aikuiset vanhukset, Blixa mukaan lukien
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxx>
- Date: Mon, 2 Apr 2001 14:43:27 +0300 (EEST)
Aiheesta "paraneeko rockari vanhetessaan"
(sivuaa Absoa suhteellisen vähän, olen pahoillani):
niko.peltonen@xxxxxxxxxxx:
> Nollapisteen ongelma ei ole leivänhankinnan edellyttämä
> kaupallistuminen, vaan "aikuistuminen", suhteellisuudentajun kasvaminen
> ja oman muusikko-identiteetin sisäistäminen. Vaarallisia ilmiöitä
> tuollaiselle bändille. Joskus liikaa miettimättä saa parasta jälkeä.
Totta taitaa olla, että muusikkoituminen nostaa jollain tavalla rimaa,
mikä liian usein näkyy tuotannon tylsistymisenä eikä myönteisenä kasvuna.
Tyylitaju on merkillinen asia.
> Esimerkkinä hitaasti parantaneista, kypsällä iällä mestariteoksia
> tehneistä bändeistä / artisteista mainitsisin Primal Screamin,
> Radiopuhelimet, Leonard Cohenin ja Nick Caven. Muiden muassa.
Toni Laine <toni.laine@xxxxxxxxxxx>:
> Primal Scream, Scott Walker...
Nick Cave ja Scott Walker ilman muuta. Vaikea kuvitella, että kumpikaan
koskaan pettäisi. Caven lauluääni tosin rakoilee jo huolestuttavasti no
more shall we partilla...
Sen sijaan Primal Scream on yliarvostetuimpia bändejä. Kuulin
Xtrmntrin ja olihan paska. Aiemmilla levyillä oli ollut jotain hyvääkin.
Cohenista rohkenen olla eri mieltä kuin Niko: aivan huikean hyvästä
ensilevystä tasaista laskua. Laulut eivät välttämättä ole huonontuneet
ihan radikaalisti, mutta karmea tuotantojälki pilaa myöhemmät levyt. Totta
kai Take this waltz, Evedybody knows ja Waiting for the miracle ovat
täysosumia kaikesta huolimatta. Mutta se Songs of L.C. (1968). Ihan
ylittämätön. Ja muistettakoon, että kypsä mieshän Leo oli jo ensiölevyn
aikaan, 33-vuotias näin ulkomuististani, ja julkaissut kirjailija.
Kuulemma opetteli kitaransoiton aikuisena vain saadakseen runonsa
laulettua.
Samankaltainen suhdanne on toisella kanadalaisella, Joni
Mitchellillä. Debyyttilevy on kaikkein paras, ja perussuunta on
ollut...alaspäin. Mutta toki Jonilla on tuplasti enemmän erinomaisia
levyjä kuin Leolla.
Ja se kolmas vanha kanadalainen tekee mitä tahtoo.
Jo aiemmin mie mainitsin:
> Jotenkin arvasin, että S.S. Kononen vetää Nitsin, Dylanin ja AkbapNym:n
> esiin. Mikäs siinä, hyviä herroja. Jos vireistä vanhuksista puhutaan,
> niin ainakin Nurmio, Waits, Patti Smith ja Robert Fripp tunkevat
> mieleen.
Toni Laine <toni.laine@xxxxxxxxxxx>:
> > n/s: Blixa Bargeld: Ghosts...of the civil dead
> Itse elokuvassa alussa soinut osa oli aika ikävän kuuloista, mutta entä
> muuten?
Hyvä on. Cave ja Harvey mukana. Hitaasti aukeaa.
Samu