Vs: [0-lista] Seinäjoen keikasta, Van der Graaf
- From: "Toni Laine" <toni.laine@xxxxxxxxxxx>
- Date: Wed, 8 May 2002 16:25:03 +0300
[Sunnuntai]
> Muistatko vielä hevosten nimet? Lutakossa meni ohi miksauksen tai
> korvatulppien vuoksi. Vai keskityinkö liikaa pingottaen?
En, valitettavasti. Ehkäpä tapaus oli erityisesti Seinäjoen keikkaa
varten suunniteltu.
> > sulkeutuivat lopun kolmiääniseen (Tomi veteli
> > kaurapuuro-kompin ohella mikkiin) lauleluun laskujen ja
> > vähennyksien maksamisesta.
> Kaurapuuro? Yleinen rumpalitermi vai Liimatan suosima peruskomppi
> jonka päälle on hyvä heittää koukeroita?
Jälkimmäistä ajattelin. Käsitehän periytyy Suonna Konosen ansiokkaasta
Muovin saatteesta, jossa Liimatta tilittää: "Etenkin Jälkivaatimuksessa
rummut on hirveen yksinkertaset, vain kitara ja basso jekkuilee.
Tämmöset
torvibändit yrittää olla tosi kovaa meininkiä, että kaikki joraa siellä.
Mutta
ei se lähe siitä. Se on ihan ruikkua meininkiä, siinä pitää olla
kaurapuuro
vatsassa: ne rummut."
> Kyllä klassinen Nollapiste-miksaus korostaa laulua. Näin on ollut ja
> näin soisi olevan, aina ja iankaikkisesti.
Samaa mieltä. Ei siinä mitään ilkeää AN:n kohdalla ole, jos tekstiä
ja tulkintaa pidetään kunniassa. Minusta siitä suunnasta ei tarvitsisi
"kehittyä".
> Siinä kaikkein parhaan musiikin yksi kriteeri: surullista ja hauskaa
> yhtäaikaa. Abson lisäksi ainakin juutalaisten perinnemusiikki klezmer
on
> usein tällaista. Klezmer onkin parhaita musiikin alalajeja (vanhan)
progen
> ja folkin ohella.
Kirjallisuudesta tulevat mieleen ainakin joku Gogol tai Kafka. Lars von
Trierkin on onnistunut kerran: surullinen ja hauska toimivat
miellyttävästi
televisiosarjassa Valtakunta (Riket).
Muuten, kuinka olet sattunut klezmeriin tutustumaan?
> > ns: Van Der Graaf Generator: Pawn hearts
> Toni: Olenko koskaan aiemmin ehdottanut, että ollaanko kavereita?
Juu, muistaakseni Scott Walkeria koskien.
> VdGG on uljasta ja kaunista musiikkia (siitä tosin puuttuu lähes
täysin
> tuo edellä mainittu hauskuus). Peter Hammill on varmuudella paras
> ulkolainen biisintekijä ja tulkitsija mitä tiedän.
Pidän itsekin erityisesti. H to He ja The Least We Can Do ovat
Pawn Heartsin lisäksi ihailtavia, ensimmäistä en ole kuullut. Olen
vältellyt yhtyeen uudelleen muotoutumisen jälkeen ilmestyneitä levyjä
siinä käsityksessä että ne ovat suoraviivaisempia ja kolkompia kuin
alkuaikojen hekumallinen pimeyden "trilogia".