Julkaistu Aamulehden Valo-liitteessä 12.10.2012.

Paha iskee lampaaseen

Yli parikymppinen yhtye jaksaa yhä yllättää. Nyt on vuorossa kaksiosainen progeooppera, joka voi siirtyä levyiltä näyttämölle.

Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen nokkamies Tommi Liimatta kertaa lähihistoriaa.

– On selvää, että välillä tulee vuosia, jolloin ihmisiä ei kiinnosta tekemisemme pätkääkään. Viime vuonna olimme muutenkin aallonpohjassa. Keikkoja oli vähän, mikään biisi ei soinut missään ja olimme rajanneet Demo 3 -omakustannekasettimme painoksen todella pieneksi.

Nyt näyttää kuitenkin valoisammalta. Jo vuonna 1991 perustettu bändi on saanut viimeisteltyä yhdennentoista levynsä. Yhtyeen ympärille on kehkeytynyt mukavaa kuhinaa jo siksi, että sen uusin hengentuote poikkeaa virkistävästi monista aikalaisistaan.

Pisara ja lammas 1 on kaksiosaisen teemalevyn ensimmäinen puolikas. Sci-fi-tarinassa Maahan lähetetään pahaa sisältävä pisara, joka osuu satunnaiseen lampaaseen. Episodin seuraukset koettelevat etenkin erästä naista ja paimenta.

Liimatta kertoo idean lammasoopperasta lähteneen muhimaan jo vuonna 2003. Pohjalla oli ainakin kreikkalaisen progebändi Aphrodite's Childin ja sen 666-levyn (1972) diggailu.

– Muutaman kerran vuodessa napsautin uuden kirjoituskonekierroksen suunnitelman kanssa. Kesällä 2010 aloin kirjoittaa tarinaa romaaniluvuiksi siten, että yksi luku on yksi biisi. Ei koko kertomus yhdelle levylle mahtunut.

Liimatta toimii pastoraalisen progeoopperan kertojana. Paimenen roolissa on Olavi Uusivirta, naisena Paula Vesala ja lammasta tulkitsee Erkki Seppänen. Jännittävään taitteeseen levyn lopussa jäävä tarina jatkuu vuoden päästä julkaistavalla kakkosalbumilla.

Musiikillisesti Pisara ja lammas tarjoaa melodista ja varsin 1970-lukuiselta maistuvaa progressiivista rockia. Yhtye itse on nostanut albuminsa vertailukohdiksi klassiset rock-oopperat The Whon Tommyn ja Andrew Lloyd Webberin Jesus Christ Superstarin.

– Parempi on ottaa verrokit suoraan huipulta, Liimatta naurahtaa.

Yhtye on myös käyttänyt koskettimia enemmän kuin aiemmin siitäkin huolimatta, että kosketinsoittaja Janne Hast poistui miehistöstä viime vuonna. Syntikka kuitenkin tottelee myös Liimatan ja kitaristi Aki Lääkkölän sormia.

– Poistomyynnistä löytyi kahvipaketin hinnalla Emax-sampleri, jonka soundit ovat erillisillä disketeillä. Muun muassa Peter Gabriel ja Depeche Mode käyttivät laitetta kasarihiteissään, laulaja intoilee.

Albumikaksikko siirretään lähivuosina myös teatterinäyttämölle. Jo tämän takia Absoluuttisen Nollapisteen ratkaisu julkaista levyt oman Diu Dau Recordsinsa kautta oli mielekäs: nyt kustannus- ja julkaisuoikeudet pysyvät omissa käsissä. Aiemmin yhtye levytti Johanna Kustannukselle.

Liimatta toteaa, yhtyeellä on omat vahvuusalueensa.

– Kesäkumibiisit eivät ole meidän heiniämme. Kun kerran pystymme tekemään tällaisia juttuja, niin miksi emme tekisi. Kateellinenhan minä en ole kenellekään, sillä meillä ei ole kilpailijoita, hän lohkaisee.

Kotikuuntelussa Liimatta suosii toki muutakin kuin haastavia konseptilevyjä. Irtosinglet maistuvat yhtä lailla.

– Tein juuri Spotifyyn 44 biisin soittolistan, joka koostuu Louie Louie -kappaleen eri versioista.

© Tomi Nordlund