Re: [0-lista] Olos: ensivaikutelmia
- From: Matti Aitomaa <aitomaa@xxxxxxxxx>
- Date: Fri, 3 Mar 2000 13:30:30 +0200 (EET)
On Fri, 3 Mar 2000 niko.peltonen@xxxxxxxxxxx wrote:
> nyt kolmen kuuntelun
> jälkeen uskaltaudun tarjoamaan hieman analyyttistä
> kritiikkiä, ennen kuin lista tulvahtaa puolilleen kirkas-
> otsaisia ylistysviestejä fanaatikoilta.
Eipä tällä listalla mielestäni ole koskaan sokeita kirkasotsia näkynyt.
Katsotaan nyt sitten kun näitä uuden levyn arvioita tulee, että miten käy
;-)
> Noin puolet Oloksen kappaleista nimittäin täyttää kaikki
> pahimmat pelkoni levyn sisällön suhteen. Jo Suljetulla
> sellaiset biisit kuin Täällä on joku tai Esinekeräilyn
> hitaus häiritsivät jossain määrin kykyäni nauttia
Joidenkin kappaleiden "powerpop"-kertosäkeet kyllä hieman rasittavia.
> albumista, ja nyt on sitten katsottu tarpeelliseksi
> viljellä tätä kuivan huumorintajutonta akateemista proge-
> funkkia laveammaltikin.
Täytyy kyllä sanoa, että synkopoitua "groovea" on suhteellisen paljon.
Livenä tämä saattaa olla aika nannaa, kun biiseihin saadaan enemmän räkää.
Aika näyttää.
> Akin kitarasoundi ja Eskelisen
> värittömät taustalaulut yhdessä tuottavat yksinkertaisesti
> niin tylsän soundimaailman, että se lähinnä haukotuttaa.
Soundimaailman on enemmän "täynnä" kuin aikaisemmin. Kosketinarsenaalin on
aavistuksen verran päivittynyt modernimpaan suuntaan, ja paikoin
kosketinsoittimien matot täyttävät maisemaa. Mielestäni hyvä juttu. Jotkut
aiempien levyjen biisit ovat ehkä olleet paikoin aavistuksen verran orpoja
taustoiltaan.
Ja mitä tulee kitarasooloihin, niin niitä on ehkä eniten koskaan, jos nyt
Jerkusen rekka-sooloja ei lasketa ;-) Ja ideaakin soitossa on totuttuun
tapaan runsaasti. Tämä ei mielestäni tee musasta mitenkään raskasta,
vaikka Wigwam-fanit varmasti ovatkin innoissaan ;-) Ja mitä
Wigwamiin tulee, niin on sekin paikoin aika tylsää ja junnaavaa.
> Kaikki Wigwam-fanit tosin ovat varmasti innoissaan, mutta
> minähän en koskaan pitänyt Nollapisteestä siksi että se oli
> progea, vaan siksi että se oli poppia - ja hulluutta.
Mutta progehan oli aikoinaan pop-musiikkia ....
... no tästäkin voidaan varmaan vääntää pitkästikin ;-)
> Olokselta hulluus on kaukana, levyhän on, herran jumala,
> harkitun ja hiotun kuuloinen.
Eivät aiemmatkaan levyt mielestäni mitenkään mutulla tehtyjä ole, että
kyllä varmasti kaikki sävyt ja yksityiskohdat ovat tarkkaan mietittyjä.
> Ei pidä ymmärtää väärin: tämä kritiikki koskee siis vain
> puolta albumin sisällöstä. Hyvää on paljon.
Erityisen hieno on mielestäni "Käsitys mummoloista".
Kappale rakentuu niin hienosti, ja rudimentti-koukku on maukas. Kertsi on
tosin ei-niin-täydellinen, mutta se annettakoon anteeksi.
> Ja Liimatan tekstit, onko niistä muka enää mitään
> sanottavaa? Muodollisesti pätevää tavaraa, tottahan toki,
> mutta en minä näistä mitään visioita saa.
On tietysti jokaisen henkilökohtainen asia millaisia visioita saa/pitäisi
saada, mutta mielestäni Liimatan lyriikat ovat nyt parhaimmillaan. Myös
tälläinen vähemmän lyriikkaorientoinut ihminen saa jekun nurkasta kiinni
sanojen kuitenkin edelleen ollessa kaukana mainstreamista ja kartellessa
itsestäänselvyyksiä.
> Itsehän olen
> aina halveksinut niitä tyyppejä, jotka itkevät keikan
> jälkeen Tavastian nurkkapöydässä, kuinka YUP tai CMX ei
> ole enää niin ja niin moneen vuoteen tehnyt mitään
> kuuntelemisen arvoista.
Eikä Ultra Bra! ;-)
Sain jokin aika sitten kuultavakseni yhtyeen viiden vuoden takaisen(?)
Houkutusten kiihottava maku-ep:n, ja sehän on aivan pirun hyvä!
Uudempi kama onkin sitten jotain pyöröovia ja jäätelöautoja...
> Niin tai näin, Nollapiste on ehkä
> kasvanut minua nopeammin, muuttunut oikeaksi rockbändiksi,
> kadottanut rovaniemeläisyytensä, valmistautunut uuteen
> aikakauteen. Ehkä viiden vuoden päästä näemme heidätkin
> listaykkösenä.
Mielestäni "rockbändiys" ei ole mikään negatiivinen asia. Onhan bändi sen
verran tyylitietoinen, että kliseisiin en sen usko koskaan sortuvan.
Livenä bändi on ollut hyvinkin "rock" jo vuoden päivät. Ainakin minulle
live-esitykset ovat puolet Nollapistettä, ja vasta keikoilla biisit
pääsevät oikeastaan oikeuksiinsa, kun soitto on rehellistä ja ilmavaa.
Ja mitä tulee rovaniemeläisyyden kadottamiseen, niin minä en ole sitä
rovaniemeläisyyttä aiemmilla levyillä musiikista kuullut, mutta uudella
levyllä on kyllä paikoin niin tikanmäkeläispohjoliaanisen sinivalkoinen
tunnelma, että on perkeleen hienoa olla suomalainen!
Tunturissa tuulee