Onko tämä esseevastaus? Saako käyttää ranskalaisia viivoja?

Nollapisteen äänitallenteet jäivät lopullisesti soittimeeni lukioaikoina. Olin kuullut yhtyeestä ja yhtyettä jo yläasteella, mutta silloin sivuutin epäortodoksisen pop-lyriikan olan kohautuksella. Kastanjatöppäilyt... joo, onpas pojat hauskoja. Tosi siistii, et joku kehtaa laulaa levylle tollasta paskaa. Tuntui, että Liimatta pitää kaikkia pilkkanaan. Yrjänän jutuista en ymmärtänyt yhtään sen enempää, mutta silloin syytin omaa tyhmyyttäni ja länsimaisen kulttuurihistorian heikkoa tuntemusta.

Väittelimme noihin aikoihin muutaman toverini kanssa siitä, miksi Nollapiste on hyvä, jos miksikään. Eräs tuumi, että soittajana ne ovat virtuooseja, mutta ei se Liimatta kyllä sanoittaa osaa. Toinen siihen, että Liimattahan on Euroopan paras sanoittaja, mutta kyllä se niiden musiikki on aika yhdentekevää. Minä en uskaltanut sanoa, että pidin salaa molempia elementtejä vallankumouksellisina. Suuni oli tiukassa kuin pakastimen kansi, kun sen on vasta sulkenut.

Lopullinen valaistuminen Nollapisteen suhteen syntyi, kun opin olemaan tulkitsematta Liimattaa. Paperirunoutta ja myös laululyriikkaa lukiessa minulle oli syntynyt voimakas tarve tulkita ja analysoida. Eikä se ollut pelkästään minun omaa syytäni. Perusoletus on se, että runoilijan tai levylaulajan säkeet ovat vähän keskimääräistä hienompia, niissä täytyy olla syvällisiä tasoja. Tästä oli vaikea oppia pois; lähes yhtä vaikeaa kuin polttaa poskareita sen jälkeen kun on tottunut vetämään henkosia. Palasin alkuun ja aloin suhtautua Liimatan teksteihin kuin keneen tahansa kadunmieheen. "Juhlanumero harvoin näkyy sisällössä." "No sanos muuta! Olenkin miettinyt usein samaa!"

Olen kasvanut siten jännittävästi Nollapisteen parissa, että pidän heidän levytyksistään parhaimpana aina sitä, minkä tekoaikaan pojat olivat saman ikäisiä kuin minä nyt. Erotan Neulaisessa Jerkusessa jo näsäviisastelua ja teinipoikien kikkailua, vaikka ollessani lukion kolmannella en ollut valmis tuollaisia myönnytyksiä tekemään. Nyt kun olen kahdenkymmenen, voimasoitossa viihtyy usein Muovi tai Pan Alley. Jos tämä kaava jatkuu, minulla menee vielä monta vuotta, ennen kuin opin pitämään uusimmista levyistä.

Yks juttu vielä. Kerran viime talvena esitimme hc-yhtyeemme keikalla Ahkerien simpanssien kappaletta "Maalta kotoisin". Kyseessä on erinomainen live-kappale, joka tarpeeksi moneen kertaan toistettuna saattaa yleisön lähes uskonnolliseen hurmostilaan. Muuten olen sitä mieltä, että.

Absoluuttinen Nollapiste merkitsee minulle henkistä notkeutta, verbaalista ketteryyttä sekä fyysistä relaksaatiota. Kuuntelemalla kyseistä orkesteria ystäväpiirini on laajentunut ja elämänlaatuni parantunut.

Absoluuttinen Nollapiste on suoraan verrannollinen nuudelikeittoon. Opin keittämään sitä vasta vähän aikaa sitten, vaikka sen (nuudelikeiton) tekeminen ei vaadi juuri mitään erityistaitoja. Pitää vain keittää vettä, heittää nuudelit sekaan ja lisätä hienovaraisesti, tai sitten runsaalla kädellä mausteita joukkoon. Maistuu paremmalta jos on paljon mausteita, mutta kaikki ei tykkää jos on liian tulista. Liemi on hyvää kun sen juo niiden rihmastojen syömisen jälkeen. Ensin kaadoin liemen aina pois, mutta sitten valaistuin ja tajusin että Liemessä on kaikki Maku. Olen syönyt nuudelikeittoa kolme viikkoa putkeen joka päivä.

Kuulin ensimmäisen kerran Absoluuttista Nollapistettä, kun kaverini soitti minulle ja käski tulla kuuntelemaan levyä, jonka hän oli juuri lainannut kirjastosta. Kyseessä oli hilpeä kokonaisuus "Neulainen Jerkunen". Pian koko kaveripiiri oli koukussa levyyn ja sitä soitettiin autossa, kotona, mökillä, bileissä ja reissussa. Tilailin siinä sitten levyjä postimyynnistä ja laitoin vaihtoehtolevyiksi AN:n koko siihenastisen albumituotannon (Jerkunen-Amppeli). Kuinka ollakaan postilaatikkoon kolahti sitten nämä em. levyt. Muovi ei oikein aluksi miellyttänyt, mutta tällä hetkellä se on suosikkilevyni. Amppelia ei ole tullut kuunneltua kun skippaillen.

Näin AN:n ensimmäisen kerran livenä Lutakossa -98 syksyllä. Sain nimikirjoitukset kaikilta Muovin kanteen ja ostin Ei ilmestyneen 25 markalla. Keikka oli Muovi-painotteinen ja hurahdin bändiin aivan täysillä. Olen nähnyt AN:n livenä nyt vajaa kymmenen kertaa ja omistan kaikki levyt. Absoluuttinen Nollapiste merkitsee minulle hyvää musiikkia, jota ei tarvitse kuunnella otsa kurtussa tai kanki hudlarissa. Humour does belong in music.

Mitä Onni on.. suhteessa Absoluuttiseen nollapisteeseen

..kun jo odotuksesta että kuulee Absoluuttisen nollapisteen musiikkia tulee hyvä mieli
..kun hymähtäen ymmärtää poikaa keikkapaikan ulkopuolella, joka ei malta odottaa mikä illan ensimmäinen biisi onkaan
..kun pistää levyn pyörimään, ottaa ehkä muutaman tanssiaskeleen ja istahtaa joutilaana lattialle
..kun bändin musta paita tuntuu hyvälle kesähelteelläkin
..kun näkee Absoluuttisen nollapisteen pojat keikalla ja voi vain hymyillä!

Minä ja AN

Täytin vuonna 1999 16 vuotta. Samana vuonna olin hyvin altis uusille tuulille, ja nimen omaan sellaisille puuskille, jotka olivat muusta pintatavarasta poikkeavia. Tuohon aikaan kuuntelin paljon radiota (pelasin jääkiekkoa -> paljon autossa istumista) ja siellä jotkut ennen minua yhtyeestä kuulleet puhuivat Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen uudesta levystä "Suljettu". Heidän puheittensa sävy oli sen verran mairitteleva levyä kohtaan, kehuvia sanoja oli siis niin monta, että silloin oli tilaisuuteni tullut!

Loppuvuodesta 1999 se sitten tapahtui. Ostin Pepen divarista (Tikkurila, Suomi) jonkun, ehkä ihmisen, hyljeksimän aarteen. Se aarre oli jo aika nopeasti jonkun mielestä julkaisusta kuulunut divariin, joten silloin nappasin sen itselleni. Suljettu maksoi minulle 50 markkaa ja sen jälkeen en ole koskaan pyöräillyt niin nopeasti kotiin kuin tuolloin 17 minuutissa. (Yleensä 25 minuuttia, riippuu vaihteesta.)

Levy oli aika hyvä silloin ekalla kerralla, joka yleensä tarkoittaa sitä että se on vielä parempi kun sen kuuntelee toistamiseen. Kuuntelin siis vuonna 1999 levyn kaksi kertaa peräkkäin ja vou se oli hyvä. Silloin siis kuulin ekaa kertaa tietoisesti Absoluuttinen Nollapiste -yhtyettä, koska omistin levyn :-)

Seuraavaksi piti katsoa soittavat henkilöt. Ensimmäisenä oli laulaja, josta jostain käsittömästä syystä aloin heti tekemään hauskaa itsekseni. Laulajan nimi yhtyeessä on Liimatta. Ensin tein anagrammin Tamma Ilmoitti ja sitten vasta aloin heittämään yksikseni läppää:

"Onkohan toi laulaja tässä ihan liimatta?" ...kylläpä nauroin kun olin silloin niin hauska! (Mitä mä nyt tällaista selitän teille)

En ollut koskaan aikaisemmin fanittanut mitään tai ketään bändii. Nyt oli aika lähellä lähteä tuo fanitus liikkeelle ja napakasti. Päätin ottaa selvää esiintyykö tämä Suljettu-levyn tehnyt orkesteri joskus jossain suorana. Ja he olivatkin muistaakseni aika sopivasti tulossa Tavastialle Helsinkiin ja niin minun oli pakko alkamaan rikkomaan lakia!!! Onneksi naapurissa asui kaksi vuotta vanhempi "Iso-Jassu" johon olin pidellyt hyviä suhteita (kaverina) jo pidemmän aikaan. Nyt olin vaan ekan kerran elämässäni päättänyt alkamaan rikkoa lakia. Kysymykseni meni kait näin:

"Jassu, voitko lainata pahvei meitsille ens viikonloppuna kun meitsi on lähös Mikon kaa Tavastialle tsiigaa yht bändii???"

Ja sit mä sain paperit ja olin aikas kova jätkä jo silloin, vaikka ei oltu edes sisällä Tavastialla........ Keikka oli muuten mainio vaikka en tuntenut kuin puolet biiseistä mutta kuiteski. Kaikki se valmistelu ja touhuaminen muutenkin oli tosi siistii 16v pojalle!!! Oltiin siellä "erikoisen" bändin keikalla ja oltiin salee nuorimmat koko Tavastialla. Kyl voin myöntää että siitä se on lähtenyt. Levyjä en ole ostanut vielä kuin kaksi mutta keikoilla olen käynyt sen jälkeen ainakin 25 kertaa ihan Helsingistä tuonne kaukaiseen Järvenpäähän!!

Loistava yhtye jonka tekemisiä olen seurannut pitkään. Olen nyt 21 vuotta ja repussani on jo viisi raskasta vuotta Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen keikkaelämää!! Toivottavasti uutta materiaalia saadaan taas piakkoin!!!

Suhteeni Absoluuttiseen Nollapisteeseen on kohtalaisen normaali. Olen erittäin iloinen, että olen löytänyt näin mahtavan yhtyeen. Muistan vieläkin sen hetken kun ensimmäisen kerran kuulin Nollapisteen musiikkia Neulaiselta Jerkuselta. Olin todella vaikuttunut. Kukaan ei ollut koskaan aiemmin lyönyt vauvaa vasaralla päähän. Sille tielle jäin ja yhä monen vuoden jälkeen ei kulu viikkoa, tai no kahta enempää ilman Absoluuttista Nollapistettä.

"Nuo pojat vettää muute helevetin hyvin."

Käveltiin poikien kans siinä ostarilla. Muijilta oli vaatteetki syksyn myötä lissääntyneet, pisti heti silmään. Ostettiin sitä hyvvää limpparia. Tällä viikolla olis ne rockin SM-skabojen karsinnat täällä. Ois meki muuten reenattu, mutta ku oli koulut vasta alkanu ei ehitty. Kesälläki oli ollu nii pirun kuuma. Pete oli lainaillu niitten kilipailijoitten äänitteitä: kirjastosta tai jostain oli vissiin löytäny, demoja taisivat olla. Kuunneltiin niitä iltasin Laurin isännän stereoilla.

Kyllä se oli Abso, niinku me heti sitä alettiin sannoon, ku se nimi oli niin pitkä. Se oli meijän ylivoimanen suosikki. Ainaki kaikkien muitten mielestä paitsi Laurin. Se tykkäs vaan hevistä, koska sen isäntäki tykkäs. Ylisti kaikkea seiskyt ja kaheksakyt luvuilta ja omisti stereoita Purplella tai vastaavalla.

No, mutta siitä lähtien oon tykänny kuunnella. Jotku aina haukku niitten laulajan ääntä omituiseksi. Ei se mun mielestä ollu omituinen tai ei ainakaan häirittevällä tavalla, vaan enemmänki positiivisessa mielessä. Sitte ne kehu sanotuksiaki paskoiksi, mutta minä olin sitä mieltä, että jos viitti ees vähän kuunnella pitempään, ees koko levyn läpi, niin sieltä aukes tosi hyviä juttuja. Peteki ku kehtas kuunnella pitempään niin tykästy kovasti ja varmasti diggailee vielä nykyäänki. Kitaristista oltiin kyllä sammaa mieltä; sillä oli sormet pelissä niinku ruukattiin sanoa. Kyllähän se sillon nuorempana tsemppas kovasti. Ite pyörittelit jotain simppeleitä sointukiertoja ku toinen vetää mahtavia soolonpätkiä. Eikä ollu varmaan ku pari vuotta vanhempi meikäläisiä. Mahtavasti se veti.

Karsinnoissahan sitä juhlittiin Abson voittoa. Varsinaisessa kisassa ei nii hyvin sitte käynykkään. Ku jäläkeenpäin ajattellee niin oli varmaan parempi näin. Varsinki ku miettii miten ne muut bändit on menestynyt tai kehittyny. Nauhalleki otin finaalin, mutta arvatkaa onko se kasetti enää tallessa?

Soiteltiin jätkien kans vielä ainaki vuosi. Sitte ku mentiin eri lukioihin niin jäi tuo bändihomma pois. Käykäähän taas kerran tääläki päin. Oon neliviitosessa usiampaan otteeseen teidät nähny. Varsinki Suljettu-kiertueen keikka oli mahtava.