Palasimme eilen Oulusta (Qstock) ja Aki soitti jo illalla lisää kitaroita "Urkuprogeen". Aake ja Make ajoivat rumpuja kaappien läpi saadakseen muhkeampaa tilan tuntua. Tälle levylle onkin tulossa parhaat rumpusoundit koskaan, tai sitten Tomi vain soittaa rohkeammin kuin ennen.
Uimme palatessa Hiekkasärkillä ja kamat tuotuamme Alasjärvellä, jossa oli naurettavan lämmin vesi. Seinäjoella nykäisimme pizzat: Minkki-herkkusieni, Lokki di Mare, Ahma-ananas-aurajuusto.
Tänään Tomi soitti tamburiinia Kultaiseen leikkaukseen ja Aake lällätti kertseihin mukavan melodian. Taas parani biisi. Se demotettiin tuoreeltaan viime joulukuussa, kuten jo pitkään tekeillä olleet Jarrutan ja Ylioppilaat.
Nyt 15:31 Janne etsii Nummirockiin sopivaa Nordlead-sävyä.
Onko levyn nimi "Diaspora" vai "Tottoraga"? Tomin mielestä meidänkin on pakko mukautua postmodernin hymähtelyn aikakauteen. Emme voi valitettavasti olla yhtä vakavia kuin Vangelis vuonna 1971. "Diaspora" on Tomin mielestä liian raamatullinen, mutta voiko sitä koskaan olla liian raamatullinen? Kun Raamattua lukee väärinpäin kasetille, siitä tulee Musta Raamattu.
Äsken löydetty synasoundi ei sittenkään ollut tarpeeksi "puolipilvinen".
Näin se kesä valuu käsistä. Uitu on kymmenisen kertaa, jos juhannusräpiköinnit laskee kolmeksi.
Laulamatta on Nummirock ja "Urkuproge" plus Aaken "Ovikello".
Ja B-puoli, uusin jamimme, joka jälleen syntyi vahingossa ja johon kirjoitin välipäivinä tekstin: Tasan viikko bileisiin, nimen keksin lukiessani Haavikon "Talvipalatsin" uutta grafologi-laitosta ja aiheen kansanedustaja Halmeen puuhista.
Lauloin "Bileet" purkkiin. Ensin demolaulu, tupakit ulkona ja sitten virallinen raita. Istui taustaan kuten ajattelinkin. Vähän tuplausta ja Aaken "silmukka kiristyy" -kaanon ja Tomin maahanmuuttajaimitaatio "armahda, armahdatko?".
Janne soitti keittiön läppärityöpisteessä mietityn "munkkiörinä" -synan "Pieneen Eugeniukseen".
Nyt kello näyttää 22:17, ukkonen napsuttelee sähköjä. Anna on juuri laulanut "Dallasiin" aa-aat, juuri sitä mitä kaivattiin. Janne etsii viulukonesoundia kyseiseen Emmanuelle-kohtaan. Satan is here with us. Ei, se olikin salama.
Tomi otti useita kuvia sormella tiskipöytään maalatusta kahvi-rengistä sen eri kuivumisvaiheissa. Toimin valomiehenä. "Opettajattaren kasvot ilmestyivät lattiaan": rengin ilme oli muuttunut joka kerta kun kävimme sitä katsomassa.
Enteitä puskee edelleen...
Hommat edistyivät kun olin verotoimistossa: pojat värkkäsivät molempien jamien kanssa. Aake ihmetteli miksi juuri minä päätän mitkä biisit tulee LP:lle ja mitkä singlelle, eihän biisit ole edes valmiita vielä. Jos äänestetään tuleeko "Eugenius" LP:lle ja mikä putoaa sitten B-puoleksi, äänestän Viikon perehtymisjaksoa.
21:56. Aki tekee Täytyy muistaan (sittenkin levyn paskin biisi!) kanteleosuuksia. Lauloin tänään Nummirockin aina enkelikuoroja (4 raitaa) myöten. Yritin myös "Urkuprogea" mutta sävy oli poissa, en enää tavoittanut sitä, pingahdin ja olin kotona 19:30 - 20:45. Otin kylmän suihkun ja palasin rauhallisena takaisin.
Janne soitti Rhodesit "Urkuprogeen". Karppanen tulee aamulla kuuntelemaan ja sanomaan mistä tehdään single. Myös Jarrutan voisi käydä singleksi.
Tomi juoksi ympäri hallia ja löi kädessään olevan telineen symbaalia: vaeltava soundi, hyvä efekti.
Aki tuplaa kanteleita. "Tehdään spessut myöhemmin, sen vire voi laskea", ehdotti Make. Söin chorizo-pekonin, vaikka eilen vannoin etten enää osta roiskeläppiä. Eilettäin vedinkin valmislasagnen, oli sekin aika murheellista ruokaa.
Vieläkö joskus teen peräti kolmesäkeistöisen laulun? "Lammasuhri"-piisissä on 40 säkeistöä mutta en saanut sitä tälle levylle valmiiksi. Miksi en saanut? Pahoja enteitä pukkasi ja homma piti keskeyttää ettei psyykeni pirstoudu. Olin syvällä fetahuuruissa ja jokseenkin tuonpuoleisessa. En uskalla enää palata siihen piisiin, en välttämättä koskaan.
Eilen oli täälläkin outo tunnelma. Emme ole sinut luontumuksiemme kanssa, vaan kohentelemme julkisivuamme hillittömillä päällekkäisäänityksillä. Tämän levyn uhkaavuus on enemmän soitinnuksessa kuin teksteissä. Annan "Dallasiin" laulama osuus ei tee biisistä yhtään vähemmän EPÄILYTTÄVÄÄ. Koneenkäyttäjän haamu rapistelee tässä vanhassa elokuvateatterissa, sähköt napsuvat. Tässä yhtenä päivänä kaikki muut olivat ulkona, minä olin ainoa talossa. Luin keittiössä ja kuulin aivan selvästi että joku löi kaksi kertaa virveliin. Myös takaovi oli lukossa. Menin katsomaan, ei ketään. Pojat tulivat vasta reilun vartin kuluttua.
22:24 Aki kuuntelee kanteleosuuttaan. (Tomi rakensi yläasteella tuon kanteleen.)
23:40 tajusin että levyn nimi on "Nimi muutettu II", kun äänitimme Täytyyseen TYYDYTYKSIÄ. Ensin päätimme tavut, sitten Make sopotti ne 5 markan mikkiin ja mietimme seuraavan pätkän ja taas Make veti. Saimme ujutettua Aphrodite´s Childia: SKIP-PÄÄDÄP-PÄÄDÄ voisi olla "666":n biisistä "Break" (joka taas voisi olla Pembroken biisi). DO-DO IT on sitä ittiään tietysti, kehotus (ja "666":n biisi "Do it"). Viimeinen, SU-SUPPUS-SUPPU on kuvottavinta söpöilyä mitä kuvitella saattaa. Siis täydellistä, ja Tomin idea.
Klo 11:35, Jouko on täällä. Soitamme hänelle ensin Perehtymisjakson. En pidä piisistä, en osannut laulaa sitä kuten halusin. Ei se mitään, uusi levy pyyhkii entisen virheet mielestä: viimeistään maaliskuussa 2005, kun 8. LP ilmestyy, on tämäkin ralli unholassa. Uusi levy on aina reaktio edelliseen levyyn.
Joukon kasvoilla ei ole ilmettä. Nyt kuunnellaan Jarrutan, tyypillinen Nollapiste-biisi: keskitempoinen poppis, sen verran progella maustettu, ettei maineemme "edistyksellisenä" porukkana totaalisesti turmellu. Tai, eihän proge ole ollut "edistystä" vuoden 1974 jälkeen, silloin jo näkyi lajin sisällä väsymystä. Konemusiikin piiristä kai "edistys" nykyään löytyy: siis Aaken biisi on lähimpänä edistyksellisyyttä.
Me olemme Lenny Kravitzin ohella ensimmäinen retro-rock-yhtye, kun haaveilimme 70-luvun pehmeästä virvelisoundista jo 1991, kun muu maailma piiskasi stadionvirveliä. 80-luku oli viimeinen vuosikymmen jolla rock ei katsonut taakseen, vaan uusin soundi oli aina paras. Silloin ei ollut muuta retroa kuin Vade Retro.
Jouko ei puhu. Kannel Täytyyssä (joka, nyt huomaan, on Foliosurma-tapaus! Huh!) kuulostaa hyvältä, nyt pidänkin rallista. Nyt kuullaan kertosäkeen helleeni-tsippailu. "Täähän oli herkkää", Make naurahti.
Jouko niiskautti, korjasi asentoaan sohvalla. Kuullaan Kultainen leikkaus. Aake pyytää kynsisaksia. Biisi on nyt suosikkini, Aaken aa-aat ja Tomin perkut paransivat kummasti.
Joukon jalka osui kahdesti maahan. Oliko se joraus-ele?
Sitten Nummirock, klo 11:55. Kertsin enkelikuoro on hyvä.
Joukon suosikkeja ovat Täytyy ja Perehtymisjakso. Ehdotan singleksi Nummirockia, koska täytyy olla keskinkertainen sanoitus, että biisi menee hitiksi.
Joukon kommentti "Lastenlasten" viuluista: "Jaa, tämmöinen historiafiltteri". Tahdon kuulla Silmukka kiristyyn, siinä on parhaiten koskaan laulamani kohta: "Et suoraan väitä että olisin lyönyt". Jouko pohtii voiko Silmukka kiristyy olla A-puoli.
Tomi sanoi yöllä, ettei tahdo samalle singlelle sekä Silmukkaa että "Eugeniusta", koska molemmat ovat jamipohjaisia, eli samanlaisia. Ja Raami pitää Tomin mielestä, täydellisyyden takia, sijoittaa sekin ensi vuoden B-puolikokoelmalle.
Neljä ottoa "Kirveen sinuttelusta" laulettu 13:53 mennessä. Make: "Ei se tästä jankkaamalla enää parane, sulla on niin sumplittu juttu."
Aki haluaa "Dallasin sirittäjälle" eri nimen.
Täytyy muistaa on Joukonkin mielestä "ehdottomasti" A-puoli. Olkoon sitten se.
14:34: "Kirveen sinuttelun" pötkylöiden siirtelyä ruudulla jotta laululinja saadaan omalle rivilleen - pötky koottiin kahdesta otosta.
15:22 lauloin "Kirveen" väliosaan enkelistemmat.
Kello 17 Janne lisäsi Jarrutaniin Rhodesia.
Aki soitti "Dallasiin" rautalankakitarat. Piisillä ei ole vielä uutta nimeä.
22:13: Anna on laulanut Täytyyn sopotukset Maken osuuden rinnalle ja "Kirveen" operettienne-osuudet. Anna kysyi ensin, laulaako hän oopperaäänellä vai viihdeäänellä, antaen näytteet molemmista. Ihastuimme tietenkin oopperaääneen. Aki kirjoitti Annalle laput.
Aake ei vielä laulanut piisiään, perehtyy rauhassa editoimani tekstinsä sanarytmeihin. En puuttunut tekstiin kuin parissa kohdassa.
Tartuimme saziin, ja kas: tässä välimerellisessä ilmankosteudessa on sen kaula vääntynyt takaisin ja saz soi jälleen täydellisesti - mutta vain niin kauan kuin hellettä kestää. Suomen oloissa puu elää ja koleassa saz taas mykistyy.
22:55: Tuntuu että pianoa tai sazia pannaan Silmukkaan - mutta Janne lähti jo, eikä Tomi vielä ole palannut: ainakaan perkkuja emme voi tehdä. Aki kokeili yhden häröpiano-oton, mutta tulos ei tyydyttänyt häntä. Tomi saapui ja rahisteli marakasseja biisin läpi.
Jos soittaa darbukaa, tuloksena on herkästi "hippi-live" eli pilvisekoilua. Liian etniset soittimet, kuten didgeridoo, ovat vaarallisia instrumentteja.
Tilasin uudet lasit, 460 euroa. Vasen -10,75 ja oikea -7,25.
Aake lauloi piisinsä viime yönä. Tänään siihen on soitettu pianoa, ja nyt 17:50 kuunnellaan Jolangin Villen Silmukkaan soittamaa foniraitaa. Jotain mölpöröä poistetaan välistä. Ville ei soittaessaan kuullut taustaa, mikä auttoi soolon irtautumista, mikä on eri asia kuin soolon "irtoaminen". Äsken molemmat ehdot kuitenkin täyttyivät, onneksi.
"Eugenius" (vaiko "Eugenius, Dallasin sirittäjä", ettei hyvää nimeä tarvi panna haaskuuseen?) jää varastoon kolmatta singleä varten, tai ellei sitä ilmesty, biisi tulee B-puolikokoelmalle.
Luin keittiössä Jannelle myytyä Romano Boodos -lehteä.
18:26 herätin Jannen keittiöstä soittamaan häröpianon Silmukkaan, tai mikä sen nimi nyt tulee olemaan, "Armahdatko?". Paul Williamsin "Bob Dylan, Performing Artist" osa kahden kansikuvan on ottanut Ilpo Musto! Siis P. W. lienee taittajan kanssa valinnut Dylan-arkistosta kuvan, joka nyt vain sattuu olemaan Muston näppäämä.
19:47 Jannen pianoraidasta on leikelty hyvä linja. Kahvinkeittoa, tiskaamista, siivoamista. Harjasin neljä WC-pönttöä. Nyt ajetaan taas bassoja ja rumpuja kaappien läpi, pitää olla hiljaa. Aake lupasi minulle illan päälle CDR:n kaikista piiseistä, myös "Eugeniuksesta" - muutenhan sitä ei kuule pitkään aikaan. 11 biisiä siis noin 14 - 15 täyden päivän sessiossa tehtiin, muutama täysin tyhjästä, mikä on ilahduttavaa ja rohkaisee vastaisuudessa kehittämään sitäkin puolta. Mikä ei tarkoita, että meidän tulisi kokonaan luopua tarkoista sovituksista ja rauhassa laadituista biiseistä.
Kesäkuun loppuun mennessä oli useimpiin piiseihin valmiina vähintään rakenne. Sanat aukkopaikkoihin syntyivät Tomin kanssa teatterin keittiössä melko nopeasti. Tämäkin levy putoaa kahden listaviikon jälkeen, eli siinä meni taas yksi levy, jolle ei riittänyt elintilaa turboahdetun täsmäpopin varjossa.
Se siitä. Söin viisi limppusiivua kinkulla, kurkulla ja paprikasulatejuustolla. Omenamehua on tilkka tölkissä jossa lukee Tommi.
20:40. Kun tulin sisälle, kone oli kaatunut. Aaken mukaan Nuendo-ohjelma kärsii siitä, että ryhmissä ei ole latenssikompensaatiota. Make ja Aki käärivät piuhoja, Janne lähti jo Telakalle, Tomi on käymässä kotona.
21:19. Aake kysyi Makelta laitetaanko Täytyyseen pistemäinen vai leveä kitara. Make ehdotti leveää, ettei kantele ole sitten niin irrallaan. "Ihana virveli", hän lisäksi kommentoi.
Ei ole enää tehtävää, kahdeksan nopeaa törppöä Telakan terassilla on nyt hyvä ajatus.
Huomenna on Kuopio ja sitten Juva. Täytyy muistaa ei ehkä kaipaa Rhodesia muuten kuin soolossa, nyt kuulemassani versiossa on kuulautta, erottelevaa kirkkautta.
21:33. Levy on minun osalta tässä, ja ei kun köyteen.
Nyt laitan piuhani ja tämän vihkon tänne reppuun.