artistien kypsyminen (no abso content)
- From: Suonna Kononen <suonna.kononen@xxxxxxxxxxxxxx>
- Date: Mon, 02 Apr 2001 15:08:16 +0300
Ellei Samu olisi ystäväni, voisin ärsyyntyä toden teolla
näistä perustelemattomista heitoista... :-)
Samu Kytola wrote:
> Samankaltainen suhdanne on toisella kanadalaisella, Joni
> Mitchellillä. Debyyttilevy on kaikkein paras, ja perussuunta on
> ollut...alaspäin.
Sontaa.
Esim. 70-luvun JM-teokset Blue ja Court And Spark sisältävät niin
näkemyksekästä laulunkirjoitusta esim. parisuhdeasioista,
että nuoruudenfolkkailut jäävät toiseksi. Jos tekstit ei merkkaa
mitään, niin tsekatkaa sovituksia, esim. Free Man In Parisin
lennokas jazzfolk.
Vuoden 1991 Night Ride Home voidaan kai laskea ihan
myöhäiskautensakin työksi, eikä siltäkään heikkoja lenkkejä
juuri löydy. Monitahoisia lauluja, edelleen hienoja ja kekseliäitä
sovituksia, artistin ääni kypsynyt kaikin tavoin. Paras Joni-levy
jos minulta kysytään! Myöhemmät albuminsa ovat jääneet
minulle hieman etäisiksi, mutta vika lienee enemmän minussa
ja vähässä joutoajassani kuin noissa levyissä.
Suonna