Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

King Crimson -rytmit

No niin, koska tama on Absoluuttinen nollapiste- eika King Crimson
-lista, en kirjoita taman viestin jalkeen aiheesta enaa julkisesti.
Mutta taman kerran siis:

Toni Suominen totesi seuraavaa:

> Rytmiikkako ainutlaatuista! Ei minusta. Miljardissa 80-luvun Crimsonin
> biisissä tahtilaji oli 7/8, ei kovinkaan erikoista.

Tai jos tarkkoja ollaan, niin kuudessa 80-luvun biisissa esiintyy
7/8-tahtilajia, yhdessakaan se ei ole ainoa tahtilaji eika edes
hallitseva. Hallitsevin se on biisissa Frame by Frame, jossa siinakaan
se ei esiinny puhtaana (ts. niin, etta kaikki sita soittaisivat
yhta aikaa) kuin hetkittain.

> Muutamat polyrytmi-kikat joissain biiseissä kuulostavat hienoilta, mutta
> ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia; Kitarat ja bassot likkuvat
> enimmäkseen tahtilajeissa 7/8, 3/4 ja 5/4 ja tähän rummuilla soitetaan
> vaan jotain tylsähköä 4/4 biittiä. Kyllähän enemmän erikoisia rytmityksiä
> löytyi 70-luvun Crimsonista, mm. biisit Larks´ tongues in aspic I ja II,
> Fracture, Lament  jne.

Mielenkiintoinen nakemys, johon en voi mitenkaan yhtya. Ehka kyse on
siita, josta Bill Bruford itsekin kirjoitti: 80-luvun rytmiikka oli
niin hienovaraista (Bruford itse kaytti sanaa understated), etta vaikka
han soitti keikalla vaikeimpia juttujaan, jengi huusi "DO SOMETHING!"
70-luvun rytmiikka taas on sellaista toksahtelya, jossa jokainen
vaihdos on niin korostettu, etta sen varmasti huomaa. Larks' Tongues,
Fracture ja Lament ovat kaikki juuri tuota. Kun juttelin Brufordin
kanssa viime vuonna, han kutsui 70-luvun rytmiikkaa stravinskylaiseksi
(mita se epailematta on) ja sanoi sen olevan jo aikansa elanytta.

80-luvun rytmiikassa ei pinnallisesti tarkasteltuna "tapahdu mitaan",
mutta mita enemman sita tarkkailee, sita enemman biisi elaa. Esim.
Disciplinessa Bruford soittaa 17/16-rytmia kasillaan, mutta koska
bassorumpujalka lyo koko ajan neljasosia (suoraa 4/4), tuohon kasilla
soitettuun kuvioon ei valttamatta ala edes kiinnittaa huomiota. 
(Mainittakoon, etta kitarat soittavat samaisessa biisissa tuon 17/16-
rytmin paalle 15/8-, 12/16-, 13/16- ja muita hauskoja jakoja.) Ja
monissa biiseissa bandin jokainen jasen soittaa eri tahtilajissa,
mika tuo jo sinansa biiseihin hienoa polveilevuutta. Hienoa on myos
se, etta Bruford selviaa niin vahalla peltien kaytolla. Kompit ovat
aika ainutlaatuisia.

> Olen itse rumpali ja biisien erikoisuuden voi
> huomata siitä, että joitain 70-luvun (ja myöskään 90-luvun) biisejä en
> vieläkään, monen vuoden harjoittelun jälken saa soitettua puhtaasti, kun
> taas 80-luvun biitit taittuvat helposti 10 minuutin treenauksen jälkeen.

Tuopa on todella mielenkiintoista. Haluaisin kuulla kuinka soitat
kappaleet Indiscipline, Discipline, Neurotica tai The Howler. Tai
vaikka niinkin "helpon" kappaleen kuin Three Of A Perfect Pair. Laita
vaikka soittoasi kasetille niin kuuntelen mielellani. Olen itsekin
rumpali. Itse sanoisin juuri 70-luvun rytmiikkaa helpoksi, joku
Larks' Tongues In Aspic taittuu aika kivuttomasti. Hankalinta osastoa
on jonkun The Great Deceiverin sakeistokuviot. Tarkoitukseni ei ole
nyt osoittaa etta olet huono rumpali ja mina hyva (en ikina kutsuisi
itseani hyvaksi rumpaliksi). Pikemminkin luulen, ettet ole poiminut
80-luvun jutuista kaikkea mita siella on...