Pisara ja lammas 1
Levyarvosteluita

Paha iskee lampaaseen

Tomi Nordlund, Aamulehden Valo-liite 12.10.2012

Pisara ja lammas 1

Aluksi Lammasooppera ei meinaa avautua ollenkaan. Jutun punainen lanka ei löydy liian hätäisellä tarkastelulla. Ensitutustumisiksi levy kuulostaa kohtuulaatuiselta, sliipatulta Absoluuttiselta Nollapisteeltä. Varsinkin Paula Vesalan lauluosuuksiin on hankala suhtautua, mutta loppupuolen hieno syntetisaattoripitoinen äänimaisema jää mieleen.

Kohtaaminen-osuuden keskittyneemmällä kuuntelulla draama tempaa mukaansa ensimmäisen kerran. Sen jälkeen Pisarassa kuulijankin tajunta alkaa laajentua kuin jonkun vanhan planetaarion musiikki- ja valoshowssa.

Tommi Liimatta sanoitti ennen uppoutuneesti havainnoivaan kerrontatyyliin. Myös musiikillisesti 1990-luvun Nollapisteelle oli ominaista rosoisen pelkistetty nerokkuus ja huikaiseva arvaamattomuus. Siitä ollaan edetty Tommyn ja Jesus Christ Superstarin perilliseksi ilmoittautuvaan rock-oopperaan, jota myös scifi-eepokseksi voidaan nimittää.

Kaksiosaisella levyllä Vesalan lisäksi Olavi Uusivirta ja Kursk-yhtyeen Erkki Seppänen toimivat suuressa roolissa vierailevina laulajina. Uusiutumisessa on kyse Muhammedin luokse tulevasta vuoresta ja bändi on tiennyt, mitä lähti tekemään. Pisara ja lammas 1 päättyy tyylipuhtaaseen cliffhangeriin aikaansaaden jännittyneen ja malttamattoman olotilan.

Eero Kettunen, Soundi 10/2012 (17.10.2012)

Musiikkitarinan ensimmäinen osa

Absoluuttinen Nollapiste on tehnyt urallaan monenlaista, mutta progressiivinen rock on aina ollut mukana ainakin taustalla huhuilemassa. Nyt yhtye taitaa olla suureellisimmillaan.

Näin on hyvä, sillä jos jonkun täällä kannattaa pyrkiä tekemään vanhahtavaa, kunnianhimoista progea, niin Nollapisteen.

Pisara ja lammas on kahdelle levylle jakautuva teemalevy hyvästä ja pahasta. Ainakin tarinan ensimmäinen puolisko kulkee ylväästi, retrofuturististen syntetisaattorisoundien lennättämänä. Rooleissa kuullaan kertoja Tommi Liimattaa sekä Paula Vesalaa, Olavi Uusivirtaa, Erkki Seppästä ja kuoroa.

Bändin voima sekä soitossa että Liimatan tarinankerronnassa tulee parhaiten esille, kun levyä nauliutuu kuuntelemaan sanoitusliite kädessä. Hahmojen näkökulmia alleviivataan, ja scifi-henkinen tarina etenee runsaista vivahteista ja poukkoilevasta rakenteesta huolimatta oivallisen vaivattomasti.

Sujuvuuden oheen olisi tosin kaivannut enemmänkin toiminnallisuutta, ehkä myös jokusen tarttuvamman melodian.

Jospa ensi vuonna ilmestyvä loppupuolisko tarjoaa huikean kliimaksin.

Heikki Romppainen, Helsingin Sanomien Nyt-liite 19.10.2012

Proge-ooppera elää

Kevyen musiikin maailma tuntuu kulkevan takaperin kohti single-aikaa. Albumikokonaisuuksien nauttimisen sijaan ladataan ja kuunnellaan hittejä, irtoraitoja.

Jotkut taistelevat kehitystä vastaan. 70-luvulla huippuunsa kehitetty teema-albumien idea ei ole kuollut, jos sitä kysytään Absoluuttisen Nollapisteen tai Crazy Worldin kaltaisilta yhtyeiltä.

Pisara ja lammas 1 on science fiction -henkinen rock-ooppera, jonka toisen osan Absoluuttinen nollapiste aikoo julkaista ensi vuonna. Tommi Liimatan kirjoittama libretto on pohjimmiltaan peräti ymmärrettävä, avaruudesta tuleva virus uhkaa ihmiskuntaa.

Näin helpolla kuulija ei tietenkään pääse, vaan eksyy jatkuvasti tekijälle tyypillisiin triviaaleihin kiemuroihin: "Tytöt puhdistavat ripsillään Edusmiehen sieraimet, niistä hohkaa valo maidonkarvainen."

Absoluuttisen Nollapisteen aiemmista levyistä löytyy jo yksi teema-albumikokeilu, Suljettu. Siihen nähden Pisara ja lammas 1 soi neoprogressiivisemmin, pitkälti kiitos Aki Lääkkölän kosketinsoitinsoundien.

Vierailevia vokalisteja levyllä kuullaan useita. Mieluisinta on pitkästä aikaa kuulla Teemu Eskelistä, Absoluuttisen nollapisteen takavuosien kakkoslaulaja-perkussionistia, jonka ääni sopii Tommi Liimatan päälle kuin puolukkahillo poronkäristykselle.

Perinteessä Nollapiste on kiinni. Kansissa viittaillaan Pink Floydin levyjen eläimiin ja Hectorin 70-luvun albumien mystisiin punaisin palloihin.
Suonna Kononen, Karjalainen 21.10.2012

Kelpo teemalevy

Absoluuttinen Nollapiste on aina ammentanut 1970-luvun progressiivisesta rockista. Nyt yhtye on tehnyt ensimmäisen rock-oopperansa. Pisara ja lammas 1 käynnistää kahden levyn mittaisen tarinan, jonka toinen osa ilmestyy ensi syksynä. Kokonaisuus on tarkoitus viedä myöhemmin myös teatterinäyttämölle.

Tommi Liimatan tekstien tavaramerkki, kiehtoviin yksityiskohtiin zoomaava lyyrinen ihmettely, on saanut rinnalleen juonivetoisemman ilmaisun. Lähitulevaisuuteen sijoittuvaa absurdia lammastarinaa kuljetetaan repliikein. Laulurooleissa kuullaan Liimatan lisäksi muiden muassa Paula Vesalaa ja Olavi Uusivirtaa.

Musiikki on pitkälti Liimatan ja kitaristi Aki Lääkkölän käsialaa. Rockin historiasta lainaavista sävellyksistä löytyy muutamia hienoja teemoja, mutta varsinaisiin melodisiin oivalluksiin levyllä ei ylletä.

Vaikka Pisara ja lammas 1 on Nollapisteen kiinnostavin ja onnistunein albumi sitten seitsemän vuoden takaisen Mahlanjuoksuttajan, hiipii sitä kuunnellessa väistämättä mieleen tunne siitä, että yhtyeen kulta-ajat ovat pysyvästi takanapäin.

Rauli Karjalainen, Keskisuomalainen 27.10.2012

Pisara ja lammas 1 (The Droplet and The Ram 1)

I am just old enough to remember the classic cartoon movie 'Heavy Metal' from 1981. An animated science fiction adventure revolving around a glowing green orb (the Loc-Nar) as the personification of ultimate evil in the universe threatening a young and rather well build girl with stories of dark fantasy, eroticism and horror. Hrrrr, Ok you can forget about the storyline. The soundtrack for the movie was made of a collection of popular All American Rock songs by Sammy Hagar, Cheap Trick, Journey and the Blue oyster cult. To get to the point. The new album by Finnish progrock band Absoluuttinen Nollapiste send me in this timewarp. 'Pisara ja lammas 1' (The Droplet and The Ram 1) is the first part of a conceptual double album build around a science fiction adventure taking place in the near future. A droplet of pure evil is sent onwards from Planet Benign. It sweeps across the universe towards Earth and then... Sound familiar? Never mind what happens next. Since we can't understand Suomi anyway we'll judge the album just on its musical merits. And artistically the score to the adventure is much more interesting than the rather crude 1981 soundtrack of the movie we mentioned above. Fact is that the guys from AN are far better musicians. The album cleverly moves between the intelligent rocksound we know from the guys to something that is close to an epic soundtrack. And since this is a concept story we have a diverse cast joining in and playing (and singing) the different parts. We find Erkki Seppänen as the Ram, Olavi Uusivirta as the Shepherd and Paula Vesala as the Woman. Tommi Liimatta handles the narration. It is quite a surprise to hear guest vocalists on an AN album but not an unpleasant one. Inspired by the rock opera's of yesteryear they translated the concept of such an album to their own style adding folky elements and Scandinavian progrock influences. And exchanged the chesty main character of the American example for a sheep. Part 1 of 'Pisara ja lammas' is an interesting project that can easily be listened to in a seperate manor without any deeper knowledge about what's going on. Still, my guess is it is more fun if you can understand the lyrics.
Bas de Koning, Europopmusic october 2012

Kulttibändin progekuunnelma alkaa

Jos pitäisi määritellä kulttibändi, voisi viitata Absoluuttiseen Nollapisteeseen.

90-luvun puolivälin Rovaniemen-ajoistaan lähtien yhtye on jääräpäisesti tehnyt omaan universumiinsa sulkeutunutta musiikkia: näin se on hankkinut harvinaisen uskollisen fanikunnan samalla, kun useimmat muut eivät ymmärrä sen levyistä juuri mitään.

Vuonna 2012 Nollapiste ei näytä olevan ainakaan lähestymässä tien keskiviivaa. Bändi on siirtynyt julkaisemaan musiikkiaan oman levy-yhtiön kautta ja aloittaa itsenäisyydenaikansa kaksiosaisella musiikkikuunnelmalla, jonka jälkipuoliskoa luvataan ensi syksylle. Valtavirtaisinta Pisara ja lammas -teoksessa ovat rooleista löytyvät poptähdet Paula Vesala ja Olavi Uusivirta.

Sanoittaja Tommi Liimatta on aito suomalainen eksentrikko, jota poplyriikan perinteiset lähestymistavat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Hän ei ole tunteellinen, vaan etäännyttää asiansa älyllisen sivustakatsojan näkökulmaan.

Tällä kertaa Liimatta johdattaa kertojana tarinaan, joka on pinnalta perin omituinen kuvaus avaruudesta putoavasta pisarasta ja tietoisuuden kehittävästä lampaasta.

Rivien väleistä alkaa pian paljastua syvästi kirjallinen, raamatullisiakin ulottuvuuksia saava kertomus vapaasta tahdosta, hyvästä ja pahasta.

Levyn vastaanotto on helppo ennustaa: Nollapisteen fanit puivat tarinan sivumerkityksiä loputtomiin, tavallinen kaduntallaaja ei jaksa siihen paneutua. Vahvasti 70-luvun progesta ammentava musiikki kuulostaa ajoittain jähmeältä, mutta usein yhtye myös häikäisee ilmaisuvoimallaan.

Kertojan, kuoron ja roolihahmojen vaihtelu tekee kokonaisuudesta asetelmallisen, ja kuuntelua häiritsee sekin, että tarina jää nyt vaille loppuosaa.

Kritiikistä huolimatta Pisara ja lammas 1 on myös äärimmäisen kunnianhimoinen ja täysin omaperäinen levy, joka rusikoi taiteenlajien raja-aidat häikäilemättä kumoon. Se on vaikuttava, ei niinkään vetoava.

Kunnollisen loppuarvioinnin voi tehdä vasta vuoden päästä.
Niko Peltonen, Lapin Kansa 1.11.2012

Absoluuttinen Nollapiste kanavoi 70-lukua ja tieteisfiktiota

Pisara ja Lammas 1 on ensimmäinen osa albumikaksikosta, jonka toista puoliskoa saadaan odotella ensi vuoteen. Väkevät teemalevyt eivät ole Absoluuttiselle Nollapisteelle uusi aluevaltaus, mutta uutukainen ei muistuta Suljettua (1999) tai Mahlanjuoksuttajaa (2005) kovinkaan läheisesti.

Levyllä keskeistä on tarina, sillä Pisara ja Lammas 1 on Tommi Liimatan näkemys scifistä. Planeetta Hyvältä lähetetään pisara pahaa kohti Maata, jossa pisara putoaa lampaan niskaan. Venkuraisen tarinan voisi hyvin kuvitella Liimatan romaaniksi, eikä ole kovin yllättävää, että albumikaksikosta suunnitellaan myös teatteriversiota.

Ensimmäistä kertaa Nollapisteen albumilla käytetään myös vierailevia solisteja. PMMP:n Paula Vesala kuullaan tarinan Naisen roolissa, Olavi Uusivirta esittää Paimenta ja pienemmistä yhtyeistä tuttu Erkki Seppänen laulaa Lampaan osuudet. Yhdistettynä Liimatan lauluääneen ja taustakuoroon syntyy monipuolinen äänimaisema, vaikka etenkin Vesalaa kuulisi mielellään enemmäkin.

Musiikillisesti Pisara ja Lammas 1 ajelehtii 1970-luvun progen jalanjäljissä, eikä ole vaikea kuulla kaikuja monista klassikoista. Äkillisiä muutoksia piisaa ja kertosäkeitä käytetään säästeliäästi. Aki Lääkkölän soolokitarat saavat varmasti vanhat parrat hymyilemään. Sävellyksissä on paljon tuttua, mutta myös Nollapisteelle melko vierasta juhlavuutta ja mahtipontisuutta.

Raitoja ei tee mieli eritellä toisistaan, mutta Alkusoitto, Planeetta Hyvä ja Lampaan etsintä erottuvat edukseen. Pisara ja lammas 1 on kokonaisuus, joka odottaa päätöstään. Itsenäisenäkin albumina se kuitenkin toimii ja kuuluu vuoden mielenkiintoisimpiin suomalaisiin albumeihin.

Tuukka Hämäläinen, Rytmi 1.11.2012

Pisara ja lammas 1

Absoluuttinen Nollapiste on toteuttanut jokaisen proge-yhtyeen unelman. Yhtyeen 11:s albumi on rock-oopperan ensimmäinen osa. Progressiivinen musisointi ohjaa näytelmää, jonka rakenne on kuin suoraan antiikista: on kertoja, paimen (Olavi Uusivirta), nainen (Paula Vesala), kuoroa ja dialogeja.

Teatterilavalle suunniteltu rock-ooppera kuljettaakin ulkoavaruudesta pisaraa, virusta, kohti maapalloa.

Vaikka absojen musisointi svengaa miellyttävän progressiivisesti, en ihan täysin hurmaantunut.

Tommi Liimatan tekstit ovat helpoimmillaankin vertauskuvallisia. Niin vain nytkin tarvitaan librettoa pysyäkseen edes hieman kärryillä.

Ehkä ensi vuonna ilmestyvä kakkososa sitoo kaikki scifi-nauhat yhteen.
Juhapekka Varjonen, Satakunnan Kansa 5.11.2012

Pisara ja lammas 1

Absoluuttisen Nollapisteen albumi Suljettu (1999) on omissa kirjoissani yksi kaikkien aikojen kotimaisista levytyksistä. Tätä seuranneisiin kuuteen albumiin ei ole jostain syystä herännyt kiinnostusta tarttua pintapuolista tutkiskelua syvemmin. Yhtyeen yhdestoista pitkäsoitto, Pisara ja lammas 1 herätti kuitenkin jo konseptillaan kiinnostuksen eikä lopputuloskaan petä. Ensi vuoden puolelle kaavailtu kakkososa paljastaa tarinan lopullisen ratkaisun, mutta ainakin alkupuolisko on hieno.

Pisara ja lammas on siis kaksiosainen teemalevy, joka kertoo tarinan avaruudesta Maahan putoavasta pahaa sisältävästä pisarasta. Kuulostaa hölmöhköltä, mutta yllättävien käänteiden kautta tarinasta kehkeytyy varsin jännittävä. Kertoja Tommi Liimatan lisäksi lauluosuuksista vastaavat Erkki Seppänen (Lammas), Olavi Uusivirta (Paimen) sekä Paula Vesala (Nainen). Vierailijat jäävät ainakin ensimmäisessä osassa yllättävänkin pieneen rooliin, sillä suurin osa tarinan pohjustuksesta kuullaan kertojan suulla. Fokus on siis aivan oikeassa paikassa - nimekkäiden vierailijoiden esittelemisen sijaan kuljetaan tarinan ehdoilla.

Jos joku tässä maassa voi päästä kuiville näin erikoisessa projektissa, on tämä henkilö Tommi Liimatta. Miehen kirjalliset kyvyt ovat toki tulleet esiin pitkän aikaa sitten, mutta silti Liimatan nerous jaksaa hämmästyttää. Liimatta on ennen kaikkea mestari siinä, mitä hän jättää sanomatta. Hän pystyy luomaan vähäisellä tekstimäärällä ja tarkkanäköisillä tiivistyksillä kokonaisen maailman, jollaisen kuvaamiseen monilla muilla menisi 300 sivun romaanin verran. Pisaraa ja lammasta tarkkaan kuunnellessaan huomaa jatkuvasti oivaltavansa rivien väleistä asioita, jotka valaisevat tarinan kulkua. Välitöntä nautintoa aiheuttavat puolestaan hykerryttävät vertaukset. "Naista varjelus seuraa kuin sadetakkinen kundi!" sekä "Nainen nousee rinteen, ja alkaa seurata polkua keskeltä / kuin jotain alkuillan sarjaa." ovat vain pari esimerkkiä kiteytyksistä, jollaisia latelisi itsekin, jos vain osaisi.

Vaikka Liimatan rooli on albumilla merkittävin, ei sovi väheksyä muun yhtyeen panosta. Absoluuttinen Nollapiste nyökkäilee jatkuvasti progen ja popin historian suuntaan, mutta kuulostaa silti täysin omalta itseltään. Yhteensoiton ja soundin tunnistettavuuden saralla yhtye hakee vertaistaan. Sen soitossa on elastisuutta, ennakkoluulottomuutta, huumoria ja ajattomuutta. Päinvastoin kuin useat kanssaprogeilijat, AN malttaa pitää kikkailun minimissä ja kappaleiden mitat aisoissa. Pisara ja lammas onkin lopulta helposti omaksuttavaa musiikkia, sillä kaikki äkkikäännöksetkin tuntuvat kovin luontevilta.

Joskus Absoluuttinen Nollapiste on tullut kirottua alimpaan helvettiin kaikkien siitä vaikuttuneiden, harmaita hiuksia aiheuttavien, väkinäisen outoa ja ärsyttävää vinoiluprogea soittavien demobändien takia. Ei yhtyettä voi kuitenkaan tästä syyttää. Matkijat eivät ole nimittäin tajunneet homman pointtia: erikoisuuden tai outouden tavoittelu itseisarvona johtaa vain kiusallisiin lopputuloksiin. Absoluuttinen Nollapiste on sen sijaan erikoinen yhtye, mutta sen musiikista ei synny missään vaiheessa sellaista vaikutelmaa, että se olisi tavoitteena. Kaikesta mutkittelusta huolimatta Pisara ja lammas soljuu eteenpäin määrätietoisesti.

Ennen toisen osan kuulemista on vaikea arvioida täysin, kuinka merkittävästä teoksesta on kyse. Tarinan kiehtova aloitus jättää kuitenkin odottamaan jatkoa vesi kielellä. Ja jotenkin tuntuu siltä, ettei loppuratkaisuun tarvitse pettyä.

Tommi Saarikoski, desibeli.net 6.11.2012

Pisara ja lammas 1

Pohjois-Suomen syövereistä esiin kuplineet Absot ovat puskeneet kansalle progressiivista musiikkimyllytystään ensimmäisestä pitkäsoitosta laskien jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Aikaan rinnastettuna onkin entistä vaikuttavampaa, miten verevä ja tuore kokonaisuus Pisaran ja lampaan ensimmäinen osa onkaan. Yksi orkesterin parhaita.

Käsillä oleva levy on alkupuolisko teemalevy-duosta, jolla on tulevaisuutta myös teatterilavoilla. Lennokas scifi-kertomus kotoisen Maamme ulkopuoliselta planeetalta luoksemme lähetettävästä pisarasta rinnastetaan nohevasti arkisempiinkin ajatuksiin. Näytelmän tavoin kulkevaa tarinaa vahvistetaan jakamalla lauluosat kertoja Tommi Liimatan lisäksi rooleittain vieraileville starboille. Niin Olavi Uusivirta, Paula Vesala kuin Erkki Seppänenkin hoitavat osansa mallikkaasti. Musiikillinen puoli toimii hienosti läpi kosmisten rokkausten, valssien, akustisten makupalojen, fiilistelyjen ja napakymppien. Syntetisaattorit genesistelevät ja kuorot kaikuvat.

Bändille ominainen tummahko huumori on lyriikoissa ilahduttavasti tallella. Vuoden hirtehisimmän sutkautuksen palkinto tulisi ehdottomasti antaa Nainen lentää -biisin riville "Naista varjelus seuraa kuin sadetakkinen kundi". Tältä pohjalta on erittäin hienoa jäädä innolla odottamaan opuksen toista osaa.
9
Aleksi Ahonen, Sue 11/2012 (8.11.2012)

Pisara ja lammas 1

Tulevaisuus näyttää tämän proge-oopperan ensimmäisen osan lopullisen paikan, mutta ensimmäisen kuukauden jälkeen tuntuu kuin tuttu ihminen olisi soittanut ovikelloa ja palannut kotiin. Kuinka moni bändi pystyy luomaan tässä vaiheessa uraa näin verevän, elinvoimaisen ja idearikkaan levyn? Ykköslevy antaa lupauksen Absoluuttisen Nollapisteen uran aktiivisesta ja relevantista kolmannesta vuosikymmenestä.
½
Kai Nevala, Kaleva.fi 16.11.2012 (jutussa, jossa arvosteltiin kaikki 11 siihen mennessä julkaistua levyä)

Mestarillinen progeooppera, osa 1

Pisara pitää pinnallaan ja lammas kantaa selässään kaikkea sitä, mikä 1970-lukuisessa progessa oli hyvää ja käyttökelpoista. Kaikki löysä ja turha on leikattu pois sopivan julmalla viikatteella. Teos on niin täysipainoinen ja hallittu kokonaisuus, etten tohdi uhmata kohtaloa ja luomisen jumalaa kuuntelemalla sen osia erillisinä "kappaleina" (ja onhan kyseinen jumalakin vain ihmisen luomistyön tulosta). Vireää vaihtelevuutta täynnä kaikenlaista ja monenmoista.

Maanläheisen arkista ja samalla symboliikantäyteistä scifiä edustava tarina nousee niin kerronnallisesti kuin kielellisestkin huimiin sfääreihin. Kertomus on erinomaisen kookasta kirjallisuutta. Myös Aki Lääkkölän kitara ja synat nimenomaan puhuvat ja kertovat, eli jokaisella soolonomaisellä pätkällä on tosiaan jotain sanottavaa. Erinomaisuuden taso on komea ja kattava.

Kertoja Tommi Liimatan rinnalla äänirooleja laulavat Erkki Seppänen, Olavi Uusivirta ja Paula Vesala ovat soinnillisesti nappiosuvia valintoja. Ehdottomasti vaikuttavin albumi pitkään, pitkään aikaan.

Markku Halme, Rumba 29.11.2012 (lehdessä 7.12.2012)

Pisara ja lammas 1

Suomeksi laulettu progressiivinen rock ei ole koskaan vakiinnuttanut asemaansa musiikin valtavirrassa, mutta kyseistä tyylisuuntaa edustavilla yhtyeillä on usein hyvinkin vankka fanipohja. Niin myös Absoluuttisella Nollapisteellä, joka on pitänyt kuuntelijoitaan jännityksessä kolmisen vuotta (edellinen albumi, Musta hiekka, julkaistiin vuonna 2009) tarjoillen välipalaksi vain yhden c-kasettijulkaisun.

Nollapisteen yhdestoista studioalbumi, Pisara ja lammas 1, ei ole kuulijalle (eikä etenkään arvostelijalle) mitenkään helppo lähestyttävä. Vai miltä kuulostaa kaksiosaisen, kronologisesti etenevän, läheisessä tulevaisuudessa tapahtuvan scifi-tarinan ensimmäinen osa, jossa Planeetta Hyvästä lähetetään liikkeelle pahaa sisältävä pisara?

Teemalevy ei ole yhtyeelle uusi konsepti. Esimerkiksi vuonna 1999 julkaistu Suljettu kertoi värisyttävän realistista saagaa Suomen autioituvalta maaseudulta. Nyt yhtye sukeltaa kuitenkin huomattavasti syvempiin vesiin. Pisara ja lammas on Suljettua selkeämmin yhtenevä tarinakokonaisuus. Kokonaisuus, joka on määrä siirtää tulevaisuudessa myös teatterilavoille.

Pisara ja lammas onkin ennen kaikkea itsenäinen teos, eikä niinkään perinteinen rock-yhtyeen tekemä albumi. Oopperamaista vaikutelmaa korostavat ajoittaiset kuoro-osuudet sekä melko suuren roolin saaneet vierailevat tähdet (Erkki Seppänen, Olavi Uusivirta, Paula Vesala).

Albumia ei siis tule lähestyä kokoelmana kappaleita. Tästä syystä on myös hankala nostaa esille levyn huippukohtia; suoritus on kautta linjan väkevää ja vakuuttavaa. Absoluuttisen Nollapisteen esikuviaan kunnioittava, mutta kuitenkin omaleimainen ja raikas proge kulkee vakaasti eteenpäin yllätyksellisten ja mieleenjäävien melodioiden siivittämänä. Sanoittaja Tommi Liimatan eksentrismiin taipuvainen lyriikka on hieno osoitus siitä, että suomen kielen arkisinakin pidettyjä ulottuvuuksia voi hyödyntää vaikuttavalla tavalla.

Pisara ja lammas 2 jatkaa nyt kesken jäävää tarinaa noin vuoden kuluttua. Youtubessa jaetulla levyn mainosvideolla Liimatta antaakin arvostelijaa huojentavan myönnytyksen: "Tämähän on outo hanke siinä mielessä, että lopullista kritiikkiä ei voida ensimmäisen osan perusteella antaa koska katedraali on vasta rakennusvaiheessa." Uskallan silti väittää jo nyt, että Pisara ja lammas on paras tähän mennessä Suomessa luoduista scifi-aiheisista rock-oopperoista (sori, A. W.).
Ilkka Salmela, Uudenmaan partiopiirin Pärske-lehti 4/2012 (5.12.2012)

Pisara ja lammas 1

Näinä aikoina, jolloin musiikkia kuunnellaan ja ladataan lähinnä hitteinä, irtoraitoina, on hienoa saada käsiinsä kunnianhimoisia albumikokonaisuuksia fyysisenä äänitteenä. Absoluuttisen Nollapisteen yhdestoista albumi, Pisara ja lammas 1, on mainio teemalevy, jonka kronologisesti etenevä scifi-tarina imaisee kuulijan muutaman kuuntelukerran jälkeen mukaansa. Kaksiosaisen levytyksen toinen osa on luvassa syksyllä ja albumikaksikko siirretään lähivuosina myös teatterinäyttämölle. Jostain syystä en ole ikinä tutustunut sen paremmin Absoluuttisen Nollapisteen tuotantoon, minkä voi rehellisesti myöntää isoksi virheeksi tätä levytystä kuunnellessa. Joten ei muuta kuin kirjastoon aiempia levytyksiä lainaamaan.

Rock-oopperan libretto on yhtyeen johtajan Tommi Liimatan kynästä ja se on mielenkiintoinen tarina ikuisesta hyvän ja pahan suhteesta. Planeetta Hyvästä lähetetään liikkeelle pahaa sisältävä pisara. Se liitää halki avaruuden kohti Maata valikoiden kohteekseen viattoman olennon. Kertoja Liimatan lisäksi levyllä kuullaan kolmihenkistä kuoroa sekä Erkki Seppästä lampaan, Olavi Uusivirtaa paimenen ja Paula Vesalaa naisen rooleissa. Musiikki albumilla on ehtaa progressiivista rokkia. Syntikat ovat isossa roolissa eikä melodisuutta puutu. Tarina kulkee vaivattomasti eteenpäin ja sitä on syytä paneutua kuuntelemaan tekstiliite kädessään. Hyvä albumi avautuu vasta useamman kuuntelukerran jälkeen.

Pisara ja lammas 1 saa kunnian olla ensimmäinen levy jonka yhtye on julkaissut oman levy-yhtiönsä kautta. Albumin on tuottanut, äänittänyt ja miksannut Aake Otsala. Sovitukset ovat yhtyeen muiden jäsenten eli Aki Lääkkölän, Tomi Krutsinin ja Otsalan yhteistyötä. Sanoituksista vastaa siis Liimatta. Albumin kansikuvassa välkehtivä lammas on pelkistetyn yksinkertainen ja tyylikäs levynkansi. Pisara ja lammas 1 päättyy kutkuttavaan ja tyylipuhtaaseen cliffhangeriin jollaisia on totuttu näkemään vain elokuvissa. Keskellä kauneinta kesää on mukava tietää, että hienoa musiikkia on luvassa syksylläkin.
½
Petri Kipinä, Mesta.net 10.7.2013