Pohjien äänitys JJ:llä, Tampere 31.5.-4.6.2005

31. toukokuuta 2005, tiistai

TOMMI: Heräsin kasilta ja soitin puoli ysin jälkeen Makelle: joko pyöräilen reenikämpälle? Enpä tosiaan, olivat yhä Helsingissä hakemassa Tomin veljeltä videokameraa. Oli alunperin puhe että kympiltä on rojut JJ:llä. Soitin Tomille, joka poimi minut puoli kympiltä Corollaansa. Jätimme sen heille ja kävelimme Akin kohdalle, jonne Janne kohta ajoi Leppäharjulta lainatulla pakulla. Korostan että keli oli hehkeä vaikka hermo oli kireä. Akin rystyseen sattui yhä, oli eilen kopauttanut sen kitaran ulokkeeseen. Kämpällä pakkasimme auton, Jannen pyörä mahtui kyytiin. Aaken Fender-nuppi on paskana, Janne jätti sen Mönkköselle korjattavaksi. Mönkkösellä on ennestään Jannen Elka jota ei nyt saada studioon. Onneksi JJ:llä on Leslie, vaikka sen soundi täyttää tilaa eri tavalla.

Aki kävi ostamassa kahvimaidon ja vaihtoi sandaaleihin. Matkin häntä heti. Sukat ja sandaalit on isien, kirjastovirkailijoiden ja meidän ratkaisu. ("Te ootte sen näköisiä naisia että teillä on käytännölliset kengät", kuultiin kerran yöelämässä.)

Make ja Aake tulivat JJ:lle varttia vaille 12. Tomi pisti minut hakemaan Anttilasta neljä MiniDV-kasettia. Kun palasin, Tomi oli itse jossakin, eikä vieläkään (klo 12:41) ole palannut. Nyt on selvinnyt ettei studiossa olekaan Leslietä, kun ennalta ilmoitimme että meillä on Elka. Ja Aake siis joutuu soittamaan JJ:n nupilla, omansa on vissiin joskus pudonnut katolleen, muuntaja on litistynyt ja ilma ei kierrä, ilmoitti Mönkkönen. Ei pelkällä putkienvaihdolla selvitä. Ja nyt Aake kysyi muistinko ottaa hänen nuottinsa kämpältä. En tietenkään muistanut. Juuso kokoaa Rhodes-ämyriä oven taakse käytävään. Make varmisti Aakelta: eksie soita lujaa?

AAKE: Heräsinpä seiskalta, ehee! Marko saapui autoineen kello puoli ysi. Ennakoin itseni kadulle muutamaa minuuttia aikaisemmin päästäkseni ihailemaan lähempää ikkunoittemme alle parkkeerattua 80-luvun Jaguar XJS:ää. Hyvä aamu.

Kahdeksan firman asiaa hoitui matkalla. Onneksi Bassman saatiin korjaukseen. Nuoteilla ei ole väliä, kirjoitan uudet.

Korjauksia Tommin höpötyksiin: En soita Juuson vahvistimella vaan Jannen Fender Quadraverbillä koska se on melkein sama peli kuin alkuperäinen Bassman 100. (Mun Fenkku on kuitenkin jokseenkin modattu kaksikanavakäyttöä varten: bass-kanavassa on hieman enemmän headroomia ja gainia, normal-kanavasta on poistettu bright-kytkin.)

Leslie pitää noutaa Hallamaan reenikämpiltä... jotenkin... Kohta alkaa rumpu-tsekki.

TOMI: Ja mie heräsin eka kerran kuuelta kun tästä kerran kilpaillaan. Puutarhurin ammatti vaatii aikaisia herätyksiä. Siihenkö se kaatuu ennenkuin on kunnolla alkanutkaan. On siihen ollu totuttelu. Kyllä mie sitten vielä vajaan tunnin nukuin, että jaksais studion savun kyllästämässä ilmassa. J.J:llä on kyllä hyvä tuuletus, mutta kun usiampi lauruuttaa, niin onhan se selvä, että pökertyneenä taas kömmitään illalla ulos. Täytyy sanoa että alkukesän studiopäivät ovat aivan ihania verrattuna Oloksen tammikuun holotna-sessioihin tai Sinetin heinäkuun hikijammailuun. Taas kävi niin että Krutsinin puhelin soi liian useasti eilisillasta lähtien kun jätkät soittivat että missä, milloin ja miksi. Kirottuja olkoon asiainhoitajageenit! Kun saavuimme studiolle, hajumuisti toimi välittömästi. Sikarin ja kahvin tuoksu yhdistettynä eteisen pesulahajuihin sai vatsan heti heikoksi vaikka olin henkisesti valmistunut studiojännitystä vastaan.

TOMMI: Kello 13:57. Ostin lähikaupan lämpötiskistä kilon Ohrasta, siitä ei eväs parane. Muuten kuin mustamakkara mutta ilman verta, ja mustaahan on yhdeksänä Tampereen vuotena tullut syötyä. Taitaa olla Savupoikien tuote tämä Ohranen. Kylmänä sitä ei myydä eikä Kauppahallissakaan ole vuosiin näkynyt. Mustan kohdallahan mie olen selkeästi Teivon Lihan miehiä, joku makkarasponssi olisi paikallaan. Ohrasen kilohinta on vitosen, Teivon mustassa 4,5. Sain huijattua Maken valitsemaan perusläsyn sijaan Ohrasta, mutta hänellä on nyt rumputsekissä kiirettä, ei ole ehtinnä maistaa. Akilla tuli pähkinähimarit kun näki minulla 300 ja Jannella 150 gramman säkin. Luulenpa muuten, että kun saan tuon kiertuesarjakuva-albumin valmiiksi, en enää ikinä piirrä keikkareissuilla yhtään ruutua. Aihe on käsitelty.

Teemun mukaan olin joskus arvostellut sitä että Salkkarien Saku katsoi kännykästä ajan. Nyt olen itse yhtä surkia jätkä. En ole saanut hommattua uutta paristoa Pulsar Quartziini, jonka sain jouluna 1983. Ranteeseen on jäänyt viime kesältä rusketusrajat, en riisunut kelloa edes saunassa. Tepskehän oli Tuurin Miljoonarockissa katsomassa Purplea, mutta eipä Paicea kuulemma soolotuttanut, ja sitähän Korkalovaaran Kovin Mättäjä oli odottanut.

14:53. Leppäharju toi Leslien! Kannettiin se autosta sisälle, nyt ihmetellään mihin se sijoitetaan. Tomi edelleen virittää rumpuja. Muutamaa demoa on kuunneltu. Peter Doggettin "Jimi Hendrix - The Complete Guide to his Music" ja Dominic Pedlerin "The Songwriting Secrets of The Beatles" ovat sopivaa studioluettavaa, etenkin jälkimmäinen lukuisien nuottiesimerkkiensä takia.

AAKE: No joo. Ettei tämä mene nyt aivan henkilökohtaisten asioitten puimiseksi palautan tarinat muutamat 100 kilometria kohti kuuta. Eli mites me nyt olemme asettautuneet studiossa? Rumpusetti on isossa huoneessa kuten kaikki soittajatkin. Tarkoitus on maksimoida rumpujen tilamikkien käyttö, eli isossa huoneessa ei saa soida mut soittimet kuin rummut. Mun bassokaappi on varastossa, Akin kitaravahvistin on laulukopissa, Jannen (hetki sitten Leppäharjun tänne toimittama) Leslie on keittiön käytävällä, Rhodesin stereo-kaapille tehtiin oma karsina ison huoneen kauimpaan nurkkaan. Tommi laulaa luonnollisesti myöskin isossa huoneessa. Käytämme luurikuuntelua, joten eiköhän miltei kaikki sällit saa aivan oman henkilökohtaisen mieltymyksiään vastaavan miksauksen.. mikäli auxit vain riittää.. (Kaikki tuntuu olevan aina kiinni auxien määrästä?)

Mie taijjan oikein ottaa asiakseni aina silloin tällöin päivitellä tämän studiopäiväkirjaa silleen äänitystekniseltä puolelta... toisinaan ihmisiä kiinnostaa myöskin miten kaikki nauhoitetaan ja millä...

katos, Anssi Tikanmäki saapui vierailulle.

TOMMI: Kello tuli 16 ja Anssi lähti juuri. Puhuimme pitkään mm. kesätapahtumista, joihin valitaan esiintyjät lähinnä kaljatelttayleisöä silmälläpitäen, ja rahatöistä, joita on pakko ottaa väliin, jotta olisi taas varaa (eli aikaa) tehdä niitä omia juttuja. Jos kyläkinkerien järjestäjä katsoo, että yksi kallis esiintyjä riittää houkuttelemaan väkeä, joka juo tapahtuman plussalle, on heistäkin osalle aivan sama kuka siellä uikuttaa. Tanssit hillitsi degeneraatiota, kun uutta perimää saapui kauempaa raiskattavaksi. Ei tarvinnut pelkkiä oman kylän tyttöjä puristella, joista herkuimmat oli kuitenkin serkkuja.

Mutta tämäkin aihe on jo käsitelty, tuoreimmiltaan uudessa piisissä "Mikä meitä vaivaa", joka jo demon perusteella on suosikkejani levyllä.

16:25. Tomi tekee mikkivaihtojen ja -säätöjen jälkeen rumputsekkiä. Janne on kilahdusvaiheessa ja aikoo ulkoiluttaa itseään lähikaupassa. Päätäni särkee.

AAKE: Rumputsekki on juuri nimenomaan mikinvaihtoa ja asioitten tarkastelua... Pelti vaihtoon, alkuperäinen pelti takas, kokeillaan siirtää mikkiä ja pähkäillään mikä ratkaisu toimi ja mikä ei. Bassarissa päädyttiin klassikkoon eli senkku 421 lyöntikalvolla (päin naamaa -soundi) ja neukku edessä basso-humpsia nappaamassa. Overeissa lähdettiin ja lopulta päädyttiin shuren sm kasiykkösiin. Välissä siellä kävivät myöskin akg:n 414:t.

AKI: 16:40. Omat tuotteet on tuolla tosiaan valmiina. Uusi strato ei oo vielä kehissä. Soitellaan Yli-Anttilan keppiläisyydellä ja Engl screamerillä. Rumpuja tuossa tuunataan ja toonataan.

TOMI: Huh ja vitun huh! En todellakaan muistanut että Juusolla kaikki pienetkin kilahdukset ja vireen heitot kuuluu. Tämä on ihana mutta perusteellinen tila. Päätä alkoi kivistää kun Maken kanssa viritimme tomeja. Söin hieman ja kahvikin alkaa vaikuttaa. Unohdimme Jannen kanssa vedenkeittimen treenikämpälle, joten me teenlipittäjät joutunemme tänään tyytymään kahviin. Kahvinkeittimellä tai mikrossahan ei teevettä keitetä. Olen jo ajautunut studioputkeen. Aika menettää merkityksen ja ainoa kosketus ulkomaailmaan on satunnaiset vieraat ja lähikaupan kassa. Kokeilimme rumputsekissä jos mitä. Lopulta päädyimme siihen mistä lähdimme: '22 custom ride sekä '15 ja '17 custom crashit. Mutta ensimmäistä kertaa Aakea, Makea ja Juusoa häiritsi luottopeltieni saundi. Se kertoo jostain. Pitäisikö ne hinkata kirkkaammiksi, ostaa uudet vai laittaa kaikki poikien makutottumuksien muutoksen piikkiin?...nyt sitä savua alkaa jo olla ihan liikaa. Aki tekee ny kitaratsekkiä ja kohta alotetaan koskettimet. Ja pojat olivat jo valinneet aloitusbiisiksi "Mikä meitä vaivaa". Tässä onkin kiinnostava aihe: biisien soittojärjestys studiossa. Kaikki on kuitenkin soitettava, joten kuinka suuri merkitys on järjestyksellä? Onko esimerkiksi niin, että ensimmäisen kappaleen onnistuminen tai epäonnistuminen leimaa myöhempiä päiviä? Pliis, vastaa tohtori! Emme ole erityisen tunnekavereita.

TOMMI. 17:10. Mie saan joka kerta sähkärin ko mie kosken tähän läppäriin. Joku yrittää varoittaa minua.

AAKE: Mie en kato kelloa. Ja oli muuten viimeinen kerta kun ostan kaupan einespaska-jauhelihapihvin perunamuusilla... olisi vain pitänyt tyytyä pinaattikeittoon. Ja nyt erittäin tärkeät ilmoitusluontoiset asiat: Rumpuja on siis 11 kanavaa ja bändin vire on tällä levyllä A440:n mukaan. Toinen näistä tiedoista on täysin turha ja toinen elintärkeä tulevia päällekkäisnauhoituksia ajatellen. "Viiksekäs tynnyri David Crosby". Juuso ja Janne virittävät Rhodesin muutamaa kosketinta. Kohta olisi aika päästä soittamaan...

TOMMI: Klo 18:57. Kuuntelemme nyt 4. oton aiheesta "Mikä meitä vaivaa". Jannen delaysta loppui paristo, joten lopun "paikallisradiojingle" -efekti jäi poies. Se tuli yllätyksenä kaikille, mutta varsinkin Jannen ilme oli Tomin mukaan KODAK MOMENT. Kun 2. ja 3. otto meni kesken ja 1. otto oli lähinnä yhtyesoinnin kuuntelua varten, 4. oli ensimmäinen kokonainen ottto, jonka perikunta voisi (pitkin hampain) kelpuuttaa masteriksi, jos nyt kaikki menehtyisimme salaperäiseen kaasumyrkytykseen. "Jos mennään uudestaan, se iskupaikka pitää olla tik-töö eikä pöö-pöö", sanoi Aki.

AAKE: Hmm. Eka biisi on aina valittu niin että se olisi muka helpoin. Usein käy juuri niin että biisi yksinkertaisuudessaan paljastaa parhaiten ensimmäisen studiopäivän hermostuneisuuden.

TOMMI: 19:28. 5. oton jälkeen huomattiin että Akin delayssa on vika: TIME muuttuu. 6. otto mentiin ilman sitä. Haikkakanavassa on jotakin kuunneltavaa. Maken mielestä kitarasaundi parani "vitusti, kun välistä otettiin se purkki pois". Onneksi laitteisto ei käytä meitä.

AAKE: vittu. Haikkakanavalla ei ollut mitään kuunneltavaa... Aikaisemmin arvelin ettemme tarvitse koko haikkaa. No nyt sitä ei edes ole. Luultavasti tuonkin asian takia täytyy koko biisi mennä uusiksi. Tämä onkin hyvä tilityspalsta. Joku syö mandariinia tahi appelsiinia.

TOMMI: 19:46. 7. oton kuuntelu. Kahvi ennen demolaulua ryhdisti ääntä, vaikka laulu korvataankin myöhemmin. En silti juonut kahvia turhaan, koska kahvi aikaansaa läpän vihellystä, aggrefilareita ja tärinää. Nuo analysoivat iskuja ja kiistelevät niiden paikoista.

20:03. 8. otto meni kesken. 9. otto oli Juuson ja Maken mielestä OK, mutta Aake mielestään kiilasi. Pitäisikö lopussa olla "kun hartsi kukasta irtoaa" eikä "kun hartsi irtoaa kukasta"? - 20:08 tuntuu että "Mikä meitä vaivaan" 9. otto olisi MASTER. Aaken mukaan siinä on jotain, mitä muissa otoissa ei ole.

AAKE: Kiilasin joo, mutta taisinpa kiilata oikeissa paikoissa, ja tunne taasen johtui siitä että muutin bassolinjaa lennossa koko ajan... Nyt saan vihdoin juoda kahvikupposen. Kofeiinilla on tapana aiheuttaa kiilausta, tai ainakin tekee takana pysymisen aavistuksen vaikeammaksi (hmm... kai aikakäsityksen muuttuessa. Pulssi nopeutuu.) Tämä otto on masterotto, hyvä niin. Yksikin lisää ja oltaisiin jo yrittämisen puolella.

Joo, soitan nyt tuolla mun uudella rickenbackerilla. Hah! 1976 musta 4001. Meni rahat ja kukkaro. Älyttömästi velkaa, silti hyvä mieli. Täyttyipä yksi lapsuuden unelmista. Vielä kun saisi sen 1976 mustan Jaquar XJS:n... huokaus.

Taitaa jokaisella meillä olla live-setin kaltainen efektisekamelska soittimen ja vahvistimen välissä. Ärhäkkäämpää live-soundiahan tässä nyt haetaan. Energiaa soittamisessa. Nyt sitä kuuluisaa FIILISTÄ... juu-u.

TOMMI: "Nielenkö todisteet?" 1. otto ohi klo 20:44. Resuinen osienmuisteluotto, ei tekstikään pitkästä aikaa laulettuna vielä istunut kudokseen. Voi myös olla, että tämän biisin voi SITTENKIN soittaa LIIAN nopeasti. Yritimme treeneissä varoa meille niin tyypillistä KESKITEMPOA, siitä kai se ajatus alunperin tuli, ettei voi.

21:06. Kuunnellaan toista, jo parempaa ottoa. Väittelyä tarkkaamossa, kuuntelevat jonkin kohdan uudelleen. 21:16. Tomin suoritus oli 2. otossa kelvollinen, nyt Aake korjannee pari kohtaa. TAAS SAIN SÄHKÄRIN, täytyy kai riisua tämä timanttitakki. Aaken bassossa on "kiviä lumipallon sisällä" -soundi. Janne kokeilee, Janne kokee. Hänkö siis nyt korjaa jotakin? Jos seuraisin Juuson ja Maken kannoilla, kuin ala-asteella kiusattu seurasi kiusaajiaan, olisin jatkuvasti ajan tasalla.

Muuten: se hetki juuri ennen sähköiskua on piinallisin, kun sormi ikäänkuin liimautuu varautuneeseen pintaan. Vai sormiko se on varautunut, Aake saa kertoa.

TOMI: Se on Tommin pitkä letti ko varautuu. Ja purkautui juuri minuun. Kylläpä kyllä, kaksi biisiä purkissa ainaski rumpujen osalta. Jossain vaiheessa oli pakko turvautua Viitasen ajatukseen "Ihmisethän tässä soittaa, jumalauta, eikä koneet". Eli, runpupartsit on yleisön (poikien) pyynnöstä sen verran haastavia ja ne on yhdellä otolla (Tommille tiedoksi: kokonaisia ottoja joita ei ole koottu paloista toisin kun useimmilla, kato koneet on sitä nykyaikaa) että jotta koska kun ei käytetä klikkiä, tempo huojuu. Mutta fiilis on mahtava. Jese! Aikaisemmissa sessioissahan olen joutunut yliajetuksi rumpuosuuksien suhteen ja minua on painostettu hyväksymään raidat ala-aste-tyyliin "Tuu vaan, oot sie hyvä maalivahti". Mutta aina on paha mieli pojalla ollut viimeistään päällekkäisten alettua. Nyt sen sijaan tiedän mitä olen hyväksynyt ja varautunut tulevaan. Periaatteena on että tullaan voimalla sillon kun tullaan. Forza poikani forza.

JANNE: Vähän on vaikeuksia johtuen siitä ettei soita omilla kamoilla. Elka-leslie meni basaksi viime viikolla toiseksi viimesissä reeneissä viimeviikolla ja se on nyt huollosa. Käytän siis Yamaha-orgelissa oikeaa Leslietä (joka on vähän sama kuin jois Jasmine Dragon Pearlia Liptonin green tea with lemonin jälkeen). Omaa rhodesia ei otettu mukaan kun täällä JJ:llä on kuitenki kahet, jotka on paremmassa vireessä (tai yleensä VIREESSÄ). Vähän eri tatsihan niissä kuitenki oli verrattuna omaan pianoon. Kun Aake joutui ottamaan Quad Reverbin (jota olen käyttänyt omassa rhodesissa) käyttöön, on koko pakka ihan eri. Ainaki "Nielenkö todisteet" menee omilta partseilta päälekkäisäänityksiksi kun ei vieraat kamat ole ihan hallussa. Seli seli, reenata ois pitäny enemmän vaikka reenasinki kämpilä varmaan joka päivä. Se puuttuis vielä että Yammu menis paskaksi niinkö sillä on tapana tehä. Ei kuitenkaan mitään manauksia. Pari pohjaa alkaa rumpujen ja bassojen osalta olleen purkisa. Aivan niinkö alkais tottumaan studiosessioihin... Tämä on varmaan viides kerta mulle ja nyt ei hajoile ihan niin paljon odotteluihin. Pitäskö kalijaa?? Oonko alkoholisti jos mun pittää ottaa haasteena se, etten ottas yhtään olutta?

On mullaki aika pitkä letti muttei se varaudu.

AAKE: Nonnii. Perhana se kesti. "Nielenkö todisteet" on kanssa basson osalta purkissa. Kesti jonkin aikaa kun sain ruuvattua quadista oikeat säädöt. Tuossa bassojutussa on ne kaksi kanavaa: toisessa perus-soundi, toisessa särö ja härömmät efektit kuten wahi, rät ja futsi... ja DELAY. Perkele! Tän vuoden paras keksintö, viive! bassossa! ... Eräänkin kitaransoittajan viisauden mukaan: "Koskaan ei voi olla liikaa viiveitä". Nyt palkitsen itseni yhdellä oluella. Karhulla, kun Sandelssia ei kehdanna ostaa...

Aki muutti jonkin ihme idean takia kitaraosuuksia. Noh, ainakin niistä tuli paremmat... hyvä niin.

Laitan joskus myöhemmin sessioitten edistyessä kokonaisen mikityslistan. Tottakai mikitys riippuu aina soittimesta, soundista, soittajasta, huoneesta ja pyhästä hengestä, mutta... hmm... jokatappauksessa... laiterunkkareita kiinnostaa miten ja millä mikäkin on nauhoitettu, vaikkakin silläkään tiedolla ei OIKEASTI tee yhtään mitään... I deliver...

tämä on muuten purkissa tältä päivää. ja KELLO on 22:41. nyt loppu. huomenna jatketaan yheltätoista...

1.6.2005 keskiviikko

TOMI: Klo 11:32. Päiväni alkoi huomattavasti myöhemmin kuin eilen. Tulipahan univelat nukuttua. Olin studiolla vartin yli yksitoista ja kaikki olivatkin jo paikalla. Tommi avautui aggressiivisella raptyylillä heti aamusta. Meidän suhde kaipaisi välillä terapiaa. Koskaan ei voi tietää minkä sivuhuomautuksen tai toteamuksen toinen ottaa henkilökohtaisesti. Ulkopuolisen silmin nähtynä voisi luulla, että sukumme ovat riidelleet jo vuosisatoja kuten McAnkat. Pojat (Make ja Aki) valitsivat päivän ensimmäiseksi biisiksi "Slavicin" eli "Aution saaren irtaimen". Vielä teekuppi, nyt kun Janne sai haettua vedenkeittimen treenikämpiltä, ja sitten rumpujen taakse. Otin kyllä tuossa pienen afrosession lämmitykseksi kun tulin.

TOMMI: Asioilla on historia. Mutta se on loputon kuittailujen suo jos rupeaa erittelemään, en rupea. Kuuntelimme eilistä Akin kitaraa kappaleessa "Nielenkö todisteet?", Maken mielestä kitaralinjassa on oikea suunta. "Eat the Document". Pojat käyvät "Slavicia" läpi nyt klo 11:45, täytyy mennä. Huvittaa yhä se "Löydä riemu Toffifeen" -melodia juuri ennen ekaa säkeistöä.

12:25. Toisen oton luurikuuntelu tuntui oudolta. Jannea piti nostaa itselleen, Akin kuuntelu vaihdettiin Aaken ja Tomin ryhmään. ("Mie haluan enemmän itteäni." - "Mee vessaan.") Tomin mielestä tässä otossa tuli joku friikki filli. Jännitän aina Tomin puolesta millaista pudottelua fillipaikoissa tulee. Olen siis ehtinyt jännittää vuosien mittaan yli sadan biisin X määrän ottoja. Tietysti jotkut biisit menivät aikoinaan helposti ja äkkiä purkkiin, kuten joku "Älkääs nyt, äläs nyt".

AAKE: Juupajuu. Luurikuuntelu on lopulta melko ärsyttävä asia. Balanssia täytyy hakea nappuloilla ja musiikki kuuluu todellakin vain pään sisällä, vahvistimet eivät tuuttaa selkään tai mahaan... Soittaessa musiikki on helpompi tuntea kuin kuulla. Mie en myöskään ymmärrä noita korvamonitorikavereita, miten ne jaksaa tuon kaiken ylimääräisen säädön joka halavatun keikalla. Bändin pitää soittaa yhteen ja se soundi, se on ympyrässä siinä lavan keskellä... "Aution saaren irtain" on myös mun suosikkibiisi. Nam. Kiva. Jälleen kerran uusi otto.

TOMMI: 3. otto on ohi 12:46. Tomilla oli painokas meininki, varsinkin loppuhönginnän rullautusten sarja. 12:58: äskeinen saattaa olla MASTER. Aakelta unohtui väärinkäsityksen takia yksi bassoisku, sen voi helposti lisätä. - Joka nyt lisätään. Kun piikittelin Tomia Teenjuojien Killan muodostamisesta Jannen kanssa, Tomi huomautti että näytän capri-shortseissani skeittarilta. Tomilla on skeittarimenneisyys... miksi minä taas vajosin tälle tasolle?

TOMI: Niin, olisinpa halunnut nähdä Tommilla caprit pari vuotta sitten. En salli ystävilleni muutoksen mahdollisuutta. En, jos olen samasta kuullut arvostelua. Näin ahdasmielinen mie olen. Mutta takaisin asiaan. Olen samoilla linjoilla Aaken kanssa luureista. Musa pitää tuntea ja korvamonitoreja en kyllä hanki. Niin niin, ensi vuonna meillä on sponssit ja pelit ja kaikki jätkät vetää napeilla. Onneksi Suomi on niin pieni maa ettei täällä voi ajautua markkinatalouden velvotteisiin kovin helposti. Siis jos pelaa vain kotimaan markkinoilla. Tuttumme Hollywoodista kertoi aivan uskomattomia tarinoita todellisesta musiikkibisneksestä. Että sinne vain kaikki nuoret muusikot.

AAKE: Niinpä. Nuoren intoa täynnä olevan muusikonalun harhakuvat ovat usein peräisin siitä miten asiat toimivat tuolla rapakon takana. Mahdollinen kuulijakunta on 100- tai 1000-kertainen. Siinä liikutaan rahallisesti todellakin aivan erilaisissa sfääreissä kun koto-Suomessa.

Onpa kuitenkin kiva olla taas studiossa...

Äänitämme siis Juuson 24-raitaiselle Sonyn nauhurille vanhalla tutulla "Nimi muutettu"- ja "Olos"-tyylillä. Hyvät mikit, mikseri, muutama kompressori ja ennenkaikkea HYVÄ ammattitaitoinen äänittäjä. Juuso on vanhan liiton äänittäjäpolvea, jolle äänittäminen on oma taiteenlaji. Tällä studiolla on oma soundi... ja Juuso on suuri osa sitä... jos tekniikasta puhutaan niin asia on varsin yksiselitteinen: D&R on mikseri, 01V ei. Hyväsoundinen huone on aivan eri asia kuin kellari, olohuone tai reenikämppä. Toivon sydämeni pohjasta ettei tämäntapaiset musiikin kohdut häviä Suomesta kokonaan... Mie tykkään enemmän ladosta kuin rivitalosta.

TOMMI: 14:04. Janne on soittanut "Aution saaren irtaimen" master-ottoon orgelia. Eilen Akin ostama maitolitra on jo kulunut kahviin, on minun vuoro kohta hilipasta tölkki. Ulkomaa-aiheeseen en jaksa nyt puuttua. Hyvä että joku saa, ajattelin kun olin Kokematon Roope-Setä.

14:33 otimme ekan oton aiheesta "Miten tässä vielä käy?". Tempo taisi nousta biisin aikana. Onko tämä sitten edellisiä helpompi biisi soittaa, kun on koko ajan paljon muistettavaa?

AAKE: Joo, tämä on taas niitä helekatin vaikeita biisejä.

TOMMI: 15:03. After three aborted takes we decided to take a lunch break. Jo on Wagneria tämäkin äpöstys, komia mutta mutkainen. Ei sentään 'pitkä' eikä 'tie'. (TIE on muuten sana, jonka Liekin Janne laulaa THEÄ.) Minulla on huono muisti mutta pitkä. Tomi sanoisi että hyvä mutta valikoiva. Sanoisiko?

AKI: Janne ei halua soittaa istaaltaan, ko seisten pääsee paremmin mukaan tunnelmaan. Pitäs hommata valetut korvatulpat.

TOMI: Joo se taitaa lipsahtaa tosiaan einesten puolelle ruokavalio. Mutta kun päivällä ei ehi ja illalla ei jaksa rakentaa looraa.

TOMMI: 15:49. Ruokatauko, lankesin mustamakkaraan. Kun alkoholin riskikäyttäjä käyttäytyy väkivaltaisesti, tapahtuu nappohyökkäys. Otin Akilta poikkeuksellisesti purukumityynyn, levyn aiheen kunniaksi. Yhdeksäs LP kertoo makkarasta, että saamme Teivon tai Savupojat sponsoriksi. Sitten tulee talopaketti-LP.

TOMI: Tommi toivoi että poistaisin hänet koneen äärestä väkivaltaisesti kun pyysin häntä siirtymään. Malliesimerkki Tommin ajattelusta: rakennetaan dramatiikkaa, jotta sen voi taltioida aitona jälkipolville. Tämä koneelle avautuminen on muuten loistavaa ajatuksentyhjennyshommaa. Samaan varmaan pyritään joissain studioissa Playstationilla ja muilla konsoleilla. Vaikka Tulenkantajien (R.I.P.) kiertuebussissa tykkäsinkin loukuttaa TK Cuntbusia Bundesliigan ykköseksi, ei tulisi mieleenikään pelata studiossa.

TOMMI: Tomi osui ytimeen, ns. kärkimonoilla palleille. Äänittäessäni keskusteluja 90-luvulla haaveilin voivani yllyttää ihmiset toistensa kimppuun, jotta syntyisi mielenkiintoista litteroitavaa. 16:26: tauon jälkeinen melko mones otto ei vieläkään taittunut. Tempo kiihtyy, triolipaikkoihin sattuu solmuja. 16:43: alkaa taas yksi otto. Miten tässä tosiaan vielä käy?

TOMI: Vaikiaa se on, vaikiaa. Akilta katkesi kieli, D. Mietittiin onko maken kitarassa sillä kielellä joku terävä reuna. Tämä on niitä hetkiä kun studiojänskä/turhautuminen iskee. Olen silti kumman rauhallinen, toisin kuin ennen. Muistan että Juuso on joskus käskenyt juosta talon ympäri pari kertaa. Ehkä sillä kuitenkin haluttiin puhdistaa tupakoimattoman pää. Ei olisi pahitteeksi nytkään. Ihan kuin olisi baarissa koko päivän. Jotkut biisit vain vaativat otot 25 ja 32.

TOMMI: 17:28. Taas on kolmisen ottoa takana, kuunnellaan. Karkasiko tempo, entä viimeisten tahtien jullit, haittaako vai meneekö 'simultaanisovittamisen' piikkiin - eli jälkikäteen päättää toimineensa oikein? On asian kanssa sinut kuin Paavo M. Petäjä.

AAKE: Hmm. Siinä tuli ties kuinka mones otto. nyt alkaa vähitellen oikean käden sormissa tuntua ja samoin käsivarressa. Soitappa sitten rankasti 2 ja puoli tuntia samaa biisiä ja yritä pitää pakka raikkaana. Tommikin näkee jo täpliä. Tässä pähkäillään menikö Tomilla nuo hitaat triolit laahaten, vai kiilasivatko kaikki muut. Mulla ainakin meni hermot jo 8 tai kymmenen ottoa sitten.

TOMMI: 17:39. Aake korjaa muutaman bassokohdan, sovimme/totesimme että tässä on lopulta rumpu-MASTER. Kolme tuntia siis ruokataukoineen meni.

TOMI: Runput on sitten tässäkin. Vieläkään en joutunut myöntymään. Jo muutama otto välissä oli hyvä, mutta annan Maken päättää. Tempo nousee tässäkin biisissä, mutta tunnelma on sellainen ahistava ja sovitus muutenkin "Miten tässä vielä käy?", että ei haittaa.

TOMMI: 18:12. Mie kun olen nykyään Lapin Kullan mannekiini, havaitsin kaupassa että Terveisiä Pohjoisesta -kampanjaan kuuluu nyt mäyräkoiran ostajalle iloinen kylmälaukku. Ongelma on vain siinä, että marketeissa mäyrät on harvoin kylmässä, eli huoneenlämpöisenä saat oluesi nauttia jos metsään tahdot mennä. Voihan täsmämittaisen laukun tietysti täyttää myös kahdella kylmällä kuutiaisella. Penikan koulukirjatkin siihen mahtuisi. Soittaisikohan opettaja kotiin?

Mäyrien myynti lienee jo ohittanut kuutiaisten myynnin, sellainen sisäänvetotuote mäyrästä on veroalen jälkeen tullunna - alin näkemäni hinta oli 6,99 e.

TOMI: Kyllä, toisaalta olihan eräällä viidesluokkalaisellakin "Wine me, dine me, sixty-nine me" -paita. Aake sai korjattua muutamat kohat ja nyt on Jannen vuoro. Vaihdettiin Rhodesiin vahvistin jotta saatais murinaa Tube zipperillä koko alueelle. Aki kilahti juuri Tommille kun se arvosteli Akia korkinavaajan lainaamisesta. Asioilla on todellakin historia tässä bändissä, ei ole mitään Vapauttakaa Lance -miehiä kuten juuri lukemassani Riffissä. Emmie vaan kestäis olla sessio-jätkä. Ja tietenkin sessiokokoonpanoilla tarkoitan ettei tuntis kavereita perstuntumalta. Olen mie joskus ollu semmosissakin bändeissä mutta ei niistä ikinä tule mitään. Bändikavereista pitää tietää ne tarinat, joita ei edes äärimmäisessä tilanteessa oteta esille. Eli padon pienet hiushalkemat.

Jannelle löytyi ihanat saundit! Luulenpa että tästä on tulossa parempi kuin sata jänistä. Yhtye on mennyt eteenpäin ja lopputulos on jälleen lähempänä toivetta kuin aikaisemmilla levyillä. Joku on juonut Tommin mehusta ja niinpä purkki saa kylkeensä Tommin nimen. Mie en juo mehuja kun ne menee niveliin. Ja nivelistä on tulossa minulle Akin kantapää.

TOMMI: Suttasin nimeni purkin kyljestä, minun olikin yhä avaamaton, en heti nähnyt. Toivottavasti mehun haltija ei lue tätä. On mullakin aina etukäteinen kuva millainen levystä pitäisi tulla, mutta tavoitteet muuttuvat sessioiden jatkuessa. Jokaisen levyn äänitysvaiheessa olen kokenut iloisia yllätyksiä, siis päällekkäisiä tehdessä. Olen nojannut taaksepäin ja ihastellut Akin kuorruttelua. (Love Recordsin logo ja kardioidimikin suuntakuvio ovat kuin kaksi Marjaa.)

AKI: Nii että selkävaivat lähtee liikunnalla ja voimistelulla. Vaihdoin loputkin bassokielet kitaraan. Huomenna sitte loput. Beatleskirjaa jaksaa näköjään lukea vain kappaleen kerrallaan. En muuten lainannu mitään korkinavaajaa.

TOMMI: Et niin, revin vain arpeutuneita haavoja auki. Nyt 19:15 Tomi ehdottaa että seuraavaksi otetaan työn alle "Eksynyt marjastaja". Janne inhoaa kaikkia biisejä ja meitä kaikkia, "aina vain tulee niitä kalsarijuttuja". Mie kerroin vain verkkareista joiden perse on kulunut mokaksi.

AAKE: Äh, signaaliketju oli rhodes -> mxr phaser -> fender bassmaster. Eikä mitään kökközippereitä...

TOMI: Sitten vähän lepposampaa tavaraa. "Eksynyt" on on vajaan 90 bpm pompottelua.

AAKE: Joo, nauhaton basso kehhiin... Eka otto oli kiva. Biisi on mukava soittaa. Hieman enemmän romua bassoon. Ja eiköhän taas soiteta...

TOMI: Outoa... tämä biisi on keskitempoinen ja se tuntuu oudolta. Ja mie kun luulin että meillä on niitä pirun keskitempoisia.

TOMMI: 20:14. Raikas vaikka keskitempoinen, mie sanon. "Do you believe in TAKE after TAKE after TAKE after TAKE after TAKE?" (Milloin näiden vaikutus alkaa? Pitäisikö näillä olla joku vaikutus?) Aake haluaa bassosuoritukseensa "elämän makua". Mille se "elämä" maistuu, kysyi Tomi tai Aki.

TOMI: "If I could turn back time", niinpä niin, mitä tekisit? Juhani tuli käymään niinkuin sovittiin. Tämän parempaan en pysty ilman klikkiä. "Ups and Downs tulee joskus", tuumin kun Tommi totesi ironisesti että "hyvin on menny ku yhen biisin pohjiin meni kolme tuntia".

AKI: Vetimet tulee ranskan sanasta vetements. Olipa kepeä pikku pallaadi meillä siinä äsken. Eli taas on "vaikeat" "säästetty" "loppuun" (esim.).

TOMMI: Kysyin Jannelta miltä tuntuisi jos emme tuntisi muita kuin toisemme yhtyeessä. "Vitun synkkää", arveli Janne. Hänellä ei ole vaaraa tulla imaistuksi liian syvälle meidän neljän maailmaan, koska hänellä on muitakin, eli VÄS-kavereita. Janne tuskin edes tervehtii minua kun törmäämme baarissa. Tai siis EMME törmää, hän vaihtaa toiselle puolelle heti. Oli mullakin joskus kavereita.

TOMI: Tommi itkee menetettyä ystävyyttä. Aake vetas bassot säkeistöihin uusiksi. Huomasin että uuden haikkalinjan kanssa bassari on edessä välillä aikalailla. Se voi vaarina vituttaa, niinku studioympyröissä todetaan. Mikä eteen? Onneksi Washington Postin sivulla on mejän nuottikirjasta kuva. Emmä oo nähny mutta mä oon kuullu, Juhani juuri kertoi.

TOMMI: Jeppiksen Vesahan se nälkäpäivänä 1990 vakuutti että "emmäonähänymutmäoonkuullu". Kanssakäymisemme koostuu fraaseista ja niiden väännösten väännöksistä. Välillämme ei ole aitoa toisen kuuntelua, paitsi aitoa toisen soiton kuuntelua. Ja emmie itke, kyllä Janne aina laittaa käden alle kun kallistan pähkinäpussia.

AAKE: Jannellahan on meistä ainoana singlelista #1 -saavutus. Noh, sillä voi elvistellä ainoastaan ja korkeintaan Apadanassa... Kateenahan tässä perkele ollaan... Katos nyt, heti kun Hapedi ja Sipedi pääs erroon muusikoista (ja minusta), niin johan sitä listaykkönen läsähti. Juupa juu... Olipa muuten kiva soittaa tätä biisiä... Yritämme siis saada täällä JJ:llä nauhoitettua biisien rummut, bassot ja kaikki koskettimet. Noh, jotain korjailuja varmasti tulee kunhan pääsemme Kuuhun asti... Aito Leslie on vain täysin korvaamaton ämyri. Kiva lisä on myöskin tuo alkuperäinen Rhodesin stereokaappi. Sitäkin soundia on todella vaikia jäljitellä millään muulla.

TOMI: Mie kaipaisin listaykkösiä ja menestystä vain siksi että ois mahdollista tehdä pitkiä kiertueita ja aina tulis uusia kiertue-live-DVD:itä ja levyjä pukkais kaksi vuodessa + sinkut päälle. Että levy-yhtiö lähtis sellaiseen, siis että siinä olisi jotain järkeä, täytyisi olla myyvä nimi. Mutta niinhän se on kuin Roger Waters totesi Dark side Of The Moonin sessioissa, että taloudellinen läpimurto tulee jos tulee, mutta bändin omilla ehdoilla. Pystynkö mie elämään tuon ensimmäisen säkeistön kanssa?

TOMMI: Mie taas luulen ettei meän annettais tehdä levyä edes kerran vuodessa, jos myynti 20-kertaistuisi. (Ei tällä äänellä.) Yhtiö nyppisi viisi sinkkua levyltä ja pari vuotta levyjen välillä olisi minimi, "kun entinenkin vielä näyttää myyvän". Useampikin hahmo alkaisi miettiä MITEN saadaan KASVATETTUA hommaa entisestään, vaikka 100.000 olisi rikottu. Sitten tulisi Tuhruinen Elämä Lapselle -konserttia ja Kruntsiminiltä ilmestyisi Kuopion Muistelmat.

TOMI: Niinhän siinä väistämättä käy nykyään. Eihän se tietenkään ole artistin vika, että teinien ja vähän varttuneempienkin vapaa-ajasta ja vapaarahasta kilpailee nykyään niin monet asiat. Pelikonsolit, kännykät, netti ja kaukorannat. Toista se oli (varmaankin) ennen. Nykyään levy-yhtiöt kuppaa platinapainoksilla - jossa on yksi uusi biisi tai pahimmillaan joku remix - hittilevyn tyhjäksi ja tekee samalla hallaa artistille kun sitä samaa renkutusta joutuu kuuntelemaan 2 vuotta. Kuuntelimme päivän aikaansaannoksia ja huomasimme, että Janne oli vetässy terssin "Aution saaren irtain"-biisin introon. Ei ole koskaan aikaisemmin moista tehnyt ja sitten nyt. Janne korjasi asian.

AKI: Niin siis introssa vaivasi tuo E-mollisoinnun septimi joka poistettiin ja tilalle laitettiin nuo suloiset rinnakkaissekstit, joita näpytin hieman reeneissä. Päivä on tässä päättymäisillään... vai mitä, Make?

MARKO: Niin..Virallinen tremolo-mies toteaa päivän olevan pulkassa. Nauhan kelaamisen noviisi on tyytyväinen saannoksiin ja muunnoksiin.

JANNE: HAJOTKAA NÖSSÖT!! Listaykkönen tuntuu VITUN HYVÄLTÄ!! HAHAHA! Pitäskö huomena viinaa??

2.6.2005 torstai

TOMI: 10.42 Joops, kymmeneksi oli sovittu, mutta pääsin vasta nyt paikalle. No, Helsingin pojat vetää aamupalaa, polttaa tupakkaa ja käy paskalla, joten todennäköinen aloitusaika on 11.15. Mie olen aina myöhässä, mutta muut haluaa pitää tupakkataukoja. Odottamisessa ollaan aika tasoissa. Tämäkin ajankäyttöongelma nousee pintaan tietyin väliajoin. Eikä mitään muutosta koskaan tapahdu. Toiset ovat yhä nikotiiniriippuvaisia ja toisilla säilyy afrikkalainen aikakäsitys. Amen.

AAKE: Joo. Tämä päivä meneekin sitten ilman Juusoa. Make painaa äänityksen punaista nappulaa. Juuso lähti Tikanmäen kanssa reeneihin. Aloitamme viisulla "Missä on kaikki mitä rakastan". Nauhaton vai riksu?

TOMMI: Poikien ostamassa Sarapaltion tiskissä on rec-napin päällä pieni saranoitu muovikansi. Eilen mietittiin onko päivän eka veto "Ruukunvalajat", mutta käypihän tuo "Missä on kaakki millä ratsastan". Ei kannata jättää kaikkia vaikeita paloja loppuun. Janne sanoi eilen Artturissa tuoreimman jäsenen havainnon: hän ei osaa varmasti sanoa, onko Nollapiste enemmän ammattilaisryhmä vai poikakerho. Meille on tyypillistä jättää henk.koht. ongelmat syrjään, kun tartumme soittimiin. Kun soitto loppuu, jatkamme vittuilua siitä mihin se jäi. Janne ei tiedä onko se välttämättä hyvä asia. Päiväkirjassakin on filtteri, kirjoittaessa ehtii varoa sanojaan. Jos paljastamme jonkin muka kipeän asian, peitämme sillä vielä kauheampia salaisuuksia. "Seitsemännellä sinetillä" esiintyi tavallista vähemmän SUOJAUSTA, koska päätöksiä piti tehdä nopeasti. Mutta nyt soittohuoneeseen, käyvät jo piisiä läpi. Viimeisissä treeneissä ennen studiota lopun "Ave Maria" -muunnelma tuplattiin Maken ehdotuksesta.

11:43. Kuuntelemme ekaa ottoa "Rakastanista".

AAKE: Korjaan taas. Mitenkäs voi olla että Tommilla on noin valikoiva muisti. EI se rec-nappi ole Sarapaltion mikserissä vaan vanhassa Soundcraftin series 600 -mikserissä, joka on myös tämän kevään hankintoja...

TOMMI: Miehän kirjoitin eilen mun valikoivasta muistista. Aki tarkistaa vireensä, mennään uusi otto. Kuusi piisiä, 29 minuuttia, eli "Rakastanin" jälkeen pitää vaihtaa nauhakakku.

12:15. Kolmas otto ohi. Aakella uhkaa migreeni, joutuu käymään apteekissa.

AKI: 12:20 Olipa kinkkistä rumpufilliä tarjolla äsken. Kuunnellaanpa vähäsen mitä tapahtui.

TOMMI: 12:25. Aake on Kirkkoapteekissa, Janne pistää videokameran lattuuseen ja Make, Aki ja Tomi kuuntelevat ottoa.

Levyn motto löytyy tästä biisistä: MISSÄ ON KAIKKI MITÄ RAKASTAN, HÄN JOKA ENSIN HUOMAA JOS KATOAN? Jätkät tykkää "Nielenkö todisteista", minun top kolmeen se ei mahdu, ehkä koska teksti ei tunnu vielä valmiilta, viimeinen puristus puuttuu. Nykyinen kertsi voi olla ehkä kolmas kertsi, mutta kahdessa ekassa pitää laulaa jotakin muuta. (Eikä top kolmeen mahdu muutenkaan kuin kolme piisiä, jukelauta.) Aake vakuuttaa että läppärin tuntumaan tottuu, mutta en tiedä lähtisinkö näpyttämään romaania näin litteällä näppiksellä. Mitä jos ei tottuisikaan, ja tietäisi että homma kestää vielä ainakin puoli vuotta?

JANNE: Tomille sen verran että jos sovitaan kymmeneksi, tullaan kymmeneksi. Oli sitten afrikkalainen tai itävenäläinen aikakäsitys tai röökiä tai paskaa. Ei muuten, muttako oon useamman kerran oottanu reenikämpän pihala puoli tuntia pakkasesa prkl. Kerran ootin tunnin. Onneksi mulla on nykyään ollu itelä avaimet. Yllättävän kivuttomalta vaikutti tuo "Rakastan". Tais mennä neljännelä otola. I like it. Hyvä piisi.

TOMI: "On hyvä, jos muisti menee ja laatta lentää", toteaa Outi Alanen baari-illoistaan Hymyssä. Puheiden mukaan Kotieollisuuele hyvää seuraa. Ja Jasmin Mäntylä vielä mukaan. En voi puolustaa aikakäsitystäni, se vain on. Totuus on, että pojilla ei ole tarpeeksi auktoriteettiä jotta kiirehtisin olemaan ajoissa. Sitäpaitsi kenenkään muun puhelin ei soi yhtään taajaan kun on keikalle lähtö tai treenit. No nyt mie puolustan. Joskus vielä paljastuu minkälaisia nahjuksia olen tavannut näissä hommissa... Janne laittaa omia osuuksiaan edellisiin pohjiin. Oli virheitä ja saundi ei ollut kohillaan. Tässä sitä taas ollaan. Muut vetää omat partsinsa osissa jälkeenpäin kun minun osuus on yhtä ottoa. Katkeruuden alkulähteet. Oma osuuteni oli hyvä lukuunottamatta yhtä triolifilliä joka ei Akin ja Maken mielestä muljunnu nätisti Purple-riffin kanssa. No, koko ottoa ei aleta ottamaan uusiksi sen takia, joten se kohta laitetaan toimimaan. Ei tuottane vaikeuksia. Sellaiset fillit ovat progen perusta (vrt. Crimsonin eka).

STUDIO CHAT I: Make: No niin, mennään. Janne: Ei mennä, mikä on kolomas sointu?

STUDIO CHAT II: Aki (näyttää Kråklundin Arton kuvaa): Ilosen näkönen kaveri. Tommi: Mie näin sen Klamydian keikalla 1991. Aki: Niin, 20 vuotta sitten. Tommi: Kaikesta alakaa olla 20 vuotta. Aki: Vähitellen. Tommi: Mie oon kuunnellu heviä 21 vuotta [molempien instant hajoaminen].

AAKE: Juups. Nyt alakaa olla jo parempi olo. Tujaus särkylääkettä, suihku ja Tomin suorittama pikainen hieronta auttoi... Tässä on nyt sellainen fiilis, että piisi ("Missä on kaikki mitä rakastan") pitäisi soittaa nauhattomalla ("Pystykorvalla". Siis se vaalea nauhaton. Se räksyttää...) . Hmm. Sitä varten tarvittaisiin se mun oma Bassman takaisin moottoriksi, siinä on se soundi... Mönkkönen sai pelin toimintakuntoon yllättävän pikaisesti. Täytynee hakea se kohta. Perkele, kustantaa taas 100 euroa... Jos ei ole varaa ostaa uutta 2000 euron putki-vahvistinta, niin ei taatusti ole varaa ylläpitää vanhaakaan putkivahvistinta. Putket maksaa. Ja aina lyhyin välein jokin hajoaa ja rikkoo jotain muuta, joka särkee taas jotain, ja pian kaikki laitteet täytyy korjata... Selästä löytyi taas muutama uusi lihas. Auts.

TOMMI: Riffi 6/04, Jaakko Salovaara: "Kyllä mä seuraan musamuotia todella tarkasti. Kun tulee jokin uusi villitys tai tyyli, niin otan siitä mielelläni vaikutteita omaan musiikkiini. En halua tehdä mitään sellaista, mikä kuulostaa viisi vuotta vanhalta. Ei sellainen nappaa ihmisiä eikä varmaan itseänikään." - Mistä noita sikiää?

14:12. Jannen urkusoundi aiheutti kylmät väreet kun hain kahvia (Leslie pauhaa keittiön käytävässä). Se kuulostaa 35 vuotta vanhalta, ja aivan vitun hyvältä. Tuhannenkaan särön läpi soitettu apukoulu-kitarajynkytys ei millään ole yhtä miehekkään majesteettista. KYLLÄ PÖYHKEÄ PROGE AINA REHELLISEN ROCK 'N' ROLLIN VOITTAA. Sen voisi vaikka tatuoida otsaan.

TOMI: Kyllä. Ja käsivarteen mie voisin tatuoida JANNE, niin komiasti se noita sormioita hakkaa. Meillä on varmaan menny imetys vikaan kun urkuproge on se mikä syvimmin koskettaa. Oikein sielu helähtää.

TOMMI: Ystävämme Kantola totesi joskus: mukavimpia asioita maailmassa ovat ryyppääminen, nussiminen ja soittaminen, harmi ettei niitä kaikkia voi tehdä yhtä aikaa.

AAKE: no niin. Tähän väliin voisin tehdä sen lupaamani sessioiden mikityslistan. Vai lupasinko?

bassorumpu   etukalvo      Neumann TLM 170
bassorumpu   lyöntikalvo   Sennheiser 421
virveli      yläkalvo      EV N/D 168
             alakalvo      Shure sm57
tomit                      Revox M3500
haikka                     Shure beta57
overheads                  Shure sm81
tila/ambienssit            Neumann TLM 170

basso                      Neumann U 87

kitara                     Shure sm58

rhodes       stereo        Sennheiser 421
             mono          AKG 414 EB

leslie       ylä ja ala    Revox M3500

TOMMI: Lupasit. Ja jatketaanpa nyt 15:06 asialinjalla: Juuso on yhä treeneissä, Make on äänittänyt. "Rakastan"-biisin Janne-osuuksia yhä työstetään (pianosoundin parantelua). Nyt loppuu asialinja: luen toissapnä mainitsemani Beatles-kirjan lukua "Middle Eights and Mega Modulations". Pitäisi lähettää serkkutytölle ylioppilaskortti ennen viittä. Progeserkku muuten osti mulle Pietarista PJIRAATJIN (tai bootleghan se on, koska sisältöä ei ole virallisesti julkaistu): The Beatles Day By Day 2CD, sisältää Get Back/Let It Be -hässäkkää, kuvausryhmän 8 Nagra-kelaa 22.-23. tammikuuta 1969. (En kerää koko sarjaa: tammikuun 1969 sessioista on 28 tupla-CDtä.) Kallis, 12 euroa. Mieluisin olisi ollut 26. päivän sessio, jossa taltioitiin 8-minuuttinen Dig It, sitä ei löytynyt. Billy Preston tuli mukaan vasta 23. päivä, eli vissiin tämän tuplan lopussa, en ole kuunnellut sinne asti.

Levyn taustaa: vanhin kokonainen biisi on "Nielenkö todisteet?", jota tarjottiin jo huhtikuussa 2004 Halmkronalle, mutta hän ei innostunut siitä, ei hahmottanut hommaa kun siitä puuttui kokonaan sanat, joten teimme ne biisit jotka "Sortovuosilla" kuullaan. Ekat uuden materiaalin treenit pidettiin 20. lokakuuta 2004, tuolloin otettiin työn alle "Mahlanjuoksuttaja", jonka nuotti vie neljä sivua. Aake ei päässyt kaikkiin treeneihin, silloin mie soitin bassoa. Kopioin kaikista biiseistä nuotit kaikille jätkille, nyt ne laput ovat moninaisten muutosten jäljiltä melkoista suttua. Näytti hyvältä kun Tomi katsoi lappua ja veti komppia.

TOMI: No nuotit ja nuotit. Rumpalille niissä ei ole mitään. Sen verran, että osat ja melodioiden jaotukset saattoi niistä seurata, mutta kun muutoksia alkoi tulla, jäi laputkin siihen Okonkolon päälle. Miehän hankin viime vuoden lopulla Bata-setin eli kolme kuubalaisen Santeria-kultin menojen säestykseen käytettävää tiimalasin muotoista rumpua, joissa on kalvot molemmissa päissä. Suosittelen Bata-musiikista kiinnostuneille Cuba Recordsin Irakere-levyjä. Mahtavata.

AAKE: Nyt Janne keksi tuon vanhan JEN-viulukoneen. Äänitämme sitä Leslien läpi ja korvaamme sillä alunperin Nordleadilla soitetut osuudet. Ruotsalainen todettiin huonoksi ja korvattiin siis taas vintage-laitteella... Ergonomia on vintagen vastakohta. (huomautus ANP-keikoilla kävijöille: kaikki se romu mitä näkyy yleisöstä katsoen oikealla puolella lavaa täytyy oikeasti kantaa lavalle ja pois. Ja tämä ilman että ne hajoaa... tai saa pahaa energiaa Stratovarius-takkiin pukeutuneelta kaljupäältä... Tarkoitan siis lähinnä mun ja Jannen soittokamoja, jotka yhdessä muistuttavat kovasti 78-vuoden Fender -vahvistinkatalogia... ). Nyt vois jo vähitellen alkaa soittamaan seuraavaa viisua. Tai sitten korjaamaan niitä bassoja. Mutta Maken (jolla on auto jota kukaan muu ei osaa ajaa) pitäisi noukkia se Mönkköseltä ekaks. MAINOS: Mönkkönen on ammattimies. Wahvarikellari on paikan nimi, joo ja netistä löytyy.

AKI: Joo siellä on korjattu meijjän kaikkien Wahit = 4kpl.

JANNE: Juuri siellä on nyt korjauksessa myös se mun Elka-leslie, jota Mönkkönen luultavasti vihaa, koska a) se on transistorivehe, b) se on hirveä rieska ja c) se on vähän väliä rikki. Kaikki kamat se on aina kuntoon saanu ja kiillotettuna luovuttanu.

TOMMI: Niin ja mie sävelsin 9-vuotiaana Pretty Woman -elokuvan piisit. Ihan kiva lisäansio peruskoululaisen taskuun.

TOMI: Tuota mie en justiinsa sulata. Että kaiken maailman kaunosielutaiteilijamimosankukat kertoo säveltäneensä ensimmäisen oopperansa kaks ja puolivuotiaana tai kirjoittaneensa ensimmäisen miniromskunsa synnytyslaitoksella. Ei se mitään pelasta jos vanhempana taso ei ole siitä noussut. Totuus on että liian monet (me myös) pääsee julkaisemaan liian nuorena. Jäis paljon puolivalmista kakkaa julkaisematta kun ois joku filtteri. Netti on siinä mielessä hyvä asia että siellä voi olla ikäänkuin kuvioissa, mutta kenenkään ei tarvitse maksaa siitä. Kas, Make tuli ja Aake sai vahvistimensa takaisin. Nyt aloitetaan bassojen nauhoitus.

TOMMI: Mie olen istunut kaikki filtterini litteiksi. Ei kakka ole puolivalmista vaan lisäaineeton lopputulos, paitsi jos suolta on lyhennetty leikkauksella ja kaikki ravinto ei ehdi imeytyä hyötykäyttöön. Silloin tulee ns. varakkaampaa kakkaa.

AKI: Ja mie oon säveltäny yhen Nik Kershawin piisin ja sitten yhen Anastacian piisin.

TOMI: Ei kenelläkään tule täysin ravinteettomana ulos. Joskus potilaalla saattaa ulostemassan joukossa esiintyä puolisulaneita etikkapaprikoita ja siemeniä. Ja suihku on heikko. Aake sai osuutensa valmiiksi. Se oli nauhaton, joten pientä epistä ei voi välttää, mutta Make sanoi, että se vähän niinkö kuuluu asiaan. Mie uskon.

AAKE: No kun tuolla lankulla vetää ni ei se aina oikein osu ku jutut on kymmenesosamillistä kii... Se on nyt vaan semmonen joustava juttu... Ainiinjoo, tässä bändissähän kaikki pittää olla ku ammuttu paitsi sovitut saapumisajankohdat... Minä pidän kyllä hyvänä merkkinä että silloin kun on bassonnauhoitus käynnissä, nämä päiväkirjan aiheet kääntyvät ulosteiden puoleen... Se on kato niin primäärijuttu toi basso... Höh. Nyt se make lähti käymään suihkussa...

(välissä noin 15 minuuttia. söin leipää ja puolukkajugurttia)... Aki ja Tomi soittavat jotain käsittämätöntä hermostuttavaa hilipatia... Ois kyllä uuden biisin aika. Tomi päätti että viisu on "Milloin näiden vaikutus lakkaa". Juups, se onkin kiva biisi. Vähän on semmoinen stunt-meininki tuossa passopartsissa. Nauhaton jälleen kerran.

TOMI: Ihana free-jami oli Akin kanssa tuossa äsken. Missä oli recin painaja? Voitais jo aloittaa uudella biisillä. Tommi toi uuden Lapin Kulta -laukun. Alkaako se tehdä bisnestä niillä?

TOMMI: Mie ajattelen teidän parasta. Nyt saadaan reissuille joulukalenterin verran keppua pehmusteissa ja kylmänä. Ei tartte aina ostaa nuita tölkkejä. 18:34. Eka otto "Milloin näiden vaikutuksesta" kuunneltiin. Aki totesi: puhuksie mulle, vaimon sukille? Tomi lähti tokaan säksään tahtia myöhässä. Eipä mittään, mennään taas. 18:47. Kuunnellaan toka otto. Alun "Jaws" -junnauksen päälle tuli Jannelta mukavia murhasointuja. 18:56. Paljon puhetta (mitä nyt yhdeksään minuuttiin mahtuu) ja lopulta päätös: tämä toinen otto on MASTER. Jannen alun puukotukset jätetään.

TOMI: Harvinaisen raikas ja kepeä tuo toinen otto. Make epäili, että Akin kevyt kiilaus alun "Jaws" -kohdassa (tiedä sitten oliko se Akin kiilaus vai minun munaus) kuuluu läpi päällekkäisiä ajatellen. Kuuntelimme sen ja kuuluuhan se, mutta tarpeeksi vähän ettei siitä tarvitse hermostua. Ei muutako päälle vaan, pojat. Jätin "Kun ajoin usvan sisään" -tekstipätkän leimauksen poies. Demoilla se vielä oli, mutta nyt biisiä läpikäydessämme se tuntui liian humoristiselta. Se tulee kyllä loppupuolella ilman laulua, ikäänkuin muistelona. On mukava rakentaa rytmisiä Theme and variations -juttuja ja painotuksellisia punaisia lankoja. Esimerkiksi "Missä on kaikki mitä pakastin viime kesänä" Stomp-beat kahden ensimmäisen neljäsosan painotuksella. Muutenkin soitto kulukee notkeammin, kun Maken kanssa sovittiin että klikistä katsotaan ainoastaan viitteellinen tempo jos ei oikeaa tunnelmaa löydy. Se vapauttaa soittajat ajattelemaan biisin luonnollisia tempon vaihteluja ja soittamaan rennommin.

Janne soittaa nyt omiaan. On hieman epäselvyyttä minkälaista linjaa noudatetaan.

AKI: Mie vähän kiilasin.

AAKE: Demovaiheessa taisi kaikilla olla tämän biisin säkeistöjen soittotapa haussa. Jokainen luotti siihen että joku toinen tietää mitä tekee. Nyt sitä sitten sovitellaan sähköpianoa rumpujen päälle ja kuvitellaan mitä muut voisivat soittaa. Janne saa kyllä vielä luvan korjata urku-osiot, ennenkuin vedän noi bassot uusiksi. Siellä oli sen verran vääriä sointuja että bassosävelen voi valita miltei kahdentoista joukosta. No joo, ei ne nyt ihan niin huonot ollu...

TOMMI: Pirnaja, istuin oman sormeni päälle. Se siis jäi istuinta kiertävän listan ja luuperseeni väliin. Janne pisti 3. säkeistöön Jan ("Reijo ja Janne Hammar") Hammer -kehityskulut. Tämä siis 19:52. Janne soittaa nyt Yammu-sedällä.

TOMI: Mutta missä vaiheessa nauhoitettiin intron "Naapurin kissan jurnutukset" ja "Aamutuhnuiset tuulikellot"? On "alakerralla" taas meille asiaa. Ekan säkeistön komppi on jostain Ani DiFrancon "Evolve" -levyn biisin kompista. Tai ainakin luulin niin. Kun tarkistin asiaa taannoin, en löytänyt biisiä mistään. Kuvittelinko kaiken? Tässä mie taas purkaudun nettiin.

TOMMI: "Purkauduin häneen kuin nettiin." Mie en vois olla toimittaja, koska mua ei kiinnosta muitten asiat. Kello on 20:08. Mie en enää kuule. Pyysin kertomaan missä kohdassa soi Yamaha-urku. Aake kysyi mennäänkö seuraava biisi vai korjaako hän äskeisen bassot. Janne ei jaksa heti taas soittaa, joten Aake tarttui bassoon.

TOMI: Sellainen juttu tässä välissä, että Janne "Mie en ajattele yhtään listoja ja mie en lähe siihen, että tehhään hittipaskaa" Hastighet tuuletti tänään sen verran räikeästi omaa kolmatta listaykkösviikkoaan omahyväinen virne naamallaan, sohvalla röhnöttäen ja molemmilla käsillä etusormituulettaen, että taitaa "I make beats" -Hadji lentää Aavasaksan kallioilta alas.

JANNE: Phyh, kateelliset. Ei sitä Tomia mun tuuletus ottanu päähän vaan mun MENESTYS.

TOMMI: Kusipäällä riittää piparia. Tulipa mieleen "Kupit on kuin olisi häiden" intron "Men-nään--Räpä-Rällään" -kitaramelodia. Ei silti että Janne SIINÄ baarissa tapaisi skenettää.

TOMI: Aki on mestari keksimään olemassaoleviin tai itse keksimiinsä melodioihin sanoituksia. Ne soljuu aina mukavasti silleen euroviisutavalla. Aake laittaa bassoa ja täytyy sanoa, että on ihan eri meno kun on oma Bassmanin nuppi välissä.

TOMMI: 20:54. Tämä "Milloin näiden vaikutus lakkaa" on suosikkipiisejäni. Kertsiä ei ole ja jokainen säkeistö on erilainen: eka lähestyy "Mustaa ei olen" tunnelmaa (säkeistömelodian C#m-variaatio kuullaan "Mahlanjuoksuttajassa"), toka on länsirannikon pehmeää Russ Kunkel / Rick Marotta -haikkatyöstöä, kolmas on uhkaavaa nousua, jossa venäläisten lääkkeiden vaikutus lopulta alkaa. Epäilemättä oli oikea ratkaisu kirjoittaa levy lääkeriippuvaisesta matkamuistoyrittäjästä. Aake tekee edelleen bassoraitaa. Meinaa tuo tunnelmien videointi ja väliversioiden C-kasettitallennus välillä unehtua. Mutta mitäs ne tunnelmat sitten on? Tyypit lukee sohvalla musiikkilehtiä ja kommentoi reppanoiden haastattelulausuntoja.

AKI: Minun urakka alkaa oikeasti vasta Helsingissä juhannuksen jälkeen. Täällä pääasiassa oon mukana pohjiensoitossa ja kuuntelemassa Mc Yksilösuorituxia.

AAKE: ( Girlie: "What do you do for a livin'?" Hast: "I'm a producer. I make beats". Girlie: "Wow, great!" )... Perkule kun oli vaikia biisi tuo "Milloin...". On vaikka mitä kikkailua... mukavaa et sain ton oman vahvistimen takas. Ainoa asia jota tässä nyt kaipaa, on se että voisi soittaa sen kanssa samassa tilassa kiertoineen päivineen...

TOMI: 21:55. Aake sai osansa. Kuuntelemme vielä päivän ekan, että Juuso kuulee mitä teimme kun se oli poissa. Basso kuulostaa hieman epävireiseltä ja minun mielestä myös kiilaa kertsissä jonka on tarkoitus olla raskassoutuinen. Mutta luultavasti julistamme päivän päättyneeksi ja huomenna suihkunraikkaana "Ruukunvalajat" -biisin kimppuun. Bassolinjat vedetään sitten myöhemmin. Ja oisin mie tänään ollu ajoissa jos ei ois tarvinnut viedä pääpuutarhurille verokorttia ja tuntilistaa...

TOMMI: Olokoon sitten näin.

TOMI: Jätkä halusi viimeisen sanan!

3.6.2005 perjantai

TOMI: Klo 09:54. Olisinpa nähnyt poikien ilmeet kun olin täällä odottamassa ensimmäisenä. Ei ole sekään hyvä, kun heti sain naljan osakseni. Ei riitä seitsemän ja puolen tunnin yöunet kun on pitkiä päiviä studiolla tupakansavussa ja soittaa useammat treenit päivässä. Tarttis alkaa tupakoimaan ja juomaan kahvia. Ehkä vahva Earl Grey herättää. Selkä on hieman kipeä. Täytyy varmaan treenata väliajoilla. Mietimme tuossa eilen lähtiessä että jos aloitammekin "Mahlanjuoksuttaja"-viisulla. Se on haastavampi kuin "Ruukunvalajat" ja koska aivotoiminta on vilkkaampi aamupäivällä (jos on hereillä), saamme paremman lopputuloksen kuin iltapäivällä. Kokeillaan. 10:40. Ensimmäinen otto.

TOMMI: Luen Nyttiä. Elämäni helpottuu, jos selvitän, olenko "tyhjäpää reppana" vai "ihan kiva, avoin ja pirtsakka tapaus". Nämä ovat vaihtoehdot. Huomenna on koulujen päättäjäiset, mutta tällä päivämäärällä (3.6.) oli omat lakkiaiset kymmenen vuotta sitten. Kuuntelemme "Mahlanjuoksuttajan" demoa. Kysyin eilen Juusolta, onko nämä biisit samaa paskaa kuin ennenkin. Hän kielsi. Onhan näissä esim. eri sanat.

11:45. Kuuntelemme "Mahlanjuoksuttajan" kolmatta ottoa. Jyrkkä 8 tahdin hidastus aiheuttaa festivaaliyleisön sammumisen, kun vain hyppiminen on siihen saakka pitänyt sen hereillä. Aawastockissa se nähdään, vaikka siellä on kyllä ihmisille penkit. Laskin tahteja ääneen kuin Mal Evans tammikuussa 1967. Markon mielestä tämä on levyn ehkä paras biisi. Olen koko ajan mieltänyt tämän päätösbiisiksi, jota edeltää "Milloin näiden vaikutus lakkaa?". Ainoa ehtoni biisijärjestyksen suhteen on se, että nuo biisit ovat peräkkäin (no, toivon kyllä että "Missä on kaikki mitä rakastan" aloittaa levyn, Make tuntuu olevan samaa mieltä, se toimisi levyn tarinan trailerina).

12:19. Vaikea pala. On keskusteltu kahden eri fillin mitasta, nyt eka on 8/4 ja toinen 2/4. Ennen viimeisiä laulurivejä tuleva Mario Bros -kohta täytyy ehkä aloittaa eri kompilla ettei kuulosta kuin Tomilla vahingossa jäisi päälle edeltävä meno.

AAKE: Joo, on kyllä kinkkinen biisi. Neljä lappua nuottitelineillä. Noihin lappuihin olen tämän biisin osalta juuttunut. Eikä niissä ole oikeastaan mitään muuta merkintöjä kuin sointumerkit ja rakenne... Riksulla mennään vaikka Tomi purnasi että se kolisee liikaa.

TOMMI: Martikaiselle Riksu on Riihimäki. 12:49. Uusin "Mahlanjuoksuttajan" otto oli jo parempi, mutta liitikö loppu yhtä uljaasti kuin yleensä? Kun biisi kestää seitsemän minuuttia ja siinä on 12-13 osaa, on ymmärrettävää jos ei heti irtoa, vaikka biisiä on yli puoli vuotta jauhettu. Sovituksen pikkupiirteet nimittäin muuttuvat vielä näinäkin hetkinä, eli koko ajan täytyy päivittää tapojaan.

AAKE: Voi olla että menee taas urakan puolelle. Pitää käydä hakemassa allergialääkkeet Tommin luota. Nokka vuotaa... Joo siinä oli taas yksi uusi otto. Tästä jäi jo parempi maku. Mulla katosi kymmenesosa sekuntti aikaa kesken soiton... Niin, ne lääkkeet.

TOMMI: 13:22. Jännitti saatanasti Tomin puolesta. Kuuntelimme uuden oton, joka otettiin ehdotuksestani edellisen perään (sen päälle voi pistää lyhyemmän "Metelin" tai "Ruukunvalajat"). Ja MASTER-otolta vaikuttaa. Hyviä fillejä loppuun asti ja Tomin mielestä se oli tasapainoinen suoritus, joka kuulostaa yhdeltä biisiltä.

AAKE: Jaahah, nyt alko taas basso-urakka. Soittammaan... Vielä ilman lääkitystä.

TOMI: 13:26. "Se parhaiten nauraa, jolla on vahvimmat lääkkeet." Olipahan urakka! Nyt se studiojänskä iski. Tuli ihan Suljettu- ja Olos-sessiot mieleen. Kauheessa ristipaineessa työstää eikä valmista tule millään. Tämmönen järkäle kun on biisinä. Vähän muistuttaakin "Supella ynseä ilme" -teosta. Mikä se on, kun joskus tuntuu kuin ois rautakahleet käsissä? Minulla on epäilys teen vaikutuksesta. Se tais herättää liikaa, otin kaksi isoa kuppia. Oli se hirveää aikoinaan kun kaikki studiopäivät oli tällaisia. Kädet tärisee ja itsesyytöksen mudassa kahlaat biisejä läpi. Kaverit vieressä tivaa joka oton jälkeen, että "mitä oot mieltä", vaikka ihan hyvin ne itekin tietävät, että ei tuo nyt parasta ollut. Tommi lähti kotia suihkuun. Janne lähti kirjoittamaan koululle s-posteja. Kun Tommi ehdotti, että Janne voi kirjoittaa kirjeensä myös hänen luonaan, Janne kieltäytyi sanoen syyksi että hän aikoo myös nettailla vähän(?). Onko Jannella kaksoiselämä, josta emme tiedä, vai onko hän saanut tarpeekseen studion ilmapiiristä tai meistä? Aki hakee palaa kaupasta. Aaken basso on tahmassa ja tolupurkkia ei löydy mistään.

TOMMI: Mie kävin suihkussa heti ysiltä kun aamujäykkyys oli talttunut ja kehtasin jo kulkea Maken ja Aaken editse. Maksoin vuokran. SYIstä tuli mieleen viitososan "final organin" äänitys. Osa jäi hieman lyhyeksi, kun nauhaa oli hyvin vähän jäljellä, sitä ei saanut päästää kelautumaan irti. Muuten olisimme joutuneet aloittamaan uuden kelan (yhteen kelaan mahtuu 30 minuuttia).

AAKE: Juuso viritti mun basson hienovireen. Jo alkoi E-kieli soida...

TOMMI: 14:23. Aake soittaa bassoraitaa. Tähän biisiin ei kyllästy, sillä eihän tällaista kukaan muu tee. Ite pittää suosikkilevytkin tehdä, perkele. On hyvä, että Aake saa tällä viikolla kaikki soittonsa purkkiin, että hän voi Studio Kuussa keskittyä Markon kanssa Akin, Jannen ja minun suoritusten ideointiin, valvomiseen ja tallentamiseen. En tiedä onko Tomilla myöhemmin tarkoitus lisätä perkussioita. Pahimmillaanhan perkuilla peitellään heikkouksia. Valjua junnausta ei näissä biiseissä onneksi ole.

Hymiö on kehitetty kirjoittajille, joilla ei riitä kyvyt ilmaista sävyjä itse tekstissä. Kuten muotien kertautuminen on niitä varten, jotka eivät trendien välissä itse ota menneisyydestä selvää. Kyllä limenvihreään saa pukeutua ennen kuin joku lehdessä vakuuttaa että se on OK.

Formulaa katsotaan kuolemantapausten toivossa. Varmasti minäkin katsoisin, jos tietäisin ennalta, että tänään joku ayrton-sennautuu ja kamera zoomaa himokkaasti mustaan verilammikkoon radalla. Saan erektion lentokenttämelussa.

15:14. Janne soittaa Rhodesia "Mahlanjuoksuttajaan". Tiistaina valmistettu spaghettikastike oli yhä hyvää, mutta sipuliteemakkarapötkö oli aamulla unohtunut huoneenlämpöön. Kismitys!

16:00. Nyt tuo Suku-Krutsa tuli. Oli aikakin, että syntyisi jo dialogia eikä enempää tätä ihte-erittelyä ja studion ulkopuolisten ilmiöiden kääntelyä.

TOMI: Heräsi kysymys, sopiiko Rhodes rytmijulliin. Se on muutenkin luettavissa komiikkaan, joten pitääkö sitä vielä alleviivata? Miten mie olen näin selväjärkinen? Kävin äsken syömässä. On hyvä välillä syödä muutakin kuin einestä. Ehkä se virkistää. Nyt kuunnellaan Jannen urkuraitoja josko siellä on jotain petrattavaa. Vieläkin siitä, että jos mie teen virheen, koko otto menee uusiksi, mutta pojat ottaa vaikka sävelen pätkissä jos on tarvis. Näin on kun emme käytä konetta. Jos ken on nähnyt uuden Metallica-rokumentin, tietää mistä puhun. Heviä rakennetaan palikoista. Aki on yhtyeen Total Rider.

TOMMI: Heviä rakentavat PALIKAT. Katsoessani "Some Kind of Monsteria" koin syvää myötähäpeää, kun ukot kelasivat onnellisina riffiä, jonka Aki olisi kymmenvuotiaana todennäköisesti hylännyt liian lapsellisena.

AAKE: Musaa tehdään nykyään muutenkin "sopisiko tämä pitkula tän putkulan päälle" -asenteella. Tässä vaiheessa täytyy korjata yksi asia. Joku joskus jossakin arvosteli Sinetin "Tyynyn kääntöpuoli" -biisin futzikitaraosuuksia copy-pastetuiksi. Näin ei kuitenkaan ole, biisi rakentuu alkuperäisen konedemon päälle, ja nuo fuzzkitarat ovat kitaraa muistuttava syna. Synat kuulostavat helposti samalta, mutta eri midi-nuotti se kumminkin on, ja taatusti läppärin näppiksellä soitettu... niin, minähän voin myös valehdella. Onhan meidän virhe, tavallaan, jos kuulija ei usko musiikin illuusioon... Hitto. Sinettihän on pelkkiä ykkösiä ja nollia. Ja tämä levy on tällä hetkellä vain magneettista nauhaa... joka voi tuhoutua. Tommi käski kirjoittaa että "Janne on Nekalan ragamuffini".

TOMMI: Also sprach Krutsin, ja syystä että Janne tapaili reggae-komppausta "halonhakkuukohdassa", kun tiesi ettei rec ole päällä.

JANNE: Joo, me pistettiin "Mahlanjuoksuttajaan" vähän reggaekomppausta tulemaan hiljaa taustalle kun Tommi, Aake ja Tomi oli poissa. Onko päällekkäisäänitysten teko vähän niinkö paskalla istumista? Ensin se pukkaus on kivaa, tunnin jälkeen alkaa vähän hirvittämään ja sen jälkeiset tunnit on silkkaa tuskaa. Voi ei, nyt minuun tarttu tuo Tommin kalsari-jarrutusjälki-riemukaari-huumori.

TOMMI: Ite lanseerasit meille "värihaukotuksen". Että kumpikin opettaa toistaan. Käsi kädessä konttaamme latoon autioon. Mieti kun ilmaiseksi saatu kissa saa keuhkosyövän sisällä polttamisen takia. Entä sinappituubin tyhjentäminen kissan peräaukkoon, jolloin kissa juoksee itsensä hengiltä. Minulla ja Tomilla olikin 1997 trumpetti-kitara-duo Put Mustard, jonka ainoasta biisistä saatiin intro biisiin "Ennen virhettä".

TOMI: Nyt on ollut pienehkö suvantovaihe työstämisessä, kun koskettimet saatiin valmiiksi ja ovesta ramppasi jos minkä näköstä sälliä. Mutta aikataulu on pitänyt hyvin, joten ei hätää. Näitä sattuu. Kokeilimme jo "Ruukunvalajat"-biisiä mutta sitten Aake ja Juuso alkoivat värkkäämään jotain tuon MXR:n Digital delayn kanssa. "Ruukunvalajat" on aika vaikea toteuttaa. Säkeistöt ovat rummuttomia ja kertsissäkin on vain marssia. Vasta lopussa päästään rytistämään.

TOMMI: 19:23. Turha se on Tomin itkeä myöhäisiä symbaali-iskuja. Ei ne vaarina vituta. Hän ei elä vaariksi asti, kun hänellä on se kaamea tauti.

19:30. Pikkupoika Hasteljooni tuli kaupasta susu-patukoita kantaen. Kello 17 tänne tulivat Silaksen Petri ja Palsan Tomi. Jälkimmäinen istuu yhä keskuudessamme ja lepuuttaa näppäyskättään keskittymällä jutusteluun. Työn alla oli siis "Ruukunvalajien" pohjat, MASTER saatiin noin neljännellä otolla. Sitten Tomi soitti muhkean marssivirvelin. Kun hän aikoi kiristää mattoa, pelkäsimme että hän modaa siitä pikkolon - että ajaa formulalla neljääkymppiä. Istuin elokuussa 1989 Lennonin Mersun takapenkillä Pietarsaaren Auto-Rautamolla. Ainoa vain että sisustus oli mennyt sittemmin kokonaan uusiksi, eikä Lennonin maissipieru enää muhinut sen pehmusteissa. Seiskatuumaisia soittava keskikonsolilevari oli kyllä paikallaan. Nyt Janne säätää Yammun soundia. Samanlaista pehmeää Mellotron-sointia ei pohjiin saatu, vissiin koska Elkan tilalla kurluttaa Leslie. Kun Tomikin on jossain käymässä, täytyy odottaa että Jannelta tulee soittonsa jälkeen Hast Scriptum, koska juuri nyt (20:15) on tekeillä lopun "polvistumiskohdan" tragiikkakulku. Noston jälkeinen pitkä sävel lienee nyt A eikä D, kun Janne vakuutti että A on musertavampi. Tappion tuntu tuossa kieltämättä kuuluu, Ruukunvalajien riitteihin vihitty henkilö on ymmärtänyt oikeutensa ja tästälähtisen paikkansa. Pidän tästäkin biisistä, tekstin tunnelma tukee musiikin tunnelmaa. Näin ei ole aina ollut.

Varmaan näitäkin päiviä tulee jotenkin ikävä, vaikka välillä hajottaa niin saatanasti. Studiokuolema vaanii, vaikka lopulta homma aina taittuu. Vituta ei koskaan. Nythän tehdään porukalla sitä, minkä takia yhtyettä jaksaa pyörittää: uutta. Teatterinäyttelijöiden elämäntyöstä ei jää jälkipolville kuin nippu valokuvia rooliasuissa ja aikalaisarvostelut. Mie tykkään tehdä asioita siksi että ne paljastuvat joskus, ellei ennemmin niin myöhemmin. Levyt jää. Paraskin keikka haalistuu mielessä, ja mitenpä selität sitä näkemättömälle miksi sinä tiettynä iltana toimi niin hyvin - elämyksiä on vaikea purkaa osiin ja siten tutkia miten ne syntyivät. Kylmät väreet on lahjomaton mittari, ja ne voi tulla vaikka "We are the Worldista". Joku vain osuu sielun kerroksiin. (Hannu Salama olisi joskus käyttänyt sanaa "osata" - "osasin häntä [kivellä] sääreen".)

JANNE: 21.11 Onko nyt se aika illasta että kaikki kuulostaa "hyvältä"?? Ruukunvalajat on siis biisi josta kyse. Jätettiin nauhalle pohjien soiton yhteydessä soitettu nordlead-raita, joka soittaa melodiaa korkealta ja kovaa. Se on komiasti dissonanssissa uuden melodian kanssa ja tekee lopusta piinaavan. Saa nähä jääkö lopulliseen miksutukseen. Sitte sinne jäi joku pianoräpellys joka kuitattiin vaan: "Se on tragiikkaa!". Oli se kyllä minustaki ihan jees...vaikka ei oo kyllä tämän bändin sessareissa ennen menny tuommoset läpi. Väsyttää niin paljon ettei uskalla kalijaa juua. Tomi kävi yksin bileissä joihin oli kutsuttu koko bändi eikä kertonu meille mitään ja LAINAS VIELÄ MUN PYÖRÄÄ.

AAKE: Niin. Tämä päivä taitaapi olla nyt tässä. Bassoja ei tarvinnu korjata ollenkaan. Taputan itteäni selekään... Mullon ollu outo olo koko päivän. Ihan kun en olisi ollut täällä ollenkaan.

TOMI: Ekkai sie ollukkaan. Ja mie todella kävin juuri skenettämässä ystäväni Erkki Seppäsen, tuon Tuiran Miliisi -yhtyeestä tutun Slayer-shortsisen järkäleen runokirjan julkaisubileissä. Vittu, miten mie aina ajaudun näiden runopoikien seuraan? Miehän vihhaan runoja. Pojatkin oli kutsuttu, mutta koska tiesin ettei kaikki pääse, lähdin salakavalasti soitettuani marssivirvelistemmat. Mannonen ei osaa rudimental drummingia, vaikka osaakin mental drummingia nopeasti. Nyt minulla on vahvuus, jota käytän kun seuraavan kerran kohtaamme. Mie kun olen Mannoselle kateellinen sen raskasotteisesta rumpaloinnista. Janne "I make beats" Hast sai Apadanasta pizzan velaksi. Tällaista sallitaan vain listaykkösille. Ihanasti lähti nuo rudimentit. Vois luulla että olen joskus ihan harjoitellutkin. Vielä jäi Vastinlautaset eli marssisymbaalit soittamatta. Ehkä huomenna. Tältä päivää vaikenen.

TOMMI: Et sie edes pyytänyt, eikä mulla edes ollut tekemistä, sie hyvin tiesit. Sielläpähän naukkailit boolia ilman ihanaa ja kirdzhallista seuraani. Tarkennus: studiokuolema johtuu siitä että saman biisin kuulee liian monta kymmentä kertaa.

AAKE: Sen verran vielä että kun tämäkin tuotos on miksattu niin mun kuuntelukerrat per biisi lasketaan sadoissa. ... joo. out.

4.6.2005 lauantai

TOMI: 10:32, Niin alkoi tämäkin aamu vahvalla vittuilulla. Ei siihen paljon tarvita, että syytösryöppy valahtaa. Osa porukasta onkin sellaisessa pienessä herkkyyskrapulassa, että kaikki on henkilökohtaista. Viimeinen biisi jäljellä, "Onko meiltä koskaan kuulunut meteliä". No nyt alkoi kiinnostava ja turha keskustelu tupakkalaista.

TOMMI: 11:41. Kuuntelemme noin viidettä ottoa "Metelistä". Ekat otot olivat niin ripeitä että laulu uhkasi räppiytyä. Olen nykyään studiossa lakkiaispäivänä, vuosi sitten en myöskään päässyt lähimpään lukioon laulamaan Suvivirttä, kun oli Halmkrona-sessiot. Virret on mummojen lauluja, sanoi Teemu vuosia sitten. Ja niiden sävellaji ei millään sovi minulle. Viimeksi joulukirkossa koin pettymyksen kun geriatrikoista koostuva kuoro oli YKSIÄÄNINEN. Menin sinne stemmalaulun toivossa, mutta vitut. "Pyydä apua tupakoinnin aloittamiseen." Urheilu on lasten ja junttien harrastus. Suomi oli vielä 50-luvulla sivistysmaa, kun kodeissa poltettiin sisällä. Hyvään käytökseen tosin kuului ottaa savukkeet esiin vasta isännän otettua omansa. Kutsuilla oli epäkohteliasta polttaa omiaan, ellei ollut tottunut polttamaan vain sitä merkkiä jota ei ollut asetettu tarjolle. Herrasmies ei tervehtinyt savuke suussa, eikä nainen polttanut kadulla kuin ehkä tullessaan ravintolasta herraseurassa.

TOMI: Palaan ylläolevaan myöhemmin, kun tiesin ettei tuo yksi kääpiö osaa pitää päätään kiinni aiheesta. Mutta takaisin studioon, rummut taitaa olla siinä. Ainoastaan toiseen ratsastuskohtaan...

AAKE: Tomi juoksi korjaamaan yhtä virvelirollia. Tungen siis tähän väliin. Kokeilin soittaa tätä biisiä Juuson nauhattomalla jazzbassolla. Hmm. Meleko vaikiaa, kyseisessä pelissä on kolme kertaa pitempi sustaini kuin tuossa pystykorvassa. Tälläinen nopea biisi ja kun toi on vähän suunniteltu tolle mun nauhattomalle joka soi Thummmb. Siinä se.

TOMI: ...lähtö ei ollut Maken mielestä tarpeeksi napakka. Niinpä pyysin Juusoa punchaamaan. Se on sitä kun Hämeen nopeimman käsi nappaa recillä kohdan, johon olemassa olevan raidan päälle nauhoitetaan uutta, eli korjaus analogiseen tapaan. Rummuilla sitä voi nätisti tehdä vain kun pellit ei soi. Muuten ambienssiin tulee selkeä liitos. Onneksi rumpuraidan heikoin kohta (Maken mielestä) oli rummuttoman kertsin viimeisen tahdin kolmannesta neljänteen neljäsosaan sijoittuva single stroke roll, joten se voitiin punchata. "Hirveen moni nykyään punchaa". Tässäkin biisissä oli demolla lopussa kauheaa mäiskettä, mutta ajattelin, notta kun biisi on muuten nopea ja sisältää väkivaltaisen keskiosan, loppu on hyvä pitää ryhdikkäänä. On muuten ainoa rumpukorjaus näissä pohjissa. Aikaisemmilta levyiltä muistan vain "Olos"-levyn "Kalkin sammutus" -biisin, jossa koko setti on punchattu muistaakseni puolivälistä.

Ja nyt takaisin sivuraiteelle. Ensinnäkin, sivistys on aivan liian yliarvostettua. Sitä kehuvat ja siitä nauttivat ihmiset, jotka elävät hyville tavoille ja järjen riemuvoitolle. Mutta kuten tiede sen on vuosien saatossa todennut, kuvitelma (vai pitäisikö sanoa toive) järjen ylivoimaisuudesta on murenemassa. Tästäkään levystä ei olisi tullut järkeilemällä mitään. Toiseksi, niin kuin Janne tuossa avautui, tupakoitsijat ovat omahyväisellä käytöksellään piinanneet tupakoimattomia aivan liian pitkään. Ja kolmanneksi, tupakoitsijoita löytyy taatusti enemmän Tommin määritelmien mukaisesta junttien ryhmästä. Ja neljänneksi, urheilu tai tarkemmin urheiluhenki, jota kaikki ala-asteella palloa pelänneet ruikut halveksivat (se on ihan oma vika, jos ei hallitse kuin karkeamotorisia liikkeitä) löytyy kaikista niistä tupakoitsevista, lähibaaria toisena kotinaan pitävistä biljardin pelaajista, mukin ääressä kaksi kuukautta vanhalla tietokilpailuvoitollaan kehujista tai huonoryhtisistä, liikalihavuudellaan toisille vaaraa aiheuttavista runonrustaajista.

AAKE: Urheilun on todettu vaikuttavan hyvällä tavalla aivotoimintaan. Kyllähän siitä tulee vaan helekatin hyvä olo kun juoksee oikein kunnon lenkin. Kuten kaikki hyvää oloa tuottavat jutut, urheiluunkin voi jäädä koukkuun ja mukavasta jutusta tulee pakkomielle... Juups. Tupakoinnista viis... Enkä jaksa hopöttää siitä rumpujen panorointipulmastakaan...

AKI: Tenniskauden alkua tässä odotellaan + kitarahommat alkaa sittenkin jo tänään. Uudet kielet vaihdoin tuossa jo aamulla.

TOMI: Miehän olen koukussa talviuintiin. Harmi vaan kun tuo vesi on jo +9 asteista. Janne veti pianot ja urut uusilla saundeilla ja vahvistaa väkivaltakohdan dramaattisuutta. Vielä Nordlead. Juuri kun olin äsken avautunut, silmiini osui päivän Helsingin Sanomien kulttuurisivuilta esikoisrunoilija Juhana Vähäsen haastattelu. Katsokaa itse. Aki juoksi ohitseni tuulettaen ja huudahti: Yesh! Tästä tulee syntikkasaundien etsimispäivä!

TOMMI: Kun Kuukautisliitekin muisti Kallion lukiosta 13 vuotta sitten kirjoittaneita, muistan itseäni ja lainaan kymmenen vuoden takaista päiväkirjaani. Sen kannessa lukee luonnollisesti "Tommi Liimatan satumainen elämä helmikuusta 1995 alkaen eli päiväkirja varsin mones".

"3.6.95 lauantai. Nousin klo 12, peseytyminen herättyä on ilkeää, pellevehkeisiin pukeutuminen ilikeempää. Tuomo tuli melko aikaisin mutta poistui sitten kiertämään muiden juhlia. Poijjatkin tulivat sitten illalla, istuimme takapihalla ja suostuimme valokuviin. Vältin vielä %-juomia, paitsi Tepen Golden Omenaa maistoin ja Aakella Ampiaisboolia. Lillin Pubissa karaokelaulajat onnittelivat koulunsa päättäneitä, Lilli tarjosi salmarit. Tomi nakkas meät Sampoon, missä Teemu poltti sikaria, minua ei juominen kiinnostanut, olin liikkeellä vihreissä resufarkuissa joiden persettä pitää kaksi rihmaa koossa. Rannassa oli Jortun jengi lyönyt Kouria, joka tänä kesänä avioituu Caritan kanssa. Myöhemmin kun käpytimme Roipparin edestä, Pallari liittyi seuraamme. Hän, Jukka, Tuomas ja minä menimme Alakunnasin grillin kautta hautausmaan penkille istumaan. Taksilla kotiin, 14 markkaa henkilö. En odottanut illasta erinomaista, en siis pettynyt. Tulin sisään juhlien jälkeiseen hiljaiseen sotkuun. Kahvia oli kylmennyt kahteen keittimeen."

Muistaakseni ostin itselleni YO-lahjaksi halvimman Sony Walkmanin ja Neil Youngin "Decaden".

Kiippariukko palaa suorittamaan raitaa.

TOMI: Näin kymmenen vuotta sitten. Muistan ylioppilasjuhlistani sen, että olin kaikista harjoituksista myöhässä, kuten toiselta luokalta asti joka päivä, juhlissa sentään. Lakituin vain koska kuvittelin olevani sen velkaa vanhemmilleni. Näin voisin jatkaa alkanutta muusikonuraani hyvällä omallatunnolla. En lukenut kirjoituksiin kuin kaksi kappaletta uskonnonkirjasta ja myöhästyin ranskankirjoituksesta, eli minua ei päästetty sisään. Je ne sais pas pourquoi. Janne Hammer sai Prophet-raidan soitettua ja nyt on Aaken vuoro. Viimeinen filli olisi voinut olla toisin. Otan sen kunniaksi teetä.

TOMMI: Seuraavaksi yhtyeen historiaan liittyvä human interest -todistuskappale heti YO-päivän jälkeen 4.6.95: "Treenipaikalla äänitimme todella kehnoja demoversioita. Viimein Tomi istui lattialle ja puhui pitkään: hän on täysin valmis hajottamaan yhtyeen. Hän ei aio tehdä LP:tä vain siksi, että sen julkitulo on minulle tärkeää. Tämä tekee Tomista minulle vihollisen, olen suunnitellut uutta LP:tä 300 päivää. Motiivimme ovat kyllä kalvenneet ja harvemmin soitamme ilosta. Velvollisuuksia meillä on, ei taiteellista vapautta levy-yhtiössä. En ole estänyt poikia tuomasta omia biisejä, mutta Tomi ei halua tehdä MITÄÄN biisejä. Hän ei näe uutta kamaani kuin läjänä lauluja. Tomille ei myöskään riitä oma panokseni yhtyeen käytännön asioihin, en kuulemma osallistu niihin riittävästi. Saatoin olla vain hiljaa. Kotona olin vielä hiljempaa."

14:01. Janne lähtee syömään, Aake soittaa bassoa. Tomi lähti katsomaan laattoja. Katsoisi samalla paksua köyttä.

MARKO: Eipä tunnu meikäläiseltä jäävän kovin paljon aikaa tähän naputteluun. Taas on nälkä. Nyt-liitteen innoittamaa julmaa huumoria: Def Leppardin kasvissyöjä-rumpali-raukka joutui tyytymään pelkkään riisiin Suomen vierailulla. Olipahan kaverilla kerrankin kaks kapulaa käytössä.

TOMMI: 14:35. Syöpäsenpähän toisen broilerinkoiven. Ringo-raukka ei saanut samaisen Nytin mukaan nähdäkään broilerin nahkaa, läkru oli kieltänyt rasvan. Jos mie kävisin lääkärissä, minultakin kiellettäisiin jotakin. En mene, eikä mikään vaivaakaan, en ainakaan kuule kehoni puhetta. Annan Tomille aseet minun arvostelemiseen "avaimet käteen" -periaatteella. "Onko meiltä kuulunut meteliä?" on enemmän albumiraita kuin sinkkuehdokas, mutta koko ajan paranee kun overdubbaus etenee. Ripeä liitäjä jonka kertosäe jää piinaamaan omaankin päähän. Aki ryhtyi soittamaan kitaraa, ensimmäinen kitaradubbaus näissä sessioissa. Kyllä tämäkin on hyvä biisi, kaikki ovat. Toissailtana käytiin Tuulensuussa ja eilen Kustaa III:ssa. Vedimme kaksi pöytää yhteen ja niin me kahdeksan mahduimme - bändin ja Maken lisäksi Juuso ja Palsan Tomi. Santa Cruzin jäi pajatsosta neljä tai viisi euroa voitolle. Janne ja Juuso lähtivät ensimmäisinä kotiin, me muutkin jo ennen puoli kahta.

Aki soittaa parhaillaan mainiota linjaa.

AAKE: Mun bassoraita päätettiin lopulta soittaa nauhallisella jazzbassolla, joten räyhä ja romu jäi hieman vaisummaksi. Yleensäkin mun soundit perustuvat siihen että joku asia viedään niin pitkälle että se kuulostaa rikkinäiseltä. Tässä viisussa basso ei ole rikki joten kitaraan kokeillaan fuzzfacea nupit täysillä. Taitaa poimia hieman liikaa avaruusääniä kun nuotti ei soi. Make säätää taas Akin kanssa soundia... Valkoinen strato kehissä ja Akin Engeli.

Eilen ja tänään soitetuissa Rhodes-pätkissä on erilainen tuntuma. Stereo-Rhodes tehtiin lisäämällä väliin Acousticin 360 bassopreamppi (siis se "the" Jaco Pastorius model). Kirkkaus parani, ja rouhetta saatiin siihen muuten niin puhtoiseen Rhodesin omaan stereokaappiin. Eilen soitetussa "Ruukunvalajat"-biisissä oli enkelin efektiloopissa MXR digital delay (siis se "the" Jaco Pastorius model). Laitteesta saatiin varsin ihanainen flangeri. Mitäs muuta Jaco Pastoriusta. Ah, joo, se Juuson jazzbasso, sekin on todella lähellä sitä "the" Jaco Pastorius modelia epoksiotelautoineen. Taitaapa olla muuten samaa vuosikertaa Jacon basson kanssa... Noh, jokaisella on näitä päähänpinttymiä...

Minulle Neil Youngin "Decade" oli aikoinaan varsinainen päähänpinttymä ja lopulta koko Youngin tuotanto tuli tuutattua tuhanteen kertaan.

AKI: Fuzzi helpotti soittoa aikalailla. Päätimme kuitenkin soittaa erikseen kompin ja melodijat.

TOMI: Kävin katsomassa sitä köyttä ja hakemassa ruokaa. Janne sanoi Tommin '95-päiväkirjan jälkimmäisestä lainauksesta: "Ai, Tomi on siis ollu aina vittumainen". Mitä muuta voin sanoa, kuin että seurauksilla on aina syynsä ja tässä tapauksessa syy istuu sohvalla. En ole itsekeskeisempää kaveria tavannut kuin '91 - '96 Tommi. Onneksi se otti Oluttuvalla opikseen hävittyään keskustelun aiheesta 3 - 1. Ja tuolle nuorimmaiselle sanoin, että mitä olisi siitä päihdemyönteisestä räppirevohkastakaan tullut, jos "asioidenhoitaja" Krutsin ei olisi vaatinut hieman rotia touhuun. Se muuten se Hannibalin lanseeraama "joku roti" tuli tarinasta, jonka kerroin syksyn 2000 "Tavastia 30 vuotta" -bileistä. Mökäöljyä nauttineena pysäytin hovinsa kanssa narikalle pyrkineen Kalle Aholan: "Kalle hei, se pittää olla joku roti, eikö vain...", johon Kalle myöntävästi nyökkäsi. "...ettei sitä nyt ihan mitä tahansa paskaa julkaista." Tämän kuultuaan Kallen myötämielinen hymy laantui ja hän kääntyi poispäin. Taisin muuten samana iltana kiusata Heikki Saloa sanomalla "Mieti nyt vittu iteki, sikspäk-cowboy ja ruususuu!", johon Heikki murahti känninsä keskeltä "Painu vittuun!".

Aake totesi että lead täytyy tämänkaltaisissa menobiiseissä olla inasen takana, jotta rumpuvetoisuus säilyy. Se on monesti ongelma päällekkäisissä. Vaikka rumpali kuinka kohkaa, se kuulostaa aina laahaavalta jos muita ei soiteta taakse. Tai ainakin pyritään välttämään päällekkäissoiton luonnollista kiilausta.

Huomaa, että pohjiensoitto on loppunut kun minulla on aikaa muistella menneitä. Tässä vaiheessa moni rumpali ois jo kämpillä. Mutta kun mie rakastan kaverien soittoa ja haluan olla toteamassa historiallisia suorituksia. Ja ehkä joku ehdotukseni menee raadilla läpi.

JANNE: Tomille tästä päihdemyönteisen räppirevohkan toiminnasta: Se oli hyvä että olit asioittenhoitaja, ei olis välttämäti hommat menny samalla lailla, MUTTA kun valitit jossain vaiheessa sitä, että on 10 rautaa tulessa ja kaikki kaatuu niskaan, ehdotin että voit delegoida joitain bändin hommia minulle tai muille bändiläisille. EI TULLUT delegointeja missään vaiheessa. Onko sulla siis tarve piettää koko ajan kaikkia lankoja omissa käsissä? Miten tämä räppirevohka-asia muuten liitty tuohon Tommin asiaan?? Onko Tommi muka joskus ollu päihdemyönteinen?? "Nielenkö todisteet" -biisin loppu piti tulla alunperin erääseen toiseenkin levyn biisiin.

TOMMI: Päihdemyönteisyyteni rajoittuu siihen, että hain päivällä kaksi Jallua, kun en luottanut että tuo listaykkönen käy myymälässä vaikka siitä puhui. Ja ilman tuliaisia hän palasikin reissultaan. Soitimme Silakselle biisejä. "Nielenkö todisteet?" oli hämmentävän nopea.

AAKE: Joo. Ihan kivoja biisejähän siellä oli.

TOMMI: Saa nähdä millainen biisijärjestyksestä tulee, eli mikä on asioiden esittämisjärjestys. Nyt kuultuna parhaita olivat "Mahla", "Miten tässä vielä käy?", "Aution saaren irtain", "Milloin näiden" ja "Eksynyt marjastaja". Kaikki ovat erilaisia. (Kinksillä on "I'm not like everybody else", mutta enemmän tykkään Randy Newmanin rivistä "I'm different, I don't care who knows it".)

TOMI: Rakas Janne, kirjoitan sinulle nyt ties monettako kertaa. Minulla on organisointigeenit ja taipumus hoitaa asiat. Hermostun jos muut eivät kykene samaan. Räppirevohka kuuluu niinkin asiaan, että asioidenhoitajana olen saanut molemmissa yhtyeissä vittumaisen kaverin roolin, koska olen ensimmäisenä huomauttamassa asioiden hoitamatta jättämisestä. Vaadin sitä myös itseltäni jopa siihen asti, että välillä kilahtaa. Yksi piiskuri kuuluu jokaiseen ryhmään, joka aikoo toimia vähänkin kauemmin. Onneksi nyttemmin olen opetellut väistämään asioidenhoitoa. Välillä olen rento kuin räppäri.

Janne laittaa koskettimia "Nielenkö todisteet" -biisiin. Kuuntelimme siis kriittisesti kaikki pohjat ja merkkasimme erheitä sekä huonoja saundeja. Nyt korjataan niitä. Mie ja Janne olemme ainoat, joita biisin yllättävän nopea tempo ei hätkäyttänyt. Olemme nopeuden puolesta kun biisi sitä vaatii.

Tällä levyllä olemme ottaneet luonnollisen tempon käytännön. Biisien eri kohdat ovat tarkoituksellisesti eri tempoisia, jos siltä tuntuu ja soittajat niin luonnollisesti tulkitsevat. Siis ei samplereita (ei sillä, että niitä olisi ennen kovastikaan viljelty), ei klikkiä, ja demot ovat olleet tempojen referenssinä.

19:38. Kävimme saunassa, sillä välin Aake ja Janne hioivat Nordlead-soundin "Mikä meitä vaivaa" -biisiin ja nyt nauhoittavat sitä. Ennen saunaa samaan biisiin laitettiin kitarakomppiin delay. Rolandin SDE-2000 siihen lopulta päätyi kun ensin siihen kokeiltiin sitä MXR:n räkkidelayta ja Akin omaa Ibanezin Time Machine model AD 190:tä, jolla demoversioonkin on saatu vastustamaton diskoimu. Jopa Tommi äityy joraamaan. Aki huomautti, että hänen delay/flangeristaan ei netistä paljon kuvia löydy.

TOMMI: 20:19. Otin Juuson kanssa kahvin ja Jallun ja pääsimme calvadosmuistojen kautta viimekesäisiin viiskymppisiinsä, jonne osuin muijan kanssa vahingossa aamuneljän jälkeen ja jotka olivat mainiot pilleet. Janne arveli että hänen sormiotyöt alkavat olla kohta purkissa, mutta mistäpä sen tietää mitä vielä keksimme. Pari flyygelipaikkaa tehdään luonnollisesti täällä.

20:36. Vitut levylle mittään flyygeliä tule. Ne hoiti synabassolla paikat. "Hyviä olivat", totesivat ystävämme porukat kun maistoivat jälkeläisensä kotitaloustunnilla tekemiä äpöstyksiä.

TOMI: Niin. Siihen tuli se "Missä on auto jonka katsastin" -saundi. Helevetin hyvä. Kuulostaa auton tyhjäkäynniltä.

JANNE: Helpotuin Tomi vastauksestasi. Pelkäsin, että sulla olisi katkeruuden aiheuttama tarve kokea itsesi korvaamattomaksi, ja tyydyttäisit tätä tarvetta pyrkimällä pakkomielteisesti olemaan "The Säätäjä, jota ilman bändin hommat ehdottomasti kusisivat". Mutta joo, sanotaan että kiipparipartsit on 96-prosenttisesti purkissa. Mie tuunki sinne Kuu-studiolle vaan skenettään lomafiiliksillä. Itse asiassa skenetän lomafiiliksillä jo nyt.

TOMI: Kohta emme enää pysty kommunikoimaan kuin koneen välityksellä. Aki vetää ihania Knopfler-kitaroita "Milloin näiden vaikutus lakkaa" ekaan säkeistöön. Otan kupin teetä. Täällä olen juonut pääasiassa Earl Greytä, vaikka kotona juon arkiteenä Fujian jasmin -kiloteetä. Kun uutisissa vasta oli juttu aasialaisten jasmiiniriisien torjunta-aine/hermokaasujäämistä, heräsin ajattelemaan kuinkahan monta milligrammaa jäämiä minuun on näiden vuosien aikana kertynyt Kiinan kansantasavallan tuottamista kilon teepusseista? Siksikö mie pingahtelen? Kitarat tuli valmiiksi. Räjähtelyä, suloisia melodioita ja stomp-beattia. Levylle tulee niin hyviä biisejä, että Tommi ei meinaa kestää.

TOMMI: 22:05. Aki juuri sai valmiiksi "Milloin näiden vaikutus lakkaan" -palan kitara-asian. Tomin vastinlautasajatus käväisi esillä, ainakin ehti jo penkoa perkkulaukkuaan.

AKI: Olipa miellyttävä soittotuokio näin saunanraikkaana. Äskön vain mie. Ja huomenna tullee junassa uus kitara eli ens viikolla ei ole vapaa-ajan ongelmia.

TOMMI: 22:17. Ei täältä malta olla pois, eihän mulla ole ollut (demolaulu)töitä sitten aamupäivän, kun viimeinen "Metelin" otto julistettiin MASTERiksi. On aina yhtä kiehtovaa kuulla miten viitteellinen ja karkea dubbausidea saa lopullisen, hiotun ja perustellun muotonsa. Nyt Tomi tekee "Ruukunvalajien" vastinlautasia.

JANNE: 22.42 Nyt on käsinsoitettuja vastinlautasia "Ruukunvalajat"-biisissä. Luulen että suuntaan kohta Apadanaan, ja ehotan ettei minun tarvis tulla huomenna (eli sunnuntaina) ennen kahtatoista. Tämä äänityspäivä on nyt kestänyt melkein 13 tuntia. Jes.

TOMI: Joo, ei menny hukkaan sekään koulutus. Aidon kuuloinen marssirumpusektiohan siitä tuli. Laitoin omiin Istanbul Mel Lewis -haitsunpelteihin kangaspaloista käsilenkit ja sitten pystyin soittamaan niitä vastinlautasina. Istanbuleissa on kyllä hyvä saundi. Alakaskohan ne sponssaan minua kun ne on aika kalliita? Akille ja Aakelle pitäis saaha ainaki kielisponssi. Ai niin, Tommihan on toivonut mustissponsoria. On selvästi väsy kun alakaa sponssittaa. "Sponssittaako sua?...hyyviin sponssittaa." Päivän nauhoitukset on tässä. Janne, Aake ja Make vetävät vahvasti Hendrix-henkistä jamia. 23:05. Mie taian lähteä kotia.

5.6.2005 sunnuntai

TOMMI: 11:31. Janne ja Tomi eivät ole tulleet. Heitä ei vielä tarvita, minua ei tarvita enää. Menee Siwaksi sunnuntainen ostostelu. Onpahan tuo Bulgarianjogurtti ensiavuksi - jogurttini täytyy LOHJETA, muita en syö. Aki soittaa kitaraa "Mahlanjuoksuttajaan". Eilen Tomin lähdettyä nukkumaan tapahtui 50-minuuttinen jami (tai jumi) - Janne rummuissa, Juuso/Aake bassossa, Make/Aki kitarassa, mie Prophetissa. Janne on pätevä kannuttaja.

AAKE: Nauhalle (CD-R:lle) päätyi kokoonpanoo jossa oli siis Janne rummuissa, mie bassossa, Make kitarassa ja ensin Tommi, sitten Aki Prophetissa. Juuso miksasi tuotokset nauhalle.... Ihan viimeiset viisitoista minuuttia muitten soittajien kaikottua Tommi siirtyi bassoon ja Janne mätti edelleen rumpuja. Tommi myöskin lauloi jossain välissä... Illan päätteeksi kuunneltiin jostain netin sopukoista löytämääni Jaco Pastoriuksen soolokeikka bootlegiä jonka poltin lahjaksi Juusolle.... Hän piti siitä kovasti, kuten arvasinkin. Tuo kokoelma on mielestäni yksi parhaita ambienssi-juttuja vähään aikaan... Käsittämätön vaiheistettu delay-rytmi ja nättiä soittoa... Tietenkin kaikki päättyi lopulta Ahkerien Simpanssien muutamaan biisiin.

TOMMI: Niin, annoin Juusolle Sipukoiden vinyylin. Kuulipahan äänittäjä millaista soundia sen yhtyeen puitteissa suosimme.

TOMI: Tulin tuossa varttia vaille kaksitoista. Aamulla väsytti aivan hitosti vaikka en jäänyt eilen jamittelemaan. Janne näytti niin onnelliselta setin takana loppuillasta, että purin käsilenkit haitsunpelleistä ja kasasin haikat käyttöön ja lähdin nukkumaan. Kotona katsoin vielä YleX-poppia samalla kun vetäsin myöhäisen illallisen. The 69 eyes on kyllä naurettavaa paskaa. Jyrki 69:llä on huono rytmitaju ja motoriikka. Ja mikä se on semmonen bändi, jossa pojan äänellä varustettu kitaristi laskee biisin sisään. Liekin Janskullekki vois lenkkipolku tehä hyvää.

Akille sopii Dunlopin Hendrix-fuzz. "Mahlanjuoksuttaja"-biisiin se ainakin leikkaa nätisti.

AAKE: Akin "Mahlanjuoksuttaja" saatiin purkkiin. Nyt Janne haluaa korjata "Aution saaren irtain" -viisun urkuosuuksia. Taitaa Jannella olla mielessä oman soolon korjaus.

Tämä päivä tehdään korjauksia ja Akin kitaraosuuksia. Pitäs varmaan soittaa yksi bassokin. Noi ei anna mun korjata muuta, vaikka siellä ja täällä on jotain vaisumpia fiilisjuttuja... Eilen Maken kanssa pohdimme, todettuamme ettei levyllä ole kunnon sooloja, että tekisimme biisien väliin hujun tapaisia välipaloja joiden tausta olisi yksinkertainen rytmitön juttu... Siihen päälle soolo... Tommoset voisivat tukea levyn draamaa... Eihän nämä biisit ole mitään Mars Voltan kohkausta jotka vaativat väliin rauhallisia, väljempiä juttuja, mutta uskon että sieltä muutama paikka löytyy... Meidän tappauksessa myöskin tekstin sulattelutauko voisi tehdä kokonaisuudelle hyvvää... Noissa on vain se vaara että hujut pukkaavat olemaan heleposti tylsiä. Parhaimmillaan ne tuovat syvyttä ja antavat kuulijalle ajan sulatella ja hengähtää. Plus. Tottakai bändillä soitettu musa saa aivan eri potkun kun se ponnistaa jostain hitaasta ambienssimaisesta. Kontrasti... Noh, lopullisen tuotoksen näkee sitten kesän lopulla. Ehdoilla teoksen...

TOMMI: Hevibiisin eli "Miten tässä vielä käyn" kitaroita klo 14:32 tehdään. Juuso ja Janne ovat muualla, taidan miekin käväistä kotona. Eilinen sadesää romutti tamperelaisten ylioppilaiden äitien puutarhajuhlakaavailut. Ensi vuonna olen elänyt kolmanneksen elämästäni Tampereella ja ollut puolet elämästäni Nollapisteen jäsen: me 30, se 15.

TOMI: 14:49. Fuzzikitara ja hevijynkytys ovat purkissa. Vielä jynkän tuplaus pariin yllättävään kohtaan. Aake meinas, että tehdään ne Quad reverbillä, "maailman parhaalla riffiämyrillä". Meillä pitäisi ehdottomasti olla enemmän jynkkää. Käväisen kaupassa, on ruoka-aika.

15:24. Olipa hyvää Pirkka-lohikiusausta. Jälkiruoaksi taidan ottaa sessioiden toisen kahvikupin, Earl Grey alkaa jo tökkimään, ja Irish Cream -Susupalan. Jynkät tuli valmiiksi ja nyt Aake kuuntelee "Missä on kaikki mitä rakastan" -bassoja. Toinen kertsi ainakin kiilaa mielestäni. Päättävät säästää alkuperäisen raidan ja ottaa toiselle riksulla koko biisin uusiksi.

TOMMI: 15:59. Janne sai oman kappaleensa Hannun ja SibediSibediSopan albumista, jolle hän on rupsutellut kolme taustaa.

JANNE: Joo, täsä se sitten viimein on: "Pahat viinit". Ei soinu ainakaan tällä Aaken läppärillä. Video kyllä näky. Kiinnostais kuulla mm. miten heidän tuottajansa on onnistunut saamaan biisit, joissa on monta eri taustantekijää, kuulostamaan saman levyn biiseiltä. Mun pitää huhujen mukaan vetää uudestaan "Miten tässä vielä käy?" -biisin pianot siihen pitsikohtaan. Nyt pukkaa jotain vaihtobasson tyylistä "Missä on kaikki mitä rakastan?" -biisiin. Vähän arvelluttaa.

TOMMI: 16:17. Kas, "Pahojen viinien" vihkon kuvista löytyi Vilu, Ive ja Matti "Nollapisteen Syd Barrett" Kettunen. Samassa (vanhassa) kuvassa Hannu näyttää Jannen mielestä koulukiusaajalta. Kettunen oli kuitenkin jätkä joka ihmetteli taipuisia sammakkosormiaan ja rulla- tai lumilautaili päivittäin. Äänitin kaiken mitä hän soitti tai lauloi. "Me olemme kämmäriveljekset, me olemme kovia KÄMMÄ-MÄÄN", "suu puhui vielä jotakin vaikka pää oli irti", "miten mikki laulaa... mikki on LÄUU-LÄJÄ", "pu-pah, pumppu PEDTHÄÄ". Jos pirtelö oli tehty vanhasta jäätelöstä, siinä oli "hilsettä". Jos yritin soittaa mukana, hän sanoi "älä sie, älä sie". Jos olin vasta herännyt kun hän tuli kylään, olin "aamujätkä". Jos puhuin, hän sanoi "äläpä päläpätä".

TOMI: Minut ja Make jyrättiin "Missä on kaikki..." -biisin toisen säkeistön bassokuvion suhteen. Siihen kokeiltiin dramaattista siirtoa, jonka vähitellen lisääntyvä enemmistö torjui. Näin käy. Onneksi sain sen nauhalle. Jannesta alkaa vähitellen tulla täysverinen Nollapisteen jäsen. Hän puolustaa näkemystään loppuun asti. "Jos aletaan yhtä tai kahta pianoiskua siirtämään, on se askel lähemmäksi Pro Tools -ajattelua". Sanoin siihen, että Pro tools -ajattelu lähtee siitä, kun jätkät vetää omia osuuksiaan uusiksi pohjien päälle, minkä tahansa syyn takia. Näin, jos lähdetään periaateajatteluun.

Selkeästi väsymys painaa kaikkia.

Aki lähti hakemaan uutta kitaraansa junasta. Janne tekee synaa "Mahlanjuoksuttaja"-ralliin. Koko päivän olemme pyöritelleet kakkuja (nauhoja) edestakaisin ja etsineet puutteita sekä ideoineet uutta. Mikä säilyy lopulliseen tuotokseen, selviää miksauksessa. Huomenna alkaa kouluviikko. Miten tällaisen rupeaman jälkeen saattaa asennoitua esim. pihasuunniteluun? Studioputki katkeaa tänään ja sitä alkaa nyt jo ajattelemaan, mitä kaikkea on tekemättä. Jos meillä on tenttejä, en ainakaan ole lukenut niihin.

TOMMI: Vielä on epäselvää milloin biisit siirretään digitaalimuotoon. Janne tuuttaa Nordlead-linjaa "Mahlanjuoksuttajaan". En enää tahdo muistaa biisien nimiä. Saa nähdä mihin asuun nimet keikoilla muuttuvat - "Ruukunvalajat" tuskin lyhenee "Ruukuksi", se on varattu "Neljälle ruukulle neliössä". Nyt haen jotakin ravintoa. Sorruin aamulla viikon ensimmäiseen roiskeläppään.

JANNE: Tomi, ei tarvi pro-toolsia siihen että vetää pohjien päälle esim. bassot, kiipparit tai kitarat uuestaan. Siihen on pystytty jo monta kymmentä vuotta. Pro tools -ajattelu on semmosta, että "Yhyy, nyt kaks nuottia keulii tuossa otossa, ne on pakko pistää kohalleen tai koko kohta kaatuu siihen". Mie oon sitä mieltä, että jos joku kohta tai biisi kaatuu johonkin, niin ei sitä pelasteta sillä että siirretään kahta nuottia Pro Toolsila tai Nuendolla. Tarkkuusvirheitä kyseisessä kohassa mulla kyllä on, mutta kuuntelun jälkeen todettiin että ei äänitetä uuestaan. Yritin sanoa, että jos ne nuotit siirretään miksausvaiheessa, on toimintatapa askel kohti Pro-Tools-joka-vitun-nuotti-just-kohallaan ajattelua. Eikä mulla sitä vastaan todellakaan mitään niin vakavaa ole, se on vaan että mitä halutaan. Alakaa kohta olemaan sessiot pohjien osalta purkissa. Hyvältä kuulostaa, mutta pitää ottaa vähän etäisyyttä noihin paloihin, jos vaikka Helsingisä ois vähän tuoreemmila korvila sitte.

TOMI: Korvat on puolikuurot biiseihin minullakin. Biisi ei kaadu kahteen nuottiin. Ymmärrän, rakas paskiainen, mitä haet, mutta kyllä Pro Tools -ajattelu on vain äärimmilleen vietyä korjailua, jonka konetallennus mahdollistaa. Epätarkkuus on elämää, ja jos sitä halutaan, kaikki olisi vedettävä livenä sisään. Kaikki muutokset ovat kuvitelman rakentamista. Mutta koska koko studiotyöskentely on todellisuuden muuntelua, on rajan veto "hyväksyttyyn" muunteluun vaikeaa. Ei sillä että mie koneella rakennetusta tykkäisin. Se vääristää soittajan kykyjä, tekee musiikista kylmää ja muokkaa liikaa kuuntelijan tottumuksia konemaiseen soittoon ja saundiin.

TOMMI: Koneethan tässä soittaa eikä ihmiset, jufenauta.

TOMI: 18:17. Aki tuli uuden kitaransa kanssa. Helevetin hieno. Ei tarvi enää soittaa "sählymailalla", niinkuin Aki vanhaa keppiään kutsui.

TOMMI: Mie olen soittanut kaukalopallomailalla. Naulasin Koho Rink Bandyyn sähkiksen kielet, kiinnitin sinitarralla nappikuulokkeet mikiksi ja rokkasin Lisko ja Paperipussin jäsenenä Down By The Kemijoessa 1996, jolloin kaljaliput oli metalliprikkoja. On se komia tuo Akin vielä sormenjäljetön Otsala-Strato! Ja laukkukin on tukevampi kuin se Charvelin laukku, jonka Ville Kela (ex- Pekka ja Susi, nyk. bilmo) istui paskaksi ROKIN KISOISSA 1993. Akilla on tänään syntymäpäivä eikä kukaan muistanut! Kohta mie muistan. Biisejä siirretään minidiscille (ja minun kasetille) eli äänitykset on ohi. Jatkuu tämän kuun lopussa. Tänään kai me roudataan kamat reenikämpälle, ei ole kukaan varmaan Leppäharjulle autosta soittanut.

AAKE: Demomiksaukset tehdään cd:lle, md:lle ja Tommin kasetille. Jokainen voi sitten kotona itkeä osuuksiaan... Ja Helsingissä jatketaan aivan varmasti korjailua. Siis jos Rampe Illuusion tielle lähetään, niin sitten siirretään juttuja vaikkapa epätaimiin että saadaan jutut kuulostamaan liveltä. Tämä on tätä nykyaikaa... (huokaus). Ainoa huolenaiheeni tässä vaiheessa on tuo analogi-digitaali konvertointi. Varsinkin kun kyseessä on 2 tuuman kelanauha. Onpahan melkolailla muuttujia: nauhuri?, signaalitie?, AD-muunnin? Konvertointi on siis ulkoistettu, eli homma ostetaan ulkopuolelta. Ainoa tapa säilyttää yöunet on tehdä homma ite. Nyt ei vain riitä resurssit... eli aika.

TOMMI: Mun ei tartte itkeä kun en ole tehnyt mitään pysyvää. Märsä tullee vasta kun levy mennee painoon. Nyt on siirrettävänä "Ruukunvalajat", siitä harvinainen tämän levyn biisi ettei sen nimi esiinny tekstissä. Mitä silmät ei nää, sen hylje ymmärtää. Se päivä oli iloinen, vaan come on baby light my fire. Et voi tulla lavan taa kun katsoit vinoon.

TOMI: Huomasin tuossa rumpuja purkaessa, että Janne oli kolannut settiä eilen illalla oikein olan takaa tai sitten vain hieman huolimattomasti. Virvelin kalvossa oli kuoppia ja kapuloiden päät olivat lohjenneet kuutioiksi. Ei se mitään, vaihtoon ne menee muutenkin.

TOMMI: 20:05. Janne aikoo ottaa aikaa kun Tomi käy "nopeasti" kämpillä. Juhaa ei saatu kiinni. Auto on nyt ongelma. Rojut alkaa olla kasassa. Aake syö, Janne miettii kuunnellako viime yön jamia vain Dagens Soppa och Kvällens Hannibalin lättyä.

TOMI: Nyt tämä sessio räjähtää. Käyn kotona mm. siirtämässä tämän tekstin tikulta koneelle. Palaamme pian. Sommoro.

Mahlaa juoksuttamassa - studiopäiväkirja 2005
JJ- ja Kuu-sessioiden välinen aika

21.6.2005 tiistai

TOMMI: [Editoitu sähköpostiviestistä, jossa Tommi pahoitteli ettei välttämättä ehdi kirjoittaa studiorupeamien välillä päiväkirjaan. "Se ei estäne muita avautumasta."] Studio Kuu tuskin on äänityskelpoinen vielä kesäkuussa, luulisin. En tiedä mitä Aake sen rakentajana on mieltä.

Olen kuunnellut pohjia, mutta varmaankin muilla jätkillä on niistä enemmän sanottavaa, en ole ehtinyt ajatella levyn jatkotyöstöä. Pohjiin olen kyllä tyytyväinen, mutta enhän mie niissä soita.

27.6.2005 maanantai

JANNE: Oon tällä hetkellä juhannusreissulla Rovaniemellä, enkä ole keskustellut muitten bändiläisten kanssa pohjista. Tämä äänityssessio oli minulle siitä erikoinen, että biisit olivat eniten valmiita verrattuna aikaisempiin levytyshommiin missä olen ollut (lukuunottamatta Tulenkantajien ekaa levyä, jossa eräästäkin biisistä tehtiin jo kolmatta versiota). Eli ennakkovalmistelut oli tehty suhteellisen huolellisesti eikä esim. biisien rakenteisiin tarvinnut puuttua studiossa yhtään eikä ainuttakaan radikaalia muutosta tullut. Tämä johtui tietenkin sessioiden aloituksen myöhästymisestä, jonka vuoksi biisejä ehdittiin miettiä vielä kolme extra-viikkoa ennen äänityksiä. Biiseille tapahtui paljon hyvää siinä ajassa.

Mutta se suitsutuksesta. Pohjissa on ehkä ongelmia: parissa biisissä olen aistivani, että sovitukset jyräävät jonkun laululinjan. Eli lauseen sanoma jää vähemmälle huomiolle kun siinä päällä on pari melodiaa ja rumpu- ja sointuiskuja.

Luulin myös että kosketinosuudet on purkissa. Suunnitellut jutut kyllä onkin about purkissa, mutta kun biisejä nyt kuuntelee, tulee melkein joka biisiin kaikenlaisia huju-huju/spesiaaliefekti/täyte -ideoita. Voi kuitenkin olla, että tämä levy halutaan piettää kuivana ja ilmavana, eli ei siis aleta tekemään mitään Mars Volta kakkosta. Mikähän helvetti siinäkin bändissä on kun Aake ja Tomi on ihan siihen friikahtanu. Biisit kuulostaa ihan siltä kuin Pro Toolssissa vetelis kelausnapilla eestakasin ja laulaja vinkuu... No en ollu tosissaan, on se oikeasti kova bändi.

28.6.2005 tiistai

AKI: Olen kuunnellut pohjia ennen ja jälkeen juhannusreissun pohjoisessa. Minulla on myös "kitarakaraokemahdollisuus" sillä kitara ja koskettimet on panoroitu äärilaitoihin eli tarvii vaan kääntää toinen kaiutin hiljaiseksi. Täällä sitten omassa olohuoneessa, uudella kitaralla peilin edessä on hyvä kokeilla uusia ideoita ja harjoitella myös Aavasaksan keikalle.

Levyn kappaleet kuulostavat hyviltä, niin kuin tapana on ennen levyn ilmestymistä. Puolet kappaleista kaipaa dubbausta minun osaltani. Mutta sehän onkin mukavaa hommaa.

30.6.2005 torstai

AAKE: Voi voi. Onpa raskasta puuhaa tuo studion rakentaminen. Aikataulussa ei olla pysytty, eikä pahemmin budjetissakaan. Alunperin rakentamisessa piti olla lisää apuvoimia, yhdessä vaiheessa olikin, mutta taas tuntuu että me teemme tuota maken kanssa kahdestaan. Tämänhetkinen arvio on että pääsisimme ensi viikon viikonloppuna jatkamaan noita Nollapiste-äänityksiä. Studiosta tulee hieno. Ennen kaikkea, on mukavaa nähdä jotain konkreettista käsinkosketeltavaa nousevan tyhjään teollisuustilaan. Se on siis mun ja maken idea, meidän suunnittelema ja rakentama. Välillä koko homma pelottaa ihan perkeleesti...

Ohan siellä kaikkia pikkudetaljeja. Kierrätyskeskuksesta löysimme vaikka mitä käyttökelpoista, kaikkea mitä voi fiilistellä, kuten esim. Stokkan vanha keittiön ovi, jossa pyöreä ikkuna, josta ohi kävellessä pyöreä ikkuna ja ulkoa tuleva valo ja varjo tekevät lähes täydelliset kuun vaiheet... tai 80-luvulta peräisin olevat nätit kiskoilla olevat pallovalaisimet, jotka sopivat tuohon tilaan kuin tilauksesta. Mutta perhana... Tänään pitäisi jatkaa tarkkaamon kattoa.

Studio JJ:n sessiot kuuntelin kaksi kertaa heti äänitysten jälkeen. Nyt on hyvä pitää taukoa niiden kanssa. On parempi kuunnella ne sitten "uusilla korvilla". Hyvältä ne kuulostivat. Janne puhui tuossa jo niiden pikkudetaljien lisäämisestä, ja me puhuttiinkin tästä jo aikaisemmin puhelimessa. Detaljeja tarvitaan. Muistan myös että biisi "Aution saaren irtain" tarvitsee ehdottomasti nauhattoman basson, rickenbacker on todellakin liian kulmikas. Ei tästä Mars Voltaa tule. Sehän olisi aivan idioottimaista... Alkaa nyt kopsaamaan jotain.

Tulevissa sessioissa keskitymme Pääasiassa Akiin ja Tommiin. Kitararaitoja puuttuu paljonkin. Ja Tommista pitäisi saada irti jotain uutta... Tietääkseni hän itsekin haluaa juuri tätä.

Mitäs muuta... ai joo, Sarkapro-niminen yritys mainostaa ahkerasti Nollapisteen avulla kotisivuillaan. Ostimme Studio Kuuhun nuo Questedin ämyrit. Puhuin Juuson kanssa tuossa ennen juhannusta, ja A/D-siirto (analog to digital) oli onnistunut hyvin - data-dvd:t raitamateriaaleineen odottavat JJ:llä noutajaa. Saan nuo luultavasti perjantaina Tommin avustuksella. Juuso myös kiitteli älyttömasti noita Quested-pönttöjä, se oli juuri miksannut jonkun projektin. Korvat eivät väsyneet ja kuulemma oli huomattavasti helpompaa hommaa kuin ennen... sanoi mm. "Nyt kun vaihtoi monitorit niin ei tarvinnukkaan ostaa uutta mikseriä, eq:t tuntuvat riittävän hyvin". Yllättävää oli myöskin se että "Questedillä tehty miksaus kuulostaa paremmalta myöskin Geneleceissä ja missä tahansa muualla, toisessa kuuntelussa". Joopajoo... tämähän alkaa kuulostaa joltain mainostekstiltä. Eräs ehti jo ehdottaakin... En nyt vain oikein jaksa ajatella noita juttuja. Pitäisi tehdä se tarkkaamon katto.

Mahlaa juoksuttamassa - studiopäiväkirja 2005
Jälkiäänitykset Studio Kuussa, Helsinki 28.7.-8.8.2005

28.7.2005 torstai

TOMMI: Ensimmäinen äänityspäivä Studio Kuussa. Kaksi edellistä päivää mie, Janne ja Aki (ja tietysti Aake ja Make, jotka meidät tänne tiistaiksi pyysivät) siivosimme, maalasimme seiniä ja kattoa ja kiinnitimme akustolevyjä kattoon. Janne kolvasi Aaken kanssa tolokusti piuhaa. Jääkaappia, mikrouunia tai istuimia ei täällä vielä ole. Syömme kylmää tai lämpötiskistä valittua ja istumme keisien päällä. Pölyinen kahvinkeitin seisoo sahapukilla.

Eilisiltana Akin kitarasoundia ehdittiin jo hakea. Tänä aamuna aloimme EKSYNEEN MARJASTAJAN kitaroilla. Sillä aikaa täyttyi pihalle tilattu roskalava raksajätteestä. Etenkin Gyproc -kipsilevyjen murtuminen, niiden osuessa lavalle jo heitettyyn rojuun, helkäytti Penikkaa Sisällämme.

Kello 15:22 mennessä olin laulanut myös MARJASTAJAN tuplaukset. Mahdolliset stemmalaulut jätetään erityiselle stemmojen-laatimis-päivälle. Riskinä sellaisessa maratonissa on äänen väsyminen, etuna se että saa uppoutua hommaan, miettiä vain sitä.

Nyt noudan ravintoa ja Aki ryhtyy MIKÄ MEITÄ VAIVAAN kitaransoittoon, jahka on pesnä lasit ynnä käpälät.

16:17. Söin kaksi grillattua koipea, mandschurialaisen ja kaksi Imatran karjalanpiirakkaa. Legenda on, että karjalaisneitseet käyttivät omaa piirakkaansa muottina. Sulhaspiirakan nimitys tulisi siitä, että poikamiehet saapuivat kylään ja maistelivat talon tyttöjen leipomuksia. Karjalanpiirakan paksuus, koko ja reunojen muoto valaisi asiaa ja helpotti näin vaimon valintaa.

Janne korjasi VAIVAAN lusuja Rhodeseja. "Haeksää vielä hämysempää", kysyi Make.

Tomi on tämän viikon sairauslomalla, kun polvi jälleen turposi palatessamme Aawastockista. Tänne hän tulee ehkä ensi viikon lopulla.

17:56. Olen laulanut ja kuiskannut VAIVAATA. Kuuntelemme kumpi chorus-tuplista on liidiraita eli tulee kovemmalle. Säkeistöihin löytyi heti "helteisen Rovaniemen autoilupervo" -kuiskaussoundi.

18:16. Tuplauksia tarkistaessa päätettiin ottaa viimeinen "hartsi" -rivi uusiksi. Ja "kahvikassa".

20:39. Kaikki rojut on nyt siirtolavalla. Janne pyyhki nokan päästä hiet ja lähti kesälomanviettoon Karjaalle ja Eurooppaan. Palaa vasta ensi viikon jälkeen - ja sillä on vielä RUUKUNVALAJIEN trumpetti soittamatta, pisni vie. Aki tekee MITEN TÄSSÄ VIELÄ KÄYN? delay-kitaraa. Janne uskoo, että hänen jäljelläoleviin juttuihinsa menee enintään 2 päivää. Mutta ehtiikö hän B-puoleen: kohta sen kanssa on kiire, jos single tulee viimeistään syyskuun alussa. Millainenhan biisi siitä tulee? Sitä ei tiedä Herra, vaan me - sitten.

22:30. MITEN TÄSSÄ VIELÄ KÄYN säkeistö on kauttaaltaan tuplattu, rauhallisempi ja pulisonki-uho-otto yhdessä. Jaa, eihän tässä edes ole kertsiä. F#m-kohtiin tuli falsettilaulua. Saa sanua että Oorait. Aki ja Make tekivät muutamat clapsit. Nyt enää hissin pesu ja nukkumhan!

29.7.2005 perjantai

TOMMI: 12:51 mennessä Aki oli soittanut usiamman kitararaidan AUTION SAAREN IRTAIMEEN, heleää ja vankkaa. Laulan ehkä tunnin kuluessa. Syön pähkinöitä nälkään. 14:32 tuli markettiin lähtö kun Akin soittoa oli aseteltu stereokuvaan ja Jannen Rhodes-mattoa vaimennettu. 15:24 on ite väsätty metu-savulohiHovi-salaattipatonki nielty ja IRTAIMEN laulusouvi alkaa.

17:13 mennessä "Niin kaunis on maa" -stemmatkin purkissa. Seuraavaksi tehdään "kolkuttavalle ei avata" -loppuhönginnät. 17:53 havaittiin että AUTION SAAREN IRTAIN on laatuisa bröke-pallaati. Ehdimme vielä ottaa työn alle Jannen suosikin NIELENKÖ TODISTEET ennenko klo 22 juna vie minut ja Akit.

18:22. Aki korvaa intron epävireisen synamelodian väärinpäinkitaralla. Hän kirjoitti sävelet lopusta alkuun lapulle. Demotin uusimman tekstiversion, ei istu: liikaa räppiä eli tiheyttä, ja Aaken mukaan "kotikutoisuutta" - tarkoittaa ns. mikrouunikuvastoa. Korjuuseen menee.

18:56. Backwards-taustan oudon pulssin omaksuminen vei hetken. Nyt on enää viimeinen eli pahin kohta jäljellä. NIELENKÖ TODISTEITA en tänään enää ehdi laulaa, ja eipä ole kunnollista tekstiäkään, vaikka Maken mielestä JJ:llä laulettu versio oli jo oorait.

AKI: Eikäkö mie soitin nuotista väärinpäin lukien.

TOMMI: 19:52. Akin työ paransi säkeistöä. Hyvä piisi tästäkin tulee. Sitä suuremmalla syyllä ei tätä saa pilata huonoilla sanoilla. "Singer-songer" eli "laulaja-laulunlaulaja". Näin Aki Aawastockissa. Reilun tunnin päästä metroon.

1.8.2005 maanantai

TOMMI: Tampereelle perjantaina palatessa kehitin Akin kanssa Arvoteokset-sarjaa. Siihen kuuluu kirjat "Arvo mummulassa", "Arvo koulussa" ja "Arvo katukaupassa".

Sain tänä aamuna "Ei vaikuta keikkaan" -sarjisalbumin maalatun kannen postiin, nyt on sekin homma pulkassa. Junassa suunnittelin B-puolen rakenteen. 1. ja 4. osa puuttuu, kuten sanojenkin lopullinen asu. Ei estä kaavioiden piirtelyä: tuo osa kestää minuutin, tuo ehkä kaksi...

Olin täällä puoli 16, Aki ja pojat olivat pari tuntia tutkineet MISSÄ ON KAIKKI MITÄ RAKASTANIN urun ja basson virettä ja lopulta päässeet kitarapuuhiin. Sillä aikaa valmistin B-puolen ja NIELENKÖ TODISTEIDEN sanat. Sitten kirjoitin tätä. Siihen päivä menikin: RAKASTANIN moniaat kitarat, taas jotain myös nurinperin, veivät aikaa. Jälki on komiaa.

Tomi pääsee tänne vasta loppuviikosta, eli sinne asti venyy B-puolen puuhat, mitä nyt kesäkuisen (Studio JJ, lauantai 4.6.) pöhköjamin editointia voidaan biisin 2. ja 3. osiksi (ja laulu 2. osaan) tehdä. 1. ja 4. osa käsittää riffin, joka on vielä säveltämättä. Mutta sointukuvioitahan tulee aina.

Väheksyin NIELENKÖ TODISTEITA siksi, etten saanut siihen tyydyttävää tekstiä. Nyt teksti on kirkas, häilyi mielessä vuoden. Biisin valmistaminen kestää useinkin vuosia. Eräs elokuussa 1996 aloitettu terroristiaiheinen teksti alkaa vasta nyt olla valmis, enkä tiedä levytetäänkö sitä kuitenkaan.

Illalla jututimme Yrjänä Rankkaa Moskova-baarissa. Ykällä ja Makella oli Zonk-yhtye 1994-1997. Aki soitti armeijasta tulleena kiippareita Zonkin pahamaineisella Perämeren kiertueella.

2.8.2005 tiistai

TOMMI: Ostin Half and Half -piipputupakkaa Havanna-Aitasta. Kuuntelimme ensin menneitä suorituksia, se on aina aamun ensimmäinen asia kun kahvi on saatu tippumaan, varmistamme tuorein korvin onko väsyneenä tehty huonoja ratkaisuja. Ei oltu nyt. Teimme väärinpäinlauluja neljä tai viisi ottoa B-puolta varten. "Ykkösosoitteettomana" oli vaikea sana laulaa väärinpäin, ja sanan "sisäpelikengissä" vaihdoin jo eilen "sisäpelijalkineiksi", kun en keksinyt miten äng-äänne muodostetaan.

Aki alkoi tehdä NIELENKÖ TODISTEIDEN puuttuvia kitarajuttuja.

Tänään 14 vuotta sitten oli bändin ekat treenit. Kello on 13:36 ja TODISTEIDEN C-osan murinakitaraa tehdään. Missähän Janne ja Tomi nyt riehuvat? Mitä he sanovat kun kuulevat tämän?

AAKE: Janne sanois et "ei tommosia", "liikaa rekeetä", "ei kasarimeininkiä", tai "tuo kuulostaa ihan Duran Duranilta". Luultavasti hän sanoo vain "ai tommosen sitten menitte tekemään".

Tämä paikka on vielä melkolailla kesken. Noh, ne ovat suurimmaksi osaksi esteettisiä asioita, ei vaikuta toimivuuteen, paitsi herkkään ihoon. Suuri kiitos Akille, Tommille ja Jannelle sen älyttömän roskaläjän siivoamisesta.

AKI: Jannella on kaikki Duran Duranin levyt. Uusi kitarani on helppo soittaa ja soi komiasti. Ehkä vaihdan 11-vahvuset kielet kymppikieliin tässä ilmojen viiletessä.. Tommi ilmoitti potevansa laulajan kaikukaipuuta. Niin, Tommin kitaralla on myös soitettu paljon juttuja.

AAKE: Juup. Lauluja tässä väännetään. Kylläpäs on taasen vaikea saada tätä biisiä kuulostamaan yhtenäiseltä. Pelkään että tässä on jo liikaa asioita. Pelkkää salaattia. Nyt Tommin kaikki 8 lauluottoa kuulostavat alavireisiltä. Kuulemma johtuu sointurakenteesta ja korjaantuu kummasti tuplauksella. Tekstissä puhuva heppu vain ei saa olla liian varman kuuloinen. Tuplataan siis joka toinen värssy.

Eilen tehtiin kitaramaratonia MISSÄ ON KAIKKI MITÄ RAKASTAN -biisiin. Taisi tulla jotain 10 raitaa. Noh. Jos te, hyvät kuuntelijat, pystytte erottamaan nuo kaikki raidat lopputuloksesta, voin tarjota jonkin palkinnon... biisissä on kuitenkin yksi perusraita läpi biisin. Loput ovat pelkkää syvyyttä.

Nauhoitamme pääasiassa Akin ENGL -vahvistinta. Mikrofonina on 58beta tai sm58. OKTAVA 319 isokalvoinen möllöttää tuossa metrin päässä. Yleensä 319 menee pelkästään efektilaitteille, kuten MXR:n PITCH TRANSPOSERiin, RE-201 SPACE ECHOon, tai MXR:n DELAY SYSTEM II:een. Vastaavaa kahden mikrofonin metodia käytämme myöskin laulussa. Tommin lead-laulu nauhoitetaan aina SHUREn SM7:lla, 319 menee efekteihin. Taustalaulut tallennetaan pelkällä 319:lla. Lead-laulu kompressoidaan jo äänittäessä pääasiassa VALLEY 440:llä.

Täytyypä korjata tähän eräs seikka, tuli nimittäin uutta tietoa Pasilasta... Joenpolven Mikko kertoi lissää detaljeja tosta MS Audiotronin MULTIMIX-mikseristä. Sehän ei ole alkuunkaan Sarapaltion suunnittelema, vaan joidenkin MS:n työntekijöiden jotka nykyään toimivat muissa hommissa. (Jos kyseiset hahmot sattuvat lukemaan tämän niin pyytäisin ottamaan yhteyttä. Olisi nimittäin kaikennäköistä kysyttävää. Plus, voisin haluta suunnittelijoiden nimikirjoitukset tuohon mittarisiltaan.) Tämä meidän MULTIMIX on nyt melkoisen modifioitu mikseri. Summausta, signaalitietä ja logiikkaa on muutettu, kanavamäärä tiputettu 40:stä 32:een, monokanaviin lisätty suojausta, vasempaan laitaan on lisätty tt-patchbay, Lisänä myös kytkin summauksen muuntamiseen NEVE- tai G9-pohjaiseksi ja Masteriin on liitetty sisäinen GSSL-stereokompressori (jossa vielä erillinen HPF). Lisäksi Jaakko Viitalähde teki myöskin pyynnöstä mikseriin täysin uuden kustom-kuuntelumoduulin (6 sourcea, 3 kuunteluvaihtoehtoa, dimmeri, ja mainio stereo/l-mono/r-mono/mono -kytkin)... Mahtava soundi. LUNDAHL-muuntajat mikki- ja linjasisääntuloissa sekä kaikissa ulostuloissa. Modifikaatiot pudottivat kohinaa melkoisesti, sekä poistivat alussa häirinneen lievän L ja R:n välisen crosstalkin... Äh, nyt saa riittää tämä hehkutus. Pahoitteluni niille joille se aiheutti huokauksia.

TOMMI: Säkeistön eka sana jäi alavireeseen, liekö syy se kun alkaa septimistä. Kello 17 mennessä on NIELENKÖN lauluraita saatu sisään. Pitihän sitä vielä kursia, kaksi viimeistä riviä uusiksi ja pari sanaa pois. Ideoimme viimeistä riviä yhdessä: "enpä kerro enempää tästä jutusta" oli vaihtoehto joka sentään hylättiin. Marko ehdotti pitäisikö KUISKIA yksi raita. Flanger kuiskaukseen, kiitos.

18:07. En kuiskinut. Flanger sen sijaan ajettiin liidilauluun. Olin nukahtaa tuohon huopamatolle - täytin pullon vessan hanasta ja nyt taas jaksan. Kuuntelemme: NIELENKÖ TODISTEET alkaa olla täysi. Aki tiluttaa ilman ääntä lasin takana luurit päässä. Ehkä hän kokeilee vielä jotain. Laulanko seuraavaksi Bisse On Kaikki Mitä Rakastan Ja Kirjoita Aina Jokainen Sana Isolla Kuin Iskelmälevyjen Kansissa Joita Ei Mitenkään Suunnitella Vaan Lätkäistään Vain Vauhdikkaasti Vinoon Joku Halpa Fontti Studiotaustaa Vasten Otetun Naamakuvan Päälle?

Vai soittaako Aki johonkin jäljelläolevaan: Meteliä / Mahla / Valajat / Milloin. Emme muuten säästäneet NIELENKÖN säksätuplia, ei se niitä tarvitse.

Kello 19 tienoo. NYT pääsemme lämpimän ruuan ääreen! Ostimme nimittäin syviä pahvilautasia, muovihaarukoita ja nuudeleita. Vedenkeitin kun löytyy, ja suojakaasupyörykätkin miltei lämpenevät sitten lautasella.

AKI: Tommi kuiskii kaikulaitteen läpi. Jo pelottaa. Kahvit tulee kohta. Vaihdetaan normaaliin äänenkäyttöön...

Voisin osallistua tuohon Aaken kitaravisaan nimim. Varma tieto. Mitä ovat palkinnot? Nyt Tommi uikuttaa, ei vaan uu-uttaa.

AAKE: EI flanger vaan chorus. Ekaksi kaikulaitteelle, sitten stereo chorus.

TOMMI: 21:05. Soitimme tehtyjä ralleja Joogalle. Olimme kaikki jo unohtaneet menneitä suorituksia, eli kuuntelimme tuorein korvin. Joogaa odotellessa vedin kaksi uutta ottoa B-puolen takaperoista lausuntaa, kun TODISTEIDEN kertsiin ruuvatun ruven asetukset olivat vielä tallessa. Aki lähtee nyt majoitukseensa, me joko siirrämme pöhköjamin tältä läppäriltä työkoneelle ja leikkelemme sitä, tai mie laulan RAKASTANIN. Kellohan alkaa jo olla. En tiedä miten nuo Aake ja Make jaksavat vielä tehdä.

AAKE: No nyt on sellainen tilanne että ei jaksa. Jykylä tuli siis käymään. Rupattelua ja kotiin.

TOMMI: Ei siin sit mittää. Aki meinaa että RUUKUNVALAJIEN kitaraan menee huomenna tunti ja vartti. Puhetta Koneistosta, levyn miksaamisesta ja etuoven eristämisestä. Olen laulanut viisi eli puolet biiseistä plus B-puolen rupattelut. Taitaa mennä viikonloppuhommiksi. Nuudelikeitto onnistui hyvin, kun kaadoin vedenkeittimestä hitaasti palikan ja mausteen niskaan. Kun nuudeli oli syöty, heitin muutaman suojakaasupullan nesteeseen ja leikin että kaikki on hyvin. Ryypin pahvilautasen mutkasta mausteliemen ja jouduin heti kuiskaamaan TODISTEIDEN kertsiä, jolloin rankaistu kurkku koki kovan.

Aki lähti. Serkku myy mulle JBL:t viidelläkympillä. Lupasi että soundi on edellisiin pönttöihini verrattuna kuin enkeli kusisi korvaan. Paree olisi. Kello on 21:41. Ja nyt kello on 22:12. Näin se aika rientää: pisteen jälkeen. Kuuntelemme Peter Gabrielin 2002 tai 2001 levytettyä biisiä. Aake kysyi: kuulostaako intialaiselta vaikka onkin tablat? Ei, vaan hyvältä.

3.8.2005 keskiviikko ja Tomi täyttää 29 mutta hän ei ole täällä nyt.

AAKE: Aamu meni taas henk.koht. asioiden säätämiseen. Hain ison töllön korjaajalta jo toistamiseen. Edellisellä kerralla laite toimi korjaamolla mutta ei kotona. Onneksi mukava korjaajasetä lupaa korjata televisiota samaan rahaan vaikka kaksi kuukautta. Sitä paitsi kohta tulloo Ameriikan sukulainen ja pittää lähteä kentälle vastaan...

Täällä on meneillään stemmakliniikka. EKSYNYT MARJASTAJA:n bridgeä ja kertistä vedetään... Tommi ja Tommin falsetti. Make vetaisee nuo bridget että saadaan Tommin kertsille enemmän tenhoa... Viimeiseen kertsiin saatiin juuri uusi oktaavituplauksen lopetus. Eihän tästä Crospi, Stills ja Nässiä saa millään. Tämä biisi on tämän levyn ERÄÄT TULEVAT JUOSTEN.

TOMMI: Hä, enkö mie olekaan viiksekäs tynnyri Crospi Guldgurka? Kulkeeko arabialaisen Nuendon / ProToolsin näytössä musiikki oikealta vasemmalle? Nyt päivän vasta toinen kahvi. Keitin tekee liian kuumaa, kitalaen etuosa menee puhki.

12:29. Make tuli kuuntelemaan laulusuorituksiaan. Viimeisenä tuplattiin verbit. Stemmojen laulamisessa vaikeinta on päästä ääneen, sitten pysyä siinä. Kylläpä nuo on aina saatu.

12:58. Nyt biisi vaihtoon. Tomi soitti, kysyi tarvitseeko tuoda muuta kuin pellit, telineet ja perkkuja kun aamulla tulee. Pyysin tuomaan mikrouunin. Tänään on sitten viisaampi alustaa B-puolta (pöhköjamin leikkelyä), että tiedämme mitä 1. ja 4. osaan sävelletään ja soitetaan.

Eilen aamulla heräsin kun Make sanoi: käyhän siekin Tommi suihkussa. Nousin ja menin heti. Kun tulin märkänä hakemaan pyyhettä, tajusin että kaikki nukkuvat vielä, huone oli pimeä. Kello oli 06:45. Kukaan ei ollut sanonut mitään... AMOK.

Nyt siirrymme RUUKUNVALAJIIN, jolle ei ole JJ:n jälkeen tehty mitään. Biisi taitaa olla ensimmäinen single. Annoimme levy-yhtiön ja Karppasen valita. Ja nyt uusi kahvi tippasemaan ja MOJOn prog rock -spessu käteen. Hintansa (14,50 e) väärti lehti. En esim. tiennyt, että Robert Fripp harrasti "mooningia" eli perseennäyttöä.

15:03. Aki kuuntelee RUUKUNVALAJIEN raitaansa ja miettii mitä seuraavaksi soittaa. Jos biisi feidaa, sen lopusta voidaan leikata JJ:llä tapahtunut kollektiivikilahdus B-puolen loppuun. 15:20. Aki soittaa Ibanezillani näppäilylinjaa.

TOMMI: 19:35. Tämä kone oli välillä mykkänä, siitä viive. Aki soitti Ibanezia ja mie lauloin peruslinjani. Säkeistöissä sävy löytyi kolmen oton jälkeen, kertsit piti laulaa eleettömämmin tulevaisuuden tuplauksien takia. NYT mie ja Make aloimme B-puolen 2. ja 3. osien editoinnin raakamassasta, Aake lähti jo kotiin.

22:51. Mie ja Make editoimme kolmisen tuntia B-puolen materiaalia. Valitsimme JJ:n 40-minuuttisesta pöhköjamista palikoita, vuolimme niistä turhan pois ja asettelimme nurinperinlauluja sopiviin kohtiin. Nyt on kaksijapuoliminuuttinen 2. osa koossa. Naamarinalle ajaa muskeliveneellä ohi ja hakee katsettasi.

Nyt metroon!

4.8.2005 torstai

TOMMI: Mie ja Make tulimme vasta nyt puoleltapäivin, viimivyönä Volga - Ysi - Beef. Peter Franzén istui takanamme aivan säyseästi.

Tiistaina Sakke Järvenpää käveli S-marketin pihalla kumisena ja ratsunahkaisena.

Aki soittaa MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUKSEN kitaraa. Tomi tullee parin tunnin sisällä.

AKI: Soitin parit rihvit heti aamutuimaan fuzzin läpi. Tommin puoliakustisella alempi oktaavi ja stratolla ylempi.

AAKE: Joopjoo. Sitä laitettiin kuitenkin ensin viesti että yhdeltätoista tullaan. Noh, ehdimmepä aloittaa kuitenkin kitaraosuudet ettei ollut liikaa makutuomareita... Editoin aamulla myöskin muutamaa kosketinpätkää ja poikien eilistä b-puoli-editointia. Katotaas nyt.

MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUS LAKKAA on vihdoinkin poukkoilubiisi. Monimutkainen sovitus antaa kivan lähtökohdan leikkiä soundimuutoksilla, varsinkin lauluraidalla.

TOMMI: Tomi tuleekin vasta illalla, ja aikoo lyyä mua heti nokkaan jos alan hätähousuksi. Siis jos hoputan häntä kokoamaan rummut B-puolta varten.

AAKE: No niin se sanoi. Naamaan tulee. Ja sitäpaitsi niin väkivallalla uhkasi Tommikin, isku kuulemma lähtee jos Tomi tulee narisemaan... Eli rahaa/vetoja otetaan vastaan osoitteessa Hitsaajankatu 8.

TOMMI: Ei, kyllä mie lämpimästi Tomin otan vastaan. Sillähän oli synttäritkin. Kello on 13:25 ja Aki näppää efektoitua lap steeliä strategisiin kohtiin. Soundista puuttuu vielä alakerta.

14:47. Lauloin RUUKUNVALAJIEN kertsituplat, lopun käskyt ja huudot. Laulamatta on neljä palaa ja Akilla soittamatta METELIÄ ja MAHLA. RUUKUNVALAJIEN loppua nyt leikataan. Jannen ja Akin suoritusten kohtaaminen aivan viimeisillä sekunneilla on kaunis tapahtuma. Onko tämä muka single? Aake rakensi B-puoleen tiloja, hyvä eli paha siitäkin tulee. Rasti luutuun, sano. Vuolin viime viikolla itselleni voiveitsen. Sen kärki on muuttanut väriä ja haisee härskille. Pidäkkeetön sahramipuukottaja levittää mausteita jälkeensä. Naamarinalle hiihtää Tavivaaran hautausmaalla sinun takana.

AAKE: Äänitin RUUKUNVALAJIEN Tommit, tein rumpuleikkaukset ja lisäsin resonanssibasarin strategisiin kohtiin. Nätti biisi.

TOMMI: 15:55. Alan laulaa RAKASTANIA. Make äänitti Akin lap steeliä kaksi ottoa B-puolen introksi. Näyttää siltä että osa 1 sävelletään menemään H:sta. Se ehkä noudattaa lap steelin esittelemää kulkua.

16:11. Enpä vielä laulakaan. Nuo kuuntelevat Jannen Draken-urun paksuutta ja Akia epäilytti joku kitarasolmu, tai että tapahtuiko solmu, ja kitarassako.

TOMI: 19:34 Terve! Saavuin reilu tunti sitten. Aake hetki sitten kotoaan. Ajoin aika haipakkaa moottortietä ja ohitin vaikka teki kipeää. Vauhti on hyvä asia. Vielä kun sai kuunnella lujalla uutta Ani DiFrancon levyä niin parempi. Pojat (Make, Aki ja Tommi) ottivat minut iloisena vastaan. Tommi ei hoputtanut ja minä en urputtanut, joten ketään ei ole lyöty. Make kyllä kysyi heti tultuani olenko pahalla päällä. Ja olenhan mie. Melkein kaksi viikkoa puolikuntoisena. Olen sairastellut hieman. Kuten Elvis laulaa: "It ain't no big thing, but It's growing." Mie olen lonkkavikainen kuin vanha susikoira.

Olen kuullut vasta yhden biisin. MISSÄ ON KAIKKI..., hyvältä kuulostaa. Tommi on tehnyt siihen koko ajan lauluja. Aki on hyödyntänyt ihanasti kaikuja ja Prahasta kolme vuotta sitten 120 markalla ostamaani YAHAMA (kyllä!)-slidea. Aivan mahtavata! Juuri tässä biisissä on ensimmäisessä demoversiossa mahtava vuotolaulu-tahaton-tuplaus, joka on kuuntelemisen/kokeilemisen arvoinen. Tämän minä tulin teille ilmoittamaan, poijat. Voinkin lähteä Treelle takas. Ensimmäinen kerta kun olen ollut näin kauan paitsiossa äänityksistä. Jännittävää kuulla mitä on saatu aikaan ja toisaalta surullista kun en päässyt vaikuttamaan ja vaikuttumaan stemmoista. "Järjestimme siten, että vaimo luettavakseen saa Burdaa" (Akin muunnelma 1. säkeistön sanoista). No nyt tuli ihana falsettostemma jota olin kaivannut.

Tommi ja Make lähtivät kauppaan ja me kuuntelimme AUTION SAAREN IRTAIN -piesiä. Jälleen mahtavaa. Progepallaati joka äityy nopeaksi ja rajuksi ja näin jättää ihanan jälkimaun.

AKI: Namm. Ei liikaa taustalauluja päällekkäin tälle levylle, niin hyvä tulee.

TOMMI: 20:43. Ostin lasagnen ja Janssons frestelsen mikrouunin saapumisen kunniaksi: ensimmäinen lämmin ruoka sitten maanantaiaamun! Maha kaipaa tottoragaa, sielu ulvoo Dhammapadaa! Tomi soittaa bongoja AUTION SAAREN IRTAIMEN urkusooloon. Kiusaus on vatsassa. Se takertui ylös kun söin polvillani sahapukin edessä. Vielä lasagne... mutta kahvista ensin pikku yösikitys päälle.

AAKE: Yhtäkkiä kesken bongojen nauhoittamisen tarkkaamoon lehahti koulun ruokalan tuoksu. Tai haju. Vuosien takaa... Lihakeitto! Mie lähen ny kotia sukuloimaan. Moro.

TOMMI: Syksyllä ysiyks olin Tomille viikon mykkävihassa. Ruokalassa sanoin Akille: sanotko TUOLLE että antaa ketsupin. TUO kuuntelee nyt bongoraitaansa ja äsken ihmetteli miksi en videokuvannut kun hän soitti. Nyt tuli bongoa close-uppina videolle.

TOMI: 22:53. Bongot on nauhalla ja kuuntelimme kaiken mitä pojat ovat nauhoittaneet. Aivan helevetin hyvän kuulosta. Juuri niinkuin ajattelinkin. Pohjat ovat niin vahvat, että päällekkäisillä vain korostetaan osien luonnetta eikä maskeerata heikkouksia kuten aikaisemmin. Jokaisella aikaisemmalla levyllä on ollut biisejä jotka masentavat päälleäänityksissä.

TOMMI: 23:24. Ehkei sitä uskaltanut koskaan päästää tajuntaansa jos joku biisi ei napannut. Oli vain helpottunut että pitkään jaloissa pyörineen jutun sai ulos systeemeistään.

5.8.2005 perjantai

TOMMI: Marko herätti minut puoli ysiltä: Tomi on kohdalla viiden minuutin päästä. Kymmenen minuuttia myöhemmin istuimme autossa ja ajoimme Pearlin maahantuojalle, missä Tomi teki rumputelinekauppoja ja me muut joimme kahvia ja selailimme esitteitä. Nyt saadaan tuplabasaripedaali - mainiota, vaikka ei sama kuin kaksi bassorumpua, joista toisen etukalvossa lukee TOMI ja toisessa KRUTSIN. Sitten kävimme levy-yhtiössä puhumassa singlestä, LP:stä ja syksystä. Vasta puoliltapäivin olimme täällä. Aake äänitti Akin kitaraa MAHLANJUOKSUTTAJAAN, mutta nyt mietimme mitä biisi lopulta tarvitsee: JJ:llä jo äänitetyt kitararaidat ovat kyllä hyviä. Täytyy saada laulua purkkiin ennen viittä, kun naapurihuoneessa aletaan porata.

TOMI: Jotain Koneisto-rekvisiitan kasausta kai. Uuet telineet tulee, jese! Vanhat jää tänne Ludari-setin kanssa ja yhen taisin luvata isälle. Ja tuplapedaalit saan. Olen kokeillut tuplia aikaisemmin kaksi kertaa. Pelleilyähän se useimmilla soittajilla on, genresidonnainen juttu. Ja mie kun en tuosta tukutukusta tykkää, mutta kokeillaan. Kyllähän Billy Cobham ja Oscarito Valdes soittavat makeastikin.

AAKE: Sanoin Akille eilen et kymmeneltä. Tulin 45min myöhässä. Tänään teenkin niin että pidän kohta vapaata ja tulen illalla taas töihin... Nyt nauhoitamme sinfoonista kitaraa MAHLANJUOKSUTTAJIIN. Sama soundi kun levyn aloitusbiisissä. Tässäkin korvataan osa JJ:llä nauhoitetuista kitaroista. Perusraita jää, korostamme osien vaihtoja korvaamalla tietyntyyppiset partsit toisenlaisella soundilla.

TOMI: Isähän lähtee lokakuussa Saksan- ja Ruåttin-rundille ja marraskuussa Espanjaan. Vaikka minun piti olla ensimmäinen suvusta, joka kiertää Saksaa vuokra-Hiacella punkbändin kanssa soittamassa vallatuissa taloissa ja kerjää keikan jälkeen reisimajoitusta keesipäiltä. Tommille jäi vistot studioviikset kun kävi ajamassa parranalun pois. Biiseihin tulee ihanasti samoja kitarasoundeja, mikä myös osaltaan tiivistää pakkausta kuulijan sitä tajuamatta.

TOMMI: Aki soittaa maukkaan eteläafrikka-arpeggion "Isken kirveen pölkkyyn" -kohtaan.

AAKE: Janne soitti lautalta. Oli jo Suomen puolella. Uhkasi tulla kuitenkin vasta maanantaina studiolle... Niin, nythän meitä on täällä taas neljä kun Tomi tuli. En tiedä vaikuttaako se mihinkään, mutta nyt bändi tuntuu taas nelihenkiseltä. Jannen kosketinpartsit ovat jo tallennettu, meinaankin siis tätä luovaa studiotyötä: Aki soittaa, mie, Tommi ja Tomi luetaan lehtiä ja kommentoidaan kukin vuorollaan nostamatta katsetta lehdestä. Kuin vanhat ukot murahtavat vaimolleen sanomalehden takaa...

TOMI: Kyllähän se on enemmän maaseutu- ja länsimusiikin puolelle kallellaan se tilutus. Nyt se on nauhalla. Aki tuli tarkkaamoon sanoen: "Olipa pirullinen... jäin just ja just henkiin." Vaan on se pienen kurjimuksen väärti. Aake lähti kotiin. Evästi, että lauluja pitäisi tehdä. Kuunnellaan nyt vielä tarviiko tämä kitaraa. Hyvän kuuloset nuo intron hikka-kitarat. Tämä tarvis säkeistöihin jonkun tasapainottajan, nyt siinä on pelkästään bass'n'drum-komppi ja Akin mausteet kierron lopussa. Oisko sheikkaaja mitään? Cabasa kenties, tamburiini on jo kyllä liikaa.

Sain juuri kuulla Hertsikan ruikulipaskantajasta. Heittää kuulema ajoittain käytävän vessan posliiniin tarttuvan hunajaisryppään, jota purkkaa jauhava topless-miessiistijä joutuu vessaharja viheltäen hinkkaamaan.

Oho, nukuin tuossa vartin kun alkoi ramasemaan ja heittäy'yin pilttuuseen pötkölleen. Eilen en meinannut saada unta kun oli päivän ajanut ja vielä illan studiossa sählännyt. Sitä vain surisee päässä ankarasti. Ja aamulla heräsin puoli seiskalta kun alakerran naapuri oli, joko teljennyt itsensä humalapäissään parvekkeelle, tai tullut juuri baarista ilman avaimia, ja hakkasi lasiovea. Aikani kuunneltuani kävin kysymässä että mikä miestä riivaa ja tarviiko apua. Ymmärsin että apuani ei kaivattu. Lyönnit loppuivat ja minulle jäi epäselväksi oliko sisällä edes ketään ja sammuiko kaveri parvekkeelle. Sisään se ei ainakaan ennen kahdeksaa mennyt.

TOMMI: Nyt on MAHLAN lauluja tehty ja kuunneltu, kello on 16:36. Ei vaan 17:10, ja perusraita on nyt valittu. Tomi käy treffaamassa veljeään ja me muut syömme tässä lähellä.

18:52. Söimme, Akin MAHLAN räjähdyksiin etsitään lap steel -soundia. Koetin äsken eri huoneessa laatia B-puolen 1. ja 4. osan sointukiertoa. Muistin erään vanhan ja siirsin sen H-molliin, mutta kierto kestää vain 8 tahtia, joista kolme ekaa muistuttaa vähän Jerkus-biisin introa. Millä ajalla me ehdimme tehdä kaiken? Mihin tämä päivä taas meni? Milloin Aake ja Tomi ovat täällä? Kokoanko Tomin Ludwigit tuonne valmiiksi? Miten siinä vielä käy? Miksi Jeppe naisartisti?

TOMI: 19:52 Aikani vislattuani poikien päät ilmaantuivat ikkunaan vasta kun huusin MAAKEE! Kävin keskustassa syömässä velipojan kanssa ja näin urheita maratoonareita ja MM-vieraita Bahrainista.

20:22 Aake tuli. Ehkä kasaan Ludarit Tommin laulun hiljennyttyä.

AAKE: Voi hyvänen aika. Esplanadi, auto ja helevetin maratooni. Varmasti yksi maailman huonoimmista yhdistelmistä. Meinasin ajaa johtavan Kenialaisen päälle. Ainakin jos olisin ajanut hetkeksi nukahtaneen liikenteenohjaajan ohjeitten mukaan. Kävin äsken kaupasta ostamassa kaurapuuroa ja yhden tölkkisandelssin. Pitääkö tänään soittaa jotain?

TOMI: Kyllä, rakas basisti. Otan tuosta Murphy's Oirish Stautista hömpsyt ja sitte kasataan setit ja vot. Nyt jos joku vielä haluaa kauppaan niin nopiasti. Eikä tämä MAHLA mitään tarvi säkeistöihin. Totesimme sen yhteen ääneen Aaken kanssa. Elää näin kivasti.

TOMMI: 21:43. Viritimme rummut ja vahvistimet soittohuoneeseen B-puolta varten. Nyt rumpusoundi (3 mikkiä) alkaa olla hyvä. Tomi soittaa isänsä vanhoilla lilla-Ludareilla ja keikkasettinsä pelleillä + virvelillä. Saa nähdä soitanko mie. Riffi on Akin. - Jos painaa miljoona kertaa UNDOa, käykö lopulta niin että koko levy katoaa kovalevyltä?

22:16. Eka varsinainen otto purkissa, me neljä livenä huoneessa. Nyt kuuntelu.

AAKE: Melekosta räpellystä tämä meno. Kymmenen minuuttia räpellystä. Kello on jo palijon.

TOMMI: Taisi löytyä kohta mistä alkaa.

TOMI: Alkuun käännettiin settiä ja se + virvelifilli on Tommin mukaan Waspia.

TOMMI: 23:17. Biisin päätösjakso löydettiin. Kokonaiskesto lienee viiden minuutin seutua.

TOMI: Jannen ostama Simon Levélt Earl Grey ekologiskt te vaikuttaa olevan melko väljehtynyttä. Millon lie avattu? Aika ihime biisi tulossa. Suurin osa oli valmiina kun tulin eilen. Aake lähti kotiin nukkumaan. Pojat editoivat äsken nauhoittamiamme pätkiä. Tuntuuko minusta vain vai onko tänään saatu yllättävän vähän konkreettista aikaan? MAHLANJUOKSUTTAJA-lauluista tuli kyllä hyvät, Aakekin tuoreilla korvilla sen totesi. Että kannatti hakea vaikka siinä suhraantuikin kosolti aikaa. Onhan se levyn Ratkaisija. Huomenna täytyy tulla kymmeneksi studiolle ja ottaa asiaksi.

TOMMI: Yli puolenyön. Neljä ja puoli minuuttia nyt, pari edittiä vielä ja PONNAHDUSIKKUNAPRINSESSA on valmis.

TOMI: Kyllä se on tältä illalta tässä.

6.8.2005 lauantai

TOMMI: 10:10, Aki-Tomi-Make ovat vielä kaupassa. Unessa olin "Tipi" Rasion kanssa samassa huoneessa. Hän työnsi pöydän oven eteen, etten pääsisi pakoon. Hän oksensi vaaleata leipämujua niskaani ja, kyllä, suuhuni. Hän kehui ettei ollut syönyt viikkoon ennen tätä.

Kuuntelemme mitä piisit kaipaa. Sitä ei aina heti keksi. Saatan kohta laulaa MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUS LAKKAA. Se on suosikkipiisejäni. Eilen oli jo tulla kilahdus kun MAHLANJUOKSUTTAJAN laulutuplaaminen kesti. Otin tukea mikkitelineestä kun kuuntelin polvillani. Viimein sekin oli ohi. Sitten olin taas normaali. Yöllä luin viiskytä sivua Jim Thompsonin POTTSVILLE 1280:tä, vaikka olisi ollut viisasta nukkua. Luin kaikki suomennetut Thompsonit joskus 1998. Tänään ei kehtaa kulkea metrolla, kun alkaa nuo kisat. Aurinkoinen lauantai ja - - - ei hyvä. Jossain poksahtaa reppu ja huomenna ilmestyy lisälehti.

TOMI: Ai että ei kehtaa. Olisit vain reilusti sanonut, että hyvä ettei tarvitse kulkea julkisilla kun Tomi vie ja hakee autolla.

TOMMI: Ei kehtaa, ja eipä jätkän vm. '90 öky-Audissa matkusta kovin arvaamattomia tyyppejä, vaikka jollakin Leatherman painaisikin taskussa.

Kun katson nuottivihkon sivuja yksitellen valoa vasten, huomaan että MITEN TÄSSÄ VIELÄ KÄY oli ennen HENGITÄ NYT, RUUKUNVALAJAT oli RUOKAA LATTIALLA, AUTION SAAREN IRTAIN oli EI OTETA SILLE, ja EKSYNYT MARJASTAJA oli VEREN HAJU TUULEN ALLA ja sitä ennen KAUSIA SUOLLA. MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUS LAKKAA oli AAMUA VASTAAN, mutta se kuulosti Pepe Willbergiltä. Keväällä 1998 ilmestyi kolme SUNNUNTAI-nimistä biisiä. Kuuntelemme kaikki biisit läpi ja Aki tekee niistä merkintöjä. Taidamme äänittää kannellisen tuhkakupin nupinpainalluksen NIELENKÖ TODISTEIDEN välisoolon loppuun. Alkuun Tomi lyö ehkä pellin, imaisu syö yläkertaa.

Nyt kuuntelemme ensi kertaa sitten JJ:n ONKO MEILTÄ KUULUNUT METELIÄ? Aki teki siihen jo siellä kitaroita. Taisi olla viimeinen jonka pohjat JJ:llä tehtiin.

TOMI: 13:44 MILLOIN NÄIDEN VAIKUTUS LAKKAA -laulujen äänitystä ollut jo toista tuntia. Nyt kuuntelemme eka säkeistön eri versioita.Vaikka Tommi on vuosien saatossa saanut sävyjä lauluunsa, on silti vielä potkittava kun tehdään useampia biisejä. Tämä biisi vaatii hermostuneen tuplauksen, onhan henkilö napannut jotain ja huomaa psyykensä muutokset. Näitä tuntemuksia muistan vuosien varrelta useita. TK:n ja Nollapisteen keikat lähes peräkkäin jossain ulkopaikkakunnalla, kevyesti olutta ennen, välissä ja jälkeen keikkojen. Roudauksen jälkeen kahvia ja energiajuomia ennenkuin starttaan aamuyön usvaisille Suomen taipaleille. Puolivälissä tie näkyy kolmena, stereot (joku Aaken ambient-levy) ja puhallin ovat täysillä ja vettä on juotava viidentoista sekunnin välein että pysyy aktiivisena ja hereillä kun toiset nukkuvat. Tässä biisissä ovat nuo tunnelmat äänin toteutettuina. Erkki Pälli ja Martti Merilinna.

Tommi kysyi onko tsetseeni-kärpäsestä ollut minulle joskus harmia.

Ostin kaupasta kaksi pinaattikolmiota. Tehty teen kanssa nautittavaksi, selevästi. Se alkaakin olla lopussa, Earl Grey.

Vaikuttaa, että äskeisistä neljästä otosta saadaan rakennettua koko lauluraita. Tuplaukset vielä. Jotain efektiä ehkä.

Studio chat:

Tommi: - Se oli kiva.

Make: - Se ei ollut paha.

Hyvä, että saimme merkattua puuttuvat partsit. Tiedän mitä tehdä kun Tommin ääni väsyy. Se on nopeaa toimintaa sitten. Pop ja discohenkisiin...

AAKE: Mie tulin takas. Huhhuh. Jopas on olo. Jos se ei tapa niin se vahvistaa... Hullu särö taas laulussa.

TOMI: ...laitetaan shakeria, triangelia ja tamburiinia. Pekari sen opetti. Mie olen kuin koira, asettanut itselleni lattialle lakanan, johon asetun makuulle tarpeen vaatiessa. Mahtavia lauluraitoja. On muistettava kannustinloukku ja biopalaute. Nyt iski jälleen Il Falsetto. Ei hyvä, otetaan sama normaalilla äänellä.

TOMMI: 16:39. Tomi soittaa tamburinosta NIELENKÖ TODISTEISIIN, sitä ennen kaputteli MILLOIN NÄIDEN räjähdyskohtaan. Harmistui että luin David Bowie -juttua Mojosta enkä videoinut soittoa. Olisi tietysti pitännä, en mie sillä. Aake editoi tamburiinia ja sitten tallennetaan tuhkis.

TOMI: No niin, mie olen sitten vuodattanut elämäni rytmiraidan lattiatomiin ja soittanut tamburiinia ja tuhkakuppia, eikä kukaan ollu kuvaamassa. Ite se on kaikki tehtävä. Nyt meillä on siis tuntikaupalla tylsää laulamisen kuvausta. Akikin oli soittanut melkein kaiken kun tulin sessioihin. Mie lähen kauppaan.

17:34 Palasin Akin ja Maken kanssa kaupasta ja METELIÄ laulunauhoitus on käynnissä. 7 ottoa, joista kaksi ensimmäistä kuulema hylättiin toivottomina heti. Tempo on kova ja Tommin tekstiliuska suttuinen. Kannattaisko tehdä selvempi paperi. Aaken mielestä tässä on levyn parhaita biisejä. Makea arveluttaa tempo. Miekin löysin rummuista pari kohtaa jotka häiritsevät.

AAKE: Juup. Tässä vaiheessa tämä on parhaan kuuloinen biisi. Tarpeeksi yksinkertainen... siis ennen lopullista lauluraitaa. Tommi voi pilata kaiken. Puhku nyt perkele. Kyllä se menee. Mie lähen nyt kotia. Tuli lisää sukulaisia. Piti ostaa jäätelöä tullessa... menee huoltoasemahinnoiksi.

TOMI: 17:55 Aki huomasi juuri, että yhet vielä voi keittää ja sitten loppuu kahvi. Mie saatan hakea kioskilta, en jaksa lähteä juoksemaan kauppaan. Ja pähkinätkin jäi Akilla ostamatta. Olikohan se ollenkaan kaupassa? Jon Anderson näyttää Tommin mielestä turpaan lyötävältä telkältä jouluaamuna. On se kyllä ollut noloa menoa. Kun muut eivät innostuneet Andersonin ideasta nauhoittaa Topograafiset Lätäköt -levy metsässä teltassa generaattorisähkön voimalla, hän tyytyi roudaamaan studioon pahvisia puita ja eläimiä tuomaan metsäistä tunnelmaa.

Levyn hahmoilla on kaikilla tunnistettava kilahduspiste. Tässä biisissä kaverin sielu liikahtaa kun hän selittelee kotoaan kuuluvia ääniä. Aikansa seliteltyään hän innostuu ja lopettaa maskin rakentelun. Se on kuin alkoholistin kehitys maskikahveista avoimen rehelliseen juopotteluun puistossa.

Enempää vetoja ei tarvitse. Näistä löytyy sopiva tunnelma. Aake kysyi lähtiessään onko tyyli oikea. Kyllä tässä biisissä tempo määrää tyylin.

"On ärsyttävää, että taide jättää monet ulkopuolelle. Haluaisin, että kaikki voisivat nauttia taiteesta", joku urbaanin kulttuurin puolestapuhuja kertoi Kiasman URB 05 -festivaalilehdessä. Taitaa kuitenkin olla niin, että joitakin taide ei sytytä, oli se sitten missä muodossa tahansa. Kuten urheilun kanssa. Niin kauan kun on sielunlukkoja, on esteitä rehelliseen tilanteiden kokemiseen. Siinä ei urbaanius, maalaisuus tai uudet lajit auta.

AKI: voivoi..pittääkö soittaa vielä nimibiisin perusraita uusiksi.

TOMMI: 19:31. Laulut on laulettu. Ellei sitten vielä tarvitse karjahtaa B-puolen johonkin kohtaan, tms. pientä. Jykylä tuli käymään. Penikat heitti mua pikkukivillä kun kävin kioskilla. Jos olisivat osuneet, vasen ja oikea kives olisivat vaihtaneet paikkaa. Siis heittäjillä. Siis tuskin.

Aki korjaa jotain MAHLANJUOKSUTTAJAN pätkää, Tomi hakee kioskilta kahvia ja sitten lisäilee eräitä lyömäsoittimia joihinkin biiseihin.

Kyllä mie parhaani tein. Oma paras vain vaihtelee: mikä on tilanne elämässä, onko kylläinen, virkeä, keskittymään ja innostumaan kykenevä, keksiikö silloin kun keksintöä tarvitaan. Väsyneenä ja nälkäisenä voi toki saada hyviä tuloksia, myös onnettomana, jos muut asetukset ovat kohdallaan. Tuleva kolmevarttisemme on joka tapauksessa jylhempi tuokio kuin Boris Gardinerin "Everything to You".

Ja sitten kukitus.

TOMI: MAHLANJUOKSUTTAJA kaipaa shakerin Doors / Touch me -lattarikohtaan, ettei se jää liian raskaaksi.

TOMMI: 21:03. Nyt Aki on soittanut kaiken levylle, joten tein meille pahvimuki-Calvadosit. Tomilla on vielä rahisteltavaa. Olemme kuitenkin loppusuoralla. Kuuntelenpa välillä Tomin ukin tarinoita minidisciltä.

AKI: No niin... taas vaan piisit paranee. Pittää vaan reippaasti mennä ja tehä.

TOMMI: Aki ja Tomi käyvät tekemässä MIKÄ MEITÄ VAIVAASEEN muutaman handclapin lissää, klo on 21:41. Eväät on viimeistä hionnutta emmental-siivua myöten syöty.

22:00. Clappi ei tule perille. Marko epäilee että joku piuha on paskana. "Nyt sinne menee, mutta... mie en sitä kuule." Space Echon todellisuus on toinen kuin meidän todellisuus. "Lenkkipoluksi sitä sanotaan", kähisee Hollaback Krutsin. 22:09 on eka paikka läpsytetty. "Ei ole tarpeeksi potkua siinä, pitää ajaa enemmän säröä sisään", Marko toteaa.

Aki: - Ella niramaan...

Tomi: - Alla niramaan...

22:22. Pojat kuuntelevat tuplattuja kläpyjä. Mainio diskopala MIKÄ MEISTÄ VAIVAASTA tulee. Mutta millaiseen diskoon? 22:38 pohditaan Tomin cabasa-patternia: Akin mielestä tulee two-steppiä jos on takapotkulla. Seuraava otto toisella tavalla. Eipä ole meille käynyt kuin Pink Floydille Meddle-sessioissa: studiossa paahdetaan iltapäivästä aamuyöhön, eikä mitään lopullista saada nauhalle. "Superbändit ilman treenikämppää" -tauti.

22:58. Guiroa kertsiin, vain joka toinen kerta. Levyn äänittämisen ajoittain piinallisesta hidastempoisuudesta saa kutakuinkin todenmukaisen kuvan lukemalla Doug Sulpyn (et al, kun en muista sen toisen jätkän etunimeä) kirjan Beatlesin "Get Back" / "Let It Be" -sessioista tammikuussa 1969. Siinä on sanoin kuvailtu noin TUHAT filmiryhmän Nagra-keloilla säilynyttä ottoa, kestoltaan sekunnista varttituntiin. (Overdubbeja ei ole eritelty.) Esim. jos Harrison rämhäyttää "For You Bluen" alkusoinnun, ja kukaan ei lähde siihen mukaan, se kerrotaan meille.

23:23. MIKÄ MEITÄ VAIVAAN perkut on ehkä nyt tehty. Kohta on tekemättä vain PONNAHDUSIKKUNAPRINSESSAN lyömäsoitinraita, jolla korvataan lause "Ei vanhempasi sinua sen vuoksi rakasta, että olisit jotenkin mahtava tyyppi, vaan koska he ovat tunteneet sinut aina".

23:49. Ja nyt Akin ja Tomin sormennapsautuksia kertosäkeeseen, kunhan Marko pistää siihen toisen kompuran. Ilmeisesti EKSYNEESEEN MARJASTAJAAN äänitetään perkussioita myös. Raita raidalta -muodossa LP:n biisit vie miljoonan Commodore 64:n verran muistia. Joitakin kuusnepan pelejä kehtaa yhä pelata: Boulder Dash, H.E.R.O., Pitstop II, Pinball Spectacular, Leaderboard Golf, Artillery Duel, Track 'n' Field, Wizard of Wor. Sain oman koneeni vasta toukokuussa '87, kun jotkut siirtyivät jo Amigaan. Nyt 00:03 pojat kuuntelevat VAIVAATA täällä tarkkaamossa.

00:16. Vielä ekaan kiipparikohtaan clapsit, ja jos oli hyvä, sitten vielä tuplaus. Ja hirveä gaini on päällä. Nättiä flämiä oli Markon mielestä.

TOMI: Meinaa levitä tämä sessio. Mutta kun toinen osa saatiin kulkemaan, niin toinen köpööntyi. Ja siitä se kierre alkoi. Lopputulos on loistava. Clintonin Yrjökin olisi ylpeä.

TOMMI: Sitten MARJASTAJAN ääreen. Tomi kokeilee kumpi triangeli sopii biisiin. Valitsemme sen joka soi sairaammin. Urku-ujellus kohdassa "maatuva pimeä" tuo mieleen Pietarsaaren Kråkholman syyskuut 80-luvulta. Triangeli on valittu, nyt pikku pitchaus. Söin omenan.

AKI: Ei vaan se toinen kolmikulma. Wizard of wor + Jack The Nipperiä pelasin viime viikonloppuna.

TOMMI: 00:58 ja Tomi soittaa tamburiinia MARJASTAJAAN.

TOMI: 1:07 Kaikki on minun osalta tässä, uskoisin. Triangeli ei ollut se sairaampi ja pitchausta ei kyetty nyt tekemään. Pikku tarkennuksia heikentyneeseen kuuloon. Nyt nukkumaan. Kierrän MM:n kaukaa kunnes pääsen kotisohvalle. Taidan kasata ja roudata huomenaamulla. Jos tässä ei ollut muuta nauhoitettavaa niin hyvää yötä Herttoniemestä. Taidan ottaa omenan.

Tiistai 9.8.2005

AAKE: Janne korjasi eilen muutaman koskettimen, lisäsi hujua ja soitti 2 Tomin tamburiinia uusiksi.

Äänitykset ovat nyt ohi. Biisit ovat siis miksausta vaille valmiit. Teen ehkä yksi tai kaksi koostetta miksauksen vaiheista... en tosin tiedä milloin aloitamme. Tällä viikolla on Koneisto-festivaali. Mie olen siellä pannuhallin äänivastaava (koska halusin sinne) ja Make on päälavalla...