Karmiininpunainen kuningas
- From: Tero Valkonen <tvalkone@xxxxxxxxxxxxxxx
- Date: Mon, 14 Jun 1999 13:09:39 +0300 (EET DST)
> OHO!! Enpä ole kenenkään ikinä kuullut sanovan Islandsia huonoimmaksi
> Crimsonin levyksi. Kuuluu minusta sinne parhaimmistoon. Levyhän on
> pelottava, ahdistava ja äärimmäisen tunnelmallinen, mielestäni hyvin
> miellyttävä kokemus. Kyllä huonoimmat Crimsonin levyt ovat kammottavat
> kolme studiolevyä 80-luvulta. Tämä on ollut tähän mennessä kaikkien
> tuntemieni Crimson-fanien mielipide.
Sitten T. Suomiselle osoitus mielipiteiden moninaisuudesta: Olen melkoinen
Fripp-ihailija, mutta en katso tarpeelliseksi omistaa King Crimsonin
julkaisuja In The Wake Of Poseidon, Islands ja Lizard. Ne ovat suoraan
sanottuna aika kelvotonta kamaa. Tuntemieni Crimson-fanien yleinen mieli-
pide on se, etta Islands ja Lizard ovat orkesterin huonointa matskua.
Myos musiikkikriitikot ovat yleisesti sita mielta, vaikka silla ei
tietenkaan ole mitaan merkitysta. (Ks. esim. The Great Deceiver -boksin
kritiikkiesimerkkeja.)
Minusta parasta Crimsonia ovat nimenomaan 80-luvun kaksi ekaa levya,
Discipline ja Beat. Itse asiassa ne ovat osapuilleen parasta koskaan
kuulemaani musiikkia - ei niin, etta ne olisivat parempaa kuin kaikki
muu, vaan niin, etta yli ei ole moni mennyt. 80-luvun "new wave"-Crimsonilla
on lahiymparistossani paljon, paljon ihailijoita. Tuon kauden rytmiikka
on jotain ainutlaatuista popmusiikissa.
Onhan King Crimson tosiaan sellainen nimi, etta musiikinystavien kannattaa
ehdottomasti tutustua. Itse pidan tarkeimpina levyina seuraavia:
In The Court Of The Crimson King (1969), Red (1974) ja Discipline (1981).
Nuo ovat nyt aikajarjestyksessa.
Bill Brufordin Earthworks-jazzryhma tulee muuten Keitelejazziin!