miten löysin - tiivis
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxx>
- Date: Sun, 5 Nov 2000 22:40:26 +0200 (EET)
Alkuperäinen Kaisan kysymyshän kuului...
> ...haluasin tietää, mikä oli ensimmäinen hetki, jolloin saitte
> valaistuksen? ´kuulitte nollapisteestä?
...mutta niin vaan monet kirjoittivat laajemminkin suhteestaan
Nollapisteeseen, ja siis myöhemmistäkin vaiheista kuin pelkästä
ensitutustumisesta.
Nii-in minäkin (ja tämä on vain alkua):
Aluksi synopsis niille, jotka eivät jaksa lukea koko pitkää
elämäntarinaani. Diehard-kiinnostuneet ohjaan seuraavaan viestiini,
missä yksityiskohtaisempaa ja paatoksellisempaa vuodatusta.
Ensimmäinen Abso-äänitteeni oli Ei ilmestynyt keväällä 1995. Enemmän
innostuin Jerkusesta heinäkuun alussa ollessani lomilla Waasasta. Kahden
sivarikumppanin kanssa kuunneltiin palveluspaikan autossa kuumana kesänä
Jerkusta kasetilta jatkuvalla soitolla; ostin levyn kesän vaihtuessa
syksyyn.
Lokakuuhun mennessä käsitykseni hyvästä laulajasta, musiikista,
taiteesta ja elämästä olivat muuttuneet: muovista tuli eniten koskaan
odottamani levy. Sotkuisessa sivarikämpässä kollegan kanssa suoritetusta
ensikuulemasta lähtien muovi antaa periksi on ollut suosikkilevyni. Sitä
aarreaittaa ei kai ikinä voi ammentaa tyhjiin. Elävänä näin Nollapisteen
lokakuussa Tampereen yo-talolla, sillä keikalla, jolla välispiikit
Liimatta pisti kaikkien nähden kasetilta. Ikimuistoista. Koko
syksyä, samaa talvea ja leijonanosaa siviilipalveluksesta väritti
muovin alakuloinen tunnelma. (Hankin demo II:n.)
Seuraavan syksyn Pan alley kasvoi alun pettymyksestä lähes muovin
veroiseksi luovuuden runsaudensarveksi. Abso-diggailuni oli
fanaattisimmillaan 1996-97, jolloin keikoilla käytiin Helsinki-Rovaniemi
-akselilla. Lisko ja Paperipussi sai luvan lievittää odotusta.
Simpukka-amppeli oli varmaan se toiseksi odotetuin; ainakin odotusta
kesti, eikä levyä vaan pukannut vuoden 1997 puolella, ei millään. Sain
levyn Englannin-asuntooni lähes tuoreeltaan sinä talvena, ja monien muiden
tavoin petyin aika lailla. Aaken viisut, instrumentaali ja pari Tomminkin
hengentuotetta edustivat heikointa Absoa. Ei silti huonoa, ja totisesti
moni oli se kerta kun Enklanninmaalla raikasi mainio putki
Sanankeruumatka - Eläimen varmuus - Tapahtua - Tämä - Tämä kun.
Suljetusta pidin hyvinkin paljon, olivathan sillä lähes kaikki ne
"kadotetut" kappaleet vuoden 1997 keikoilta. Pientä natinan aihetta löytyi
levyn keskivaiheilta, mutta vasta Suljettu-kiertueen (ja samalla myös
Nollalistan alkuaikojen) jälkeen ihastus on hiipunut jonkin verran. Ottaen
huomioon, miten valtaisaa se oli "ennen", voi päätellä jäljelläkin olevan
melkoisesti.
Tuli Olos ja ostin sen - sattumoisin Popparienkelistä. Syklistä.
Bändi on yhä hyvä, Tommi on alati hyvä, mutta meidän silloisten
hapuilevasti aikuistuvien nuorukaisten välille aikanaan langennut lumous
on kadonnut.
muistelo-Samu