Re: Sanoista ja kertojista
- From: Ville Paukkonen <ville@xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
- Date: Thu, 20 May 1999 01:55:15 +0100 (GMT)
Ensin koko lista rajahtaa yhtakkia kasiin kun paivan aikana kuullaan 2388
erilaista nakemysta Suljetusta ja alkaa jo pelottaa, saadaanko tasta
levysta ikina selvyytta. Sitten ei kuulu mitaan pariin paivaan. Ei kai
sita viela valmiiksi ruodittu?
Aamulla uusi Rumba kolahtaa monien postilaatikosta, mutta ketas se enaa
kiinnostaa, kun Tero on jo paljastanut taalla enemman mita pieneen
kolumniin kuunaan mahtuisi.
On Tue, 18 May 1999, Tero Valkonen wrote:
> Esinekeräilyn hitaus: laulun minäkertoja ei minusta ole poika, setä eikä isä.
> Biisi ei liity itse teemaan.
Minusta isa saattaisi olla kertojana ainakin viimeisessa sakeistossa:
"minua nauratettiin / sen jalkeen en ole nauranut", vrt. "arvaatko milta
minusta tuntui / vaikka patjalla nauroinkin / kun loysit Amerikan?": poika
alkaa itsenaistya ja kasvaa eroon isastaan, jolle han on ainoa ilon aihe.
Myoskin "enaa puhun vain lapsille ja kauppiaille" kuvaa minusta aika
tarkkaan isan tilannetta ("kukaan ei ole puhunut minulle vuosiin").
"Kauppiaat" toisaalta sivuavat myos tassa ja seuraavassa kappaleessa
esiintyvaa materialismi-teemaa.
> Täällä on joku: tämäkään ei liity levyn teemaan (kertoja on luultavasti sama
> kuin edellisessä biisissä)
Ainakin muutama sae tuntuisi kuvaavan kylan ahdistunutta ilmapiiria.
"Arvostelin suopeasti lumiveistoskilpailuja / valipaivina tyot sulivat
toistensa nakoisiksi": ne, jotka alistuvat samaan muottiin, saastyvat
syrjinnalta. Myoskin "raketteja en hanki / moni muu nakisi ne" kuvastaa
kylassa vallitsevaa yleista naapurikateutta.
> Tungos on lavaste: poika kertojana (onko viimeisessä säkeistössä kertojana
> setä? Vrt. "pylväiden väli" ja SYI III)
Pylvaat mainitaan myos Joutomaassa ("niin lahella alkaa aareton /
viimeisen lyhtypylvaan jalkeen") ja SYI IV:ssa ("ei lyhtypylvaita potki
sammuksiin / kuten mina / kuljin sammutettua tieta"). Luultavasti ne siis
tarkoittavat jotain ;) Yksi mahdollinen tulkinta: lyhtypylvaat symboloivat
kasvatusta. Joutomaan "aareton" viittaisi tassa tapauksessa aikuisuuteen,
aikaan, jolloin joutuu ottamaan itse vastuun omasta elamastaan, mutta saa
myos vapauden tehda silla mita haluaa. Isa on nuoruudessaan kokenut
vanhempiensa holhoamisen ahdistavana (SYI III) ja sulkenut korvansa heilta
(SYI IV). Kuten usein kay, itse vanhempana han silti kasvattaa oman
poikansa juuri samoin, eika huomaa, miten tamakin kaipaa omaa vapautta
(SYI IV).
Tungos on lavasteen viimeinen sakeisto on kylla edelleen pulmallinen (no,
itse asiassa melkein koko biisi: mita tarkoittavat esim. vetoketjut isan
ja aidin takaraivoissa?). Tassa saattetaan viitata puoliksi unohtuneisiin
lapsuudenmuistoihin, jotka palaavat mieleen yllattavien assosiaatioiden
kautta (jokaisella on varmasti tallaisia; alkuperaisessa poppisversiossa
laulettiin "sen on maara tuoda mieleeni sen / minka olen unohtanut /
kenties tuhansia vuosia sitten", mika viela ilmeisemmin viittaisi
varhaisiin muistoihin).
Tama ehka oli hieman kaukaa haettu tulkinta, joten antakaas kuulua
parempia.
Niin, ja mainitaanhan Joutomaassa toinenkin "pylvas": "Savu kiipeaa puiden
latvoja kohti / tuhka leijuu kinokseen / ei savurenkaita / vain muuttuva
pylvas yohon / ylle oksien" viitannee sedan talon paloon. Olettaen
edelleen ylla olevan tulkinnan pylvas voisi tassa viitata sedan
irtautumiseen aikaisemmasta elamastaan.
Muut saavat miettia, miksi SYI II:ssa kerrotaan, etta isan talossa ei ole
kivijalkaa (vrt. Sukututkimus lannistaa), mina menen nukkumaan.
--- ,----------------------------------.
Ville Paukkonen | Millaista on nukahtaa, kun |
Lady Margaret Hall, Oxford OX2 6QA | ilman peittoakin on liian kuuma? |
http://ferret.lmh.ox.ac.uk/~ville `----(Absoluuttinen Nollapiste)----'