I Work in Progress: merkintöjä 1996 - 1997
II Työpäiväkirja 1998 - 1999
III Studiopäiväkirja 1999
(Vain tahansa kuuntelee --> Kuunnelma --> Laulusarja --> Suvannossa ylpeä ilme)
Vuosia sitten isäntä pakeni 20-luvun eliitin tapoihin, kielten ja musiikin pariin, rakensi kartanon, ei tullut sukuun. Perintöosuus meni kun tutustui Ariin: tapahtui suvun sammuminen. Isäntä luki arvostettuun ammattiin.
Täällä teitä on katuja enemmän, saarekkeita metsää ikkunoista joihin kesannun kangistuttua, koiran nukahdettua koppiin nostin tuplat, aidattu piiri. Isyyttä ennen, kun kaikin olimme valaistulla tiellä olin hetken onnellinen mutta kesken jotakin vuotta kuolen, enkä aikoja tarvi takaisin: syylävoidetta pukuun tarttunut kodassa negridin seurassa, kädettömän maalarin korttisarja selattua pöytään lyöty, kun nousee unohdettuaan tuolilla pyörittyään uusiseelantivitsin on taas vanhempi, ja taas, kun nukkuvan minut kasteli vuoksi tai pää iski laiturin reunaan: ensimmäisessä merenpohjan muoto, molemmissa maan pyörimisliike mutta sen aiheuttama mikään ei jälkimmäiseen syynä, siihenkään, ettei kukaan ole puhunut minulle vuosiin, ei, jos kuten eläin tunnustelee pesäänsä koskettelen poikaani hänen työntäessään halkoja oudosti uuniin, yökastelijaa, ei se tee minusta hänen makaajaa, jos vanhemmista toisen kysyttyä: kumman valitset? poika ei valinnut ja unohtikin Suosikin luontoon, katkaisikin tuntolevyni, ei se muuta kokemuksen tuomaa varmuutta: likainen astia on tiski, likainen vaate on pyykki, kaapin ovi pysyy kiinni kun sen kastelee, "juttu" on pölypallossa joka neulasta jää häivytysuraan, maa pyörii mutta neula pysyy uralla. Kylä on keskeltä niin harva että ympäröivät saarekkeet metsää voi laskea, ellei kuistilta niin huoneista. Talon liikuteltavuus leikkaa meidät lopulta muista, maine ei kulje kävelyvauhtia.
Terroristi oli syömässä kastiketta riisillä kun radiossa puhuttiin hänen saavutuksistaan.
1) Annostele tupakka huolellisesti ja paina se tasaisesti ja kevyesti koneeseen telojen koko leveydelle. Sulje kone. Katso, että telojen väliin ei tartu tupakkaa.
2) Kierrä sinua lähimpänä olevaa telaa kierroksen verran alaspäin.
3) Pane sisään savukepaperi niin, että liimareuna on ylimpänä ja itseesi päin. Pyöritä lähimpänä olevaa telaa jälleen kunnes paperi menee koneeseen ja alkaa kulkea tupakan ympäri.
4) Kostuta liimareuna ja kääri savuke valmiiksi pyörittämällä molempia teloja.
Mies pyysi tulen pojaltaan ja kääntyi ikkunaan: vastapäätä pantiin lasta nukkumaan, nainen kiikutti eväskääreet roskalaatikkoon joka tyhjennetään, ei ajallaan, mutta kuten on sovittu. Poika korjasi astiat, pyyhki vahaliinan, sulki radion. Aina on oltava jotakin kesken, lesken surutyö edes. Epookkiako vartoa? Tovin lepoa edes: Hiihtäen ensin pitkospuita (kohosuoksikin nimitetyn) keidassuon (kompleksin, jonka keskiosat elävät vain sadeveden varassa, turvekerrosten seuratessa toisiaan samassa järjestyksessä meren rannalta sisämaahan, kuin suokasviyhdyskunnat jotka synnyttävät turvetta) poikki metsän alkuun, latua tai rantaa liuskeilla kivetyn polun päähän laiturille johon olympiakesänä osui pää johon nousseen kuhmun terroristi mielessään muutti koskemaan ihmiskuntaa ikään kuin sen tuho ei olisi puhelinpalveluista johtuva. Toivoin poikaa jolle olla hyvä mutta hän on tyttö: säästää minkä saa. Eikö häntä kiusata, ja tahtoo pois, palatakseen samalla kun linnut joiden muuttoreiteistä jos en tiedä, poikani (joka ikkunasta näyttää metsä taustanaan tytöltä) suunnitelmista vielä vähemmän. -Älä holhoa, olen iso tyttö jo. Mä meikkailen jo! -Voin leikkiä tätä hetken. Oletko säilyttänyt isäsi kunnian? -Siis hyveenikö säilyttänyt? Olen riisunut huntuni kujalla... -Riisunut minkä hunnun, millä kujalla? -Älä holhoa, olen iso tyttö jo! Tulen karhinnan aikaan... Isä seurasi poikaa alas maantielle. [Huomautus 10.4.97: ei mies voi olla terroristi - idea hylättävä.]
Perillinen talossa sukuelin tuulessa ujostelee saunassa, siitä tuskin eläjäksi minusta ellei elättäjäksi: leijuu, saatana, mietiskelee katolla! Ei tunnu miltään. Seinässä on kasvot. Valehtelin pojalle että maalasin ne tai että siinä kohtaa haki nappia äitis, takaa tuli mies ja painoi kasvot... Mitä käsi hakee, sen hiiri huoneesta vie.
Poika vähillä kamppein temppuilee, on ylvään ilmeen lempeytys isku kettingillä selkään, eipä kuusta väärää tuo, männyn palikoi, keiton saa kun lapioi, ilman jää jos kapinoi, mihin säästää ei sano. Ihmiset eivät ole kaikkialla samanlaisia. Televisiossa opetus: kala nielee ravinnon ja sylkee pois hiekan. Ei tunnu miltään kun haaleaan veteen pulahtaa, kuuluu kapeanilkkaisten vaimojen laulu pelloilta, näkyy pojan ylpeä ilme, mietin Kiinan maaseutua, miten patoja sekä kanavia rakennettiin kuumeisella vauhdilla ja teollisuus keskitettiin tukemaan maataloutta, jätin vaatteet rantaan, rautakaulimia sisässään ei mies liikaa runoile, kuollut mies tahtoo olla yksin.
Karkasin paitsi nimismieheltä jolla kesti kääntää auto myös tomaattikoristeiden, savuttomien tilojen ja gaalailtojen puoltajilta ja ovisilmän kuolleen kulman, sokean pisteen tuntijoilta, kahdentuhatta vuotta kyynärpäästä varmuusketjun välistäkin nykineiltä joille lähetyskäsky on mitä noudattaa, karkasin niiltä jotka hyväksyvät niin vähän. (Kyläläinen) Miehen nähtiin poistuvan niin monena yönä talostaan, hän kulki metsäsaarekkeen halki hirvitutkan viereen. Hän tekee jotain hiuksilleen ja pojalleen, kauppias kertoi, mitä saunassa kuulee ei voi unohtaa, ei löylyssä kukaan valehtele. Hullusta on päästävä, soitan nimismiehelle että ajaa pihaan asti ja todisteita on: kulkee yöllä meidän mailla, katsoo kittiläläisittäin. (Isä) Tulin yksinhuoltajana kyläkoulun vahtimestarin virkaan ja suhtauduin lapsiin kuin omaani, sitä katsottiin pahalla. Vielä uin kolmiomuotoiselle joutomaalle kateetteinaan joen haarat ja hypotenuusanaan kapeampi oikonen ja sinne perustan valtion nimeltä Asioista Perillä Oleva taho.