Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

kok-on/ai#suu//s



VP:
> Aivan samalla tavalla jyllaavat kertosakeet esimerkiksi Rouva 
> Bellissa tai Rarmos ybrehtarissa eika kukaan niista valita. Ja jos
> biisissa joka tapauksessa on kertosae, ei kai se ole mistaan pois
> jos tuotanto sita korostaa. 

alephh:
>   mielestäni  neulainen  jerkunen  ei  ole suoraa poppia, ja
>   siinä  aki  ei 1/4 biisiä enempää vaikuta... 

pirjo mitä riitelyä! eivät muovin ja jerkusen kertosäkeet jyllää 
minusta samalla tavalla kuin uudet. neulainen jerkunen ei ole suoraa 
poppia, vaikka se muilla soundeilla saattaisi siltä kuulostaa. eikä 
muovi. kertosäkeisiin ei lähdetä rumpufilleillä eikä niissä bändin 
naama väänny rusinamaiseen (ilmaus lainattu vp:ltä) vääntöön niin 
kuin teemun naama nykyään uusien biisien kertosäkeissä. 

alephh:
...
>   itse  pidän  kokonaisuuksista,  sikäli  en  jaksa innostua
>   siitä  että laulaja vaihtuu kesken levyn, hyvää tai huonoa
>   biisiä varten...
...
>  nykysin.. tarinoita, kokonaisuuksia... maailma on  täynnä
>  niitä... miksi vielä yksi lisää...

self-contradictory? 
mitä mieltä mies on? 
maailma ei varmasti ole täynnä tarinoita varsinkaan pop-musiikin 
piirissä, vaan pikemminkin äärimmäisyyteen vietyä ripottelua ja 
postmoderniutta. koko "alternative" -sanan jyrkkä suosion kasvu, 
kollaasitekniikan universaali vallankumous, järjettömyyden 
murskavoitto järjellisyydestä!

> VP>  Muutenkin  Aki,  Aake  ja  Tomi  ovat  niin  loistavia
> VP>  soittajia,  etta  tuntuu mielettomalta sattumalta, etta
> VP> sellaiset lahjakkuudet sattuivat samaan kouluun.
> 
>   maailma    on    täynnä    hyviä   bändejä   joihin   on
>   "käsittämättömästi" sattunut hyviä muusikoita ;-) 

alephh on oikeassa. lähipiireissä on paljon bändejä, jotka soittavat 
niin hyvin, etteivät uskalla enää säveltää ja tehdä koskettavaa ja 
yksinkertaista musiikkia. nollapiste on siitä erikoinen, ettei 
kellään bändin jäsenellä (mitä nyt akilla ehkä joskus) ole tarvetta 
näyttää miten taitava on, ei minkäänlaista tarvetta isotella kuten 
muusikoilla yleensä. tomi on minusta loistava rumpali, mutta 
silti hän kuulostaa joskus kuin olisi soittanut rumpuja vasta 
puoli vuotta. raamissa (single-ceedellä) tulee sellaisia fillejä että 
naurattaa. harvinainen taito olla niin vaatimaton (puolen vuoden 
jälkeen opitut fillit ovat kuitenkin tosi asiassa "ne kaikkein 
menevimmät fillit").

>   musiikki...  jos  haluaa  koskettavaa  musiikkia  voi aina
>   kuunnella  beethovenin  moonlight  sonatan...  tai  jotain
>   muuta    loputtomasti    koskettavaa-mtv:n    poproccia
>   valikoimasta...  aitoa  erilaisuutta  ei  kuitenkaan  ole
>   loputtomasti.

"erilaista" musiikkia on varmasti helpompi vääntää väkisin tai 
jollakin taikaformulalla kuin "koskettavaa" musiikkia. suljettu tai 
viittä vaille sadetta ei ole koskettava samalla lailla kuin beethoven 
tai backstreet boys. nollapisteen uudet levyt koskettavat 
aivan eri tavalla, minusta naturalistisella (suomen ruikkuisimmalla) 
ja jopa pelottavalla tavalla (mtv-poprock harvemmin tuppaa 
pelottamaan). tähän vaikuttaa tommin ontto ääni ja bändin surullinen 
soundi, ja ennen kaikkea tommin pelottava mielikuvitus. ja eikö 
koskettavan musiikin täydy olla aidosti erilaista, jotta se voi 
ylipäätään koskettaa?

>   eli  että levyltä puuttuisi kaksi aaken "slowaria" ja pari
>   yhteissävellystä  akin  kanssa  tekisi  niistä  poppia, en
>   oikein jaksa uskoa...
...
>   itse    uskoisin    efektiin    ala    jii.karjalainen,
>   hanhistusniemi...    kaaviohin    kangistuu,    kaikkeen
>   kyllästyy...  vaihdos tekee hyvää... en nyt tarkoita tällä
>   sitä  että bändin pitäisi heti pikimmiten hajota, mutta...
>   viikon päästä ;-D

nollapisteen äijät eivät ole vain hyviä, perusteknisiä tiluttajia ja 
tärisyttäjiä, vaan parhaimmillaan hyvinkin tunteellisesti soittavia. 
esim. täällä on joku, kohta "anna uuden keskittymisen mahdollisuus / 
juoksin näyttelyn päähän / on aika jo..." -- kannattaa kuunnella 
miten aki tässä soittaa. tommi ei varmasti matkustelisi yhtä 
tunteikkaasti kieleltä toiselle jos sooloilisi moisen kappaleen itse. 
eikä nollapiste voi minusta ikinä kangistua kaavoihin, kun koko bändi 
on lähtenyt liikkeelle niiden rikkomisesta.

"mie vaikka sekotan sanat, ettei tulis liikaa meininkiä."
	(Liimatta, Rock SM '93)

ja kyllä tommi vieläkin sanoja sekoittaa, vaikka meininkiä ja 
kokonaisuuksia näyttäisi olevan liaaksi asti. 

"kokonaisuustautia" potee minusta lähinnä amppeli + 
ajoratamaalaus-single: esim. raami, ajoratamaalaus, heitto-ovet, 
tämä. näissä biiseissä ärsyttää  jatkuva lapsellisten asioiden 
ympäriinsä pyöritteleminen. en kiistä; tommi _on_ taitava yhden 
teeman taivuttelija -- sen useisiin eri muotoihin pukija -- mutta 
minusta tällaisen taivuttelu-metodin valitessaan kannattaa valita 
biisille sisältö, jonka taivutteleminen on ylipäätään 
mielenkiintoista. tästä hyvänä esimerkkinä uusi "ja jos," ("ehdotan 
että pidämme häntä kotona vielä vuoden / että hän menee kouluun vasta 
ensi vuoden syksyllä..."), jossa taivutellaan ympäriinsä lapsen 
tulevaa kohtaloa koulutuksen suhteen (vanhemmasta esimerkistä kävisi 
vaikka "paikallinen nimikauhu tulee ellei maissi lopu"). "ja josissa" 
tommi kuulostaa isältä, joka oikeasti pähkäilisi päässään moista 
asiaa (tässä nollapisteen naturalismia), kun taas raamin 
lastennäytelmät, heitto-ovien kortinpeluu ja tämän peto kuulostavat 
lähinnä ärsyttäviltä yhdelle vitsille uudestaan nauramisilta. 

>   mutta   kun  juuri  se  raikkaus  ja  omaperäisyys  alkaa
>   kadota...  henk  koht mielipiteeni. AN ei ole enää sekavan
>   villiä musaa... ja tietenkin, jokainen bändi kasvaa, mutta
>   kaikkien ei tarvitse pitää siitä kasvusuunnasta... ;-)

tähän täytyy kulla yhtyä. kun bändi tulee suositummaksi, bändin 
jäsenet reagoivat eri lailla suosion kasvuun, jä tämä aiheuttaa usein 
runsaasti ristiriitoja bändin sisällä, vaikka homma olisikin 
alunperin ollut "sisäpiirin juttu". nollapiste on tullut 
suositummaksi kuitenkin jollain muulla kuin sisäpiirin musiikilla, 
lähinnä kai ajoratamaalauksella ja siltillä. esimerkiksi aki tykkää 
käsittääkseni näistä kappaleista tomia (ja tommia?) enemmän (eksy 
jaskan sivuilta circus webzinen haastattelun luo), kuten tykkää myös 
tietääkseni eläimen varmuudesta (eli "koff-rockista"). bändin suosion 
kasvaessa tiettyjen jäsenten kohdalla tapahtuu enemmän 
"korruptoitumista" kuin toisten, ja joskus jopa keikoilla näyttää, 
että esimerkiksi akia hävettää kantaa kaikessa loistokkuudessaan 
harmaata absolluuttinen nollapiste-kaapua yllään.

ELI:
"katsokaa hänen ilmeitään, kun tommi puhuu välispiikkejä."

ja vielä:

> Tai ehka me puhumme eri asioista. (Ville)

Pelottavasti sanottu.

Heikki KA7