälle meidän neljän maailmaan, koska hänellä on muitakin, eli VÄS-kavereita. Janne tuskin edes tervehtii minua kun törmäämme baarissa. Tai siis EMME törmää, hän vaihtaa toiselle puolelle heti. Oli mullakin joskus kavereita.

TOMI: Tommi itkee menetettyä ystävyyttä. Aake vetas bassot säkeistöihin uusiksi. Huomasin että uuden haikkalinjan kanssa bassari on edessä välillä aikalailla. Se voi vaarina vituttaa, niinku studioympyröissä todetaan. Mikä eteen? Onneksi Washington Postin sivulla on mejän nuottikirjasta kuva. Emmä oo nähny mutta mä oon kuullu, Juhani juuri kertoi.

TOMMI: Jeppiksen Vesahan se nälkäpäivänä 1990 vakuutti että "emmäonähänymutmäoonkuullu". Kanssakäymisemme koostuu fraaseista ja niiden väännösten väännöksistä. Välillämme ei ole aitoa toisen kuuntelua, paitsi aitoa toisen soiton kuuntelua. Ja emmie itke, kyllä Janne aina laittaa käden alle kun kallistan pähkinäpussia.

AAKE: Jannellahan on meistä ainoana singlelista #1 -saavutus. Noh, sillä voi elvistellä ainoastaan ja korkeintaan Apadanassa... Kateenahan tässä perkele ollaan... Katos nyt, heti kun Hapedi ja Sipedi pääs erroon muusikoista (ja minusta), niin johan sitä listaykkönen läsähti. Juupa juu... Olipa muuten kiva soittaa tätä biisiä... Yritämme siis saada täällä JJ:llä nauhoitettua biisien rummut, bassot ja kaikki koskettimet. Noh, jotain korjailuja varmasti tulee kunhan pääsemme Kuuhun asti... Aito Leslie on vain täysin korvaamaton ämyri. Kiva lisä on myöskin tuo alkuperäinen Rhodesin stereokaappi. Sitäkin soundia on todella vaikia jäljitellä millään muulla.

TOMI: Mie kaipaisin listaykkösiä ja menestystä vain siksi että ois mahdollista tehdä pitkiä kiertueita ja aina tulis uusia kiertue-live-DVD:itä ja levyjä pukkais kaksi vuodessa + sinkut päälle. Että levy-yhtiö lähtis sellaiseen, siis että siinä olisi jotain järkeä, täytyisi olla myyvä nimi. Mutta niinhän se on kuin Roger Waters totesi Dark side Of The Moonin sessioissa, että taloudellinen läpimurto tulee jos tulee, mutta bändin omilla ehdoilla. Pystynkö mie elämään tuon ensimmäisen säkeistön kanssa?

TOMMI: Mie taas luulen ettei meän annettais tehdä levyä edes kerran vuodessa, jos myynti 20-kertaistuisi. (Ei tällä äänellä.) Yhtiö nyppisi viisi sinkkua levyltä ja pari vuotta levyjen välillä olisi minimi, "kun entinenkin vielä näyttää myyvän". Useampikin hahmo alkaisi miettiä MITEN saadaan KASVATETTUA hommaa entisestään, vaikka 100.000 olisi rikottu. Sitten tulisi Tuhruinen Elämä Lapselle -konserttia ja Kruntsiminiltä ilmestyisi Kuopion Muistelmat.

TOMI: Niinhän siinä väistämättä käy nykyään. Eihän se tietenkään ole artistin vika, että teinien ja vähän varttuneempienkin vapaa-ajasta ja vapaarahasta kilpailee nykyään niin monet asiat. Pelikonsolit, kännykät, netti ja kaukorannat. Toista se oli (varmaankin) ennen. Nykyään levy-yhtiöt kuppaa platinapainoksilla - jossa on yksi uusi biisi tai pahimmillaan joku remix - hittilevyn tyhjäksi ja tekee samalla hallaa artistille kun sitä samaa renkutusta joutuu kuuntelemaan 2 vuotta. Kuuntelimme päivän aikaansaannoksia ja huomasimme, että Janne oli vetässy terssin "Aution saaren irtain"-biisin introon. Ei ole koskaan aikaisemmin moista tehnyt ja sitten nyt. Janne korjasi asian.

AKI: Niin siis introssa vaivasi tuo E-mollisoinnun septimi joka poistettiin ja tilalle laitettiin nuo suloiset rinnakkaissekstit, joita näpytin hieman reeneissä. Päivä on tässä päättymäisillään... vai mitä, Make?

MARKO: Niin..Virallinen tremolo-mies toteaa päivän olevan pulkassa. Nauhan kelaamisen noviisi on tyytyväinen saannoksiin ja muunnoksiin.

JANNE: HAJOTKAA NÖSSÖT!! Listaykkönen tuntuu VITUN HYVÄLTÄ!! HAHAHA! Pitäskö huomena viinaa??