Vs: King Crimson
- From: "Toni Suominen" <tono@xxxxxxxxx
- Date: Sun, 13 Jun 1999 23:02:03 +0300
Samu Kylä kirjoitti:
>Parhaat levyt ovat Islands ja Lizard. Kaunista ja rujoa.
>Sitten ekat; Ahdin vanavedessa ja Karmiininpunakunkun >hovissa. Klassikkoa.
>Sitten rankka kausi Larks´ tongues - Starless - Red. >Mielenkiintoista
>mutta hitusen liian hevi-industriaalia.
>-
>Sitten Thrak. Kohtalainen paluu.
>-
>-
>-
>-
>80-luku tulee kaukana jaljessa, juuri ja juuri aanitin kasetille. >Oikeat
>miehet mutta vaara vuosikymmen.
>
>Fripp jaksaa muuten pukata uutta Crimso-boksia ja -livelevya >markkinoille
>vahan
>valia.
Minun itseni on hyvin vaikea määritellä Crimsonin parasta levyä, mutta studiolevyistä etusijalla ovat ehdottomasti seuravat neljä äänitettä: nämä Samun mainitsemat hevi-industriaalikauden kolme levyä Larks´ tongues in aspic, Starless and bible black ja Red, samalle tasolle yltää sitten vielä THRAK.
Livelevyt ovat sitten oma juttunsa. Kaikilla vuosikymmenillä Crimsonilla on ollut äärimmäistä pätevyyttä myös live-esiintymisissä. 60-luvun live-paketti Epitaph, 70-luvulta Nightwatch, 80-luvulta Absent lovers, kaksi livevideota ja 90-luvulta B´BOOM, THRaKaTTaK ja Live in Japan 1995 - video, kaikki tarjoavat hyvin erilaista meininkiä verrattuna studiolevyihin.
80-luvun studiolevyt ovat todellakin pohjanoteeraus, mutta vain soundiensa johdosta. Livenä biisit ovat mahtavia, Absent Lovers on orgastinen kokemus. THRaKaTTaK taas pistää viidennen peräkkäisen kuuntelukerran jälkeen oksentamaan, loistava levy!!
Kuten Samu mainitsi, kaksi ensimmäistä levyä, eli In The Court Of The Crimson King ja In The Wake Of Poseidon ovat klassikoita, joista ainakin ensinmainittu kuuluu jokaisen progefriikin levyhyllyyn.
Ville Paukkonen vastasi Samun viestiin.
>Tasta tulee moni varmaan olemaan eri mielta ;) Islandsia en ole >kuullut,
>mutta olet ensimmainen tietamani joka ei sano sen olevan >kaikkien aikojen
>huonoin Crimson-levy. Lizardista olen yrittanyt pitaa mutta se >jaa vaan
>"ihan kivaksi" - Cirkus, Indoor Games ja Happy Family ovat ihan >jees
>biiseja mutta jaavat osin paamaarattomiksi ja sekaviksi. >Raahkaisy Indoor
>Gamesin lopussa on nolointa, mita King Crimsonin levylle on >konsanaan
>paastetty. Lady of the Dancing Water on turhan pikkunatti ja >tulee
>toisesta korvasta ulos. Nimikappaleen ensimmainen osa on >silkkaa auvoa,
>koska Jon Andersonin ansiosta levylla kuullaan vihdoinkin >siedettava
>laulusuoritus ja melodia on kuninkaallinen. Jossain puolenvalin >paikkeilla
>punainen lanka alkaa vahan hukkua.
OHO!! Enpä ole kenenkään ikinä kuullut sanovan Islandsia huonoimmaksi Crimsonin levyksi. Kuuluu minusta sinne parhaimmistoon. Levyhän on pelottava, ahdistava ja äärimmäisen tunnelmallinen, mielestäni hyvin miellyttävä kokemus. Kyllä huonoimmat Crimsonin levyt ovat kammottavat kolme studiolevyä 80-luvulta. Tämä on ollut tähän mennessä kaikkien tuntemieni Crimson-fanien mielipide.
jooooooo.... hyvät jatkot vaan...
Toni Suominen
tono@xxxxxxxx