Ei, en ole rouva Bell
- From: Tero Valkonen <tvalkone@xxxxxxxxxxxxxxx
- Date: Thu, 10 Jun 1999 13:24:20 +0300 (EET DST)
Muutamia kommentteja Heikin ajatuksia herättäneeseen kirjoitukseen.
> Levyssä "Suljettu" on kaksi ceedeelle eriskummallista seikkaa.
> Ensiksikin, sitä ei kannata -- tai edes voi -- kuunnella shufflella
> [...]
> levyllä on hyvin hämärä aikäkäsitys, hyvin
> salaperäinen, "salapoliisimainen" tarinan rakentelu. Liimatta on
> rakentanut välillä syklisesti, välillä pylväsdiagrammimaisesti
> etenevän tarinan
Eikö voisi ajatella niin, että levy on jo valmiiksi shufflattu?
On olemassa selkeästi etenevä tarina, joka on sitten katkottu
palasiksi, ja palaset on pistetty sekaisin. Tähän viittaa epäsuorasti
Liimatan kirjoittama lause "on kuvia järjestelemättä", joka on
minusta yksi parhaita yleisluonnehdintoja koko levystä. Suljettua voisi
vallan mainiosti kuunnella shufflella, jos siinä ei olisi kappaletta
Suvannossa ylpeä ilme I-V.
Mitä tarkoittaa "pylväsdiagrammimaisesti etenevä tarina"?
> "Suljetun" tarina ei sinällään
> -- toisin kuin täällä käytävässä keskustelussa välillä annetaan
> ymmärtää (ja kenties myös herra Valkosen Rumban kolumnissa) tarinassa
> -- ole mitenkään ihmeellinen.
Minusta Suljetun tarina on erinomainen, koska se on uskottava, ja
varsinkin popin piirissä se on poikkeuksellinen (jopa ihmeellinen),
koska tämänsorttisia juttuja ei ole totuttu käsittelemään. Sen myös
huomaa kritiikeistä: aika moni levyarvostelija on sanonut, ettei
saanut Suljetun sanoituksista mitään tolkkua.
> Moisia tarinoita on varmasti
> kirjoitettu muitakin -- niitä jopa kuulee ihmisten suista
> työpaikoilla, ja niiden sepittämistä pidetään nykypäivänä jopa
> naurettavana.
Varmasti. Mutta kannattaa muistaa, että mitä tahansa voidaan pitää
naurettavana. Nykypäivänä pidetään yleisesti naurettavana kaikkea,
josta ei saa vähintään 15 000 mk:n kuukausipalkkaa, eli sinänsä olet
aivan oikeassa. Sen jälkeen voidaan kysyä, onko tämä arvosteluperustelu
naurettava. Minusta naurettava on liian laimea ilmaisu.
Tekipä mitä tahansa, niin Amerikasta löytyy aina uskonlahko, jonka mukaan
se on saatanallista. :)
Minusta Suljetun kuunteleminen on hauskaa, enkä tarvitse sen korkeampaa
motiivia. Ehkä bändistä on ollut hauskaa tehdä tuollainen levy.
> "Suljetun" tarina selittyy mielestäni sievimmin sillä, että
> nimitetään isä homoksi ja poika isäänsä homoutta pakenevaksi
> tytöntekeleeksi.
Isä lienee homo, mutta homous ei ole hänen ainoa tragediansa. Keskeinen
se kyllä on - ei itse homous, mutta siihen liittyvät konfliktit ja häpeät.
> Ensimmäisenä voisi kysyä -- miettiessään mistä tässä nyt oikein on
> kyse -- kumpi on luonnollisempaa tai "todennäköisempää" YLIPÄÄTÄÄN;
> että a) isä on kiinnostunut pojastaan, koska poika on transvestiitti
> vai b) isä on kiinnostunut pojastaan, koska itse on homo. Veikkaan
> jälkimmäistä.
Missä mielessä kiinnostunut? Siis seksuaalisestiko? Tavanomaisella
aktiviteetilla varustettu homoisä on tuskin sen enempää kiinnostunut
pojastaan kuin tavanomaisella aktiviteetilla varustettu heteroisä on
kiinnostunut tyttärestään. Homoseksuaalisuuteen ei suoranaisesti liity
pakkoa päästä naimaan jokaista saman sukupuolen edustajaa, vaikka näin
tietysti usein ajatellaan. Stereotypiat, stereotypiat...
Jotta kysymykseesi voisi yrittää vastata, pitäisi tietää minkä sortin
kiinnostusta tarkoitat. Mutta kysymys ei tunnu erityisen tärkeältä.
> Tosi asiassa isäkin on ollut samanlainen luikku nuorena kuin
> poika ("katsoo" vieläkin "sallalaisittain"), mutta toisin kuin
> poika (joka on vielä luonnollisesti liian nuori unohtaakseen
> menneisyytensä), isä haluaa unohtaa menneisyytensä. Pojalle isän
Mistä päättelet, että isä haluaa unohtaa menneisyytensä? Isähän
nimenomaan rypee menneisyydessään (katselee sedän valokuvia, muistelee
tätä, harrastaa sukututkimusta) ja jopa ujuttaa oman menneisyytensä
pojan päähän (kappaleessa Tungos on lavaste). En ole löytänyt levyltä
viittausta siihen suuntaan, että isä haluaisi päästä menneisyyttään
karkuun.
> "Sukututkimus" siis "lannistaa" -- tutkiessaan sukulaistensa taustoja
> huomaa äkkiä, että heihiin kaikkiin liittyy jotain paheksuttavaa.
Tämä on muuten hauska pointti elämästä noin yleensä. Ihmiset tottuvat
monesti ajattelemaan, että vain heihin itseensä tai vain heidän sukuunsa
liittyy erilaisuutta ja paheksuttavia asioita. Mutta kun juttelee toisten
kanssa, tajuaa että kaikkien suvussa on kummia tyyppejä. :)
> Sedällä on tyttäriä ("hautajaisissa vasta tyttäret
> sovussa leikkivät"); setä on ilmeisesti hairahtanut kaikesta
> huolimatta heteroseksuaalisuuden puolelle.
On huomattava, että tarina sijoittuu pohjoiseen pikkukylään, ja isä
on luultavasti sodanjälkeistä sukupolvea - kuitenkin syntynyt sellaisena
aikana, jolloin homoseksuaalisuuskeskustelu ei ollut mitenkään yleistä.
Setä on vielä vanhempi, koska setä on isän setä. Henkisen ilmapiirin
avoimuus ja asioista puhuminen helpottaa ihmisiä jäsentämään omia
kokemuksiaan. Jos isä ja setä ovat eläneet yhteisössä jossa homosek-
suaalisuus on vaiettu kuoliaaksi, homoilla on ollut hankaluuksia oman
identiteettinsä kanssa, koska he ovat tunteneet sisällään asioita joille
ei ole heidän yhteisössään nimeä. Monilla historian kuuluisista homoista
(mm. Oscar Wildella) on ollut vaimo ja perheet - seksuaali-identiteetti on
monimutkainen juttu, ja usein ihmiset noudattavat yhteisön normeja koska
eivät uskalla tehdä toisin tai koska eivät yksinkertaisesti tunnista
erilaisuutta itsessään. Kokevat sitten ainoastaan suuren ahdistuksen ja
tietoisuuden siitä, että jokin on pielessä. (Moni tällainen henkilö on
vieläpä usein poikkeuksellinen hanakka vastustamaan muissa ihmisissä sitä
erilaisuutta, jonka itsessään kieltää.)
> Poika sen sijaan on
> "puhdas" -- hän elää epänormaalin identiteettinsä kanssa ympäristön
> painostuksesta huolimatta. "en / suostunut rakastumaan serkkuihin",
> hän julistaa, viitaten samaisiin sedän tyttäriin, joista hautajaisten
> yhteydessä puhutaan.
Pojan lause ei viittaa sedän tyttäriin. Setä on isän setä eli pojan
isoisän veli. Sinänsä pointtisi on hyvä, mutta tuo yksityiskohta menee
pieleen.
> Poikakin on siis homo, suvun perinnettä jatkaen.
Pojan homous ei ole minusta aivan yksiselitteinen juttu. "Normaali"
heteroseksuaalinen nuori hän ei ole, mutta hänen seksuaalisuudestaan
ei voida sanoa mitään ehdottoman varmaa.
Enkä ole ollenkaan varma edes siitä, että setä on homo. Olen tulkinnut
sedän pakenemisen niin, että hän pakenee nimenomaan isää, isän ahdistelua.
Missä olisi viite siihen suuntaan, että setä olisi homo? Setä oli nuorena
komea mies, mutta se ei kerro hänen seksuaalisuudestaan mitään. Sen sijaan
hänen lapsensa ovat vahva vihje heteroseksuaalisuudesta. Setä halusi ehkä
ennen kaikkea paeta kylän ympäristöä ja _perinnettä_, maailman painoa.
Siksi hän on maaseudulla nokkosien keskellä ("takaisin luontoon"-teema,
jossa on toki mukana ironiaakin).
> Pojan kuolemassa on mielestäni selvimmin kyse itsemurhasta. Miten
> muuten selittätte sanat "tähdenmuotoiset liukuestesukat eivät
> estäneet liukumista"?
Minä ainakaan en selitä niitä oikein mitenkään. Kyse on luultavasti
järkyttyneen isän järkyttyneestä toteamuksesta. Keskityit osin oivaltavassa
pohdinnassasi ehkä liikaa isän homouteen, ja jätit huomiotta isän psyykki-
sen epätasapainoisuuden. Mikäli isä olisi terve, hän tajuaisi että
liukuestesukat eivät estä liukumista juuri lainkaan. Lauseen keskeinen
merkitys voisi olla siinä, että isä ajattelee menettäneensä poikansa vaikka
teki kaikkensa sen eteen, ettei tätä menettäisi. Mutta koska isä oli niin
tasapainoton ihminen, hän käytti aivan vääriä keinoja.
> Hänen ilmeensä suvannossa
> on ylpeä -- aivan kuten Kaisa kauan sitten totesi -- koska hän on
> itse tehnyt ratkaisevan päätöksen.
Kaisako myös? Hiphei! Minähän esitin saman pointin omana ajatuksenani
jokin aika sitten. Liityin listalle vasta kauan Suljetun ilmestymisen
jälkeen, enkä Kaisan toteamusta siis lukenut. Hauska kuulla, että joku
muu on tehnyt saman tulkinnan näennäisesti niinkin epämääräisestä lau-
seesta.
> Vetoaako teidän mielestä musiikki josta keskustelemme keskimääräistä
> koulutetumpiin ihmisiin?
Mikä on keskimääräinen koulutus? Peruskoulu? Lukio? Joka tapauksessa
vastaisin: ei.
> Aavistaako nollapiste itse, että he tekevät kuitenkin
> hienokseltaan ylevää, sivistynyttä musiikkia, jota kuunnellessaan
> meidän siskomme ja äitimme toteavat: "ihan kivaa. lyriikat on
> hassuja"? Minua arvelluttavat moiset kommentit; ovatko lyriikat vain
> hassuja eivätkä mitään muuta?
No huh! Onhan tälläkin listalla kuultu aivan loistavia kommentteja naisilta,
jotka mahdollisesti - jopa todennäköisesti - ovat siskoja tai äitejä.
(Heidän veljensä ja isänsä sitten varmaan katselevat tv:stä formuloita
samalla kun syövät kiekuramakkaraa ja juovat kaljaa...) Vastaavasti taas
ne "mä en tajuu täst vittu niinku mitään"-arvostelut olivat itseään älykkäinä
pitävien miesten kirjoittamia.
> Pohjalla bändillä on varmasti
> vaatimattomuus, ehkä joskus hauskuus tai menevyys, mutta kuten
> yleensä -- ihmisen alitajunta saa vaikeasti purreskeltavan muodon,
> kun sille sellaisen löytää.
Tästä tuli mieleeni muuan kiintoisa pointti. Minusta Suljettu on
erittäin tietoisesti rakennettu tekstikokonaisuus. Siinä on hyvin
vähän mitään alitajunnasta poimittua, varsinkin jos sitä vertaa
mihin tahansa aiempaan Nollapiste-materiaaliin. Juuri sen vuoksi
Suljettu on kiintoisa tutkimus- ja tulkintakohde. Minulle ei tulisi
mieleenkään lähteä analysoimaan Neulaisen Jerkusen sanoituksia, koska
niiden ei nähdäkseni ole tarkoituskaan toimia muuten kuin yksittäis-
ten lauseiden tasolla. Useimmat lauseet ovat nokkelia, pirullisen
hauskojakin, mutta ei niistä kokonaisuuksia hahmotu. (Usein edes
yhden biisin kokoisia kokonaisuuksia.)
> Täällä käytävä merkityksistä keskusteleminen
> kuulostaa vähintäänkin keskinkertaisen kirjallisuuden analysoinnilta.
Luen Suomen suurimmalle kustannusyhtiölle saapuvia käsikirjoituksia, ja
niiden keskivertotasoon nähden Tommi Liimatan tekstit ovat huikean
hyviä. Mutta analyysin syvyys ei tietenkään riipu analysoitavan tekstin
syvyydestä. Vaikka Anttilan mainosta voi tutkia postmodernin kirjalli-
suuden ilmentymänä, jos välttämättä haluaa.
> Ja kuten asiaan kuuluu -- tämän "kirjallisuuden" luoja, taiteilija,
> häpeää merkityksiään ja säälii meitä, jotka niitä innostumme pohtimaan.
En usko tuota sekuntiakaan. Edes vitsinä.