Tommi Liimatta on ahkera monialataiteilija Tampereen suunnalta. Populaarikulttuurin harrastajat tietävät Liimatan Absoluuttinen nollapiste -yhtyeen ja Liimatan omat romaani-, sarjakuva- ja toimitustyöt. Sivuhistoria-kirjasta täytyy sanoa, että vastaavaa ei ole ollut tarvetta julkaista rockin suurimmilla lauluntekijöilläkään. Liimatta kun on koonnut kansien väliin mappi Ö:nsä eli ne laulutekstit ja raakaversiot, joita ei ole kelpuuttanut levyilleen. Kirjan voisi kuitata tekaistuna, mutta Liimatan uraa seuranneet todella tuntevat näitä kappaleita keikkataltioinneilta tai fanien keskuudessa kiertäviltä demokaseteilta.
Sulavia tarinoita kaipaaville Liimatan tekstitys on liian omituista. Ilmeisen lahjakas hän on kuitenkin ollut nuoresta asti. 16-vuotiaana kirjoitettu, Absoluuttisen nollapisteen toisella demolla julkaistu Kråkholmen-laulu liittyy suurten suomalaisten lapsuus- ja nuoruuslaulujen joukkoon Eppu Normaalin Vahantajoen ja Juice Leskisen Marilynin seuraan.
Sivuhistoriasta löytyy Kråkholmenkin.
Suonna Kononen, Karjalainen 21.9.2008
Tommi Liimatta on arkistointimaanikko ja/tai ymmärtänyt työnsä arvon kauan ennen muita. Sivuhistoria-kirjaan on tyhjennetty monialataiteilijan sanoitusmappien sisältö 20 vuoden ajalta.
Paperille painetuista sanoituksista on ilman melodian tukea yhtä vaikeaa saada kiinni kuin useimmistä valmiisiin teksteihin tehdyistä sävellyksistä. Vaikka monet Liimatan levyttämättömistä sanoituksista toimivatkin myös luettuina, ei tätä kirjaa kannata pitää runoteoksena. Pikemminkin Sivuhistoria on tarina oman äänen löytymisestä. 11-vuotiaana laaditun ensimmäisen suomenkielisen sanoituksen, Kesäkatu kuuma, ja 20 vuotta myöhemmin kirjoitetun Rakkauden jumalalatar Sonjan väliin mahtuu kokonainen lyyrinen historiikki Tommi Liimatan kehityksestä kirjoittajana.
Matkaa siivittävät Liimatan reunamerkinnät. Saamme muun muassa tietää, miten runopojille niin rakas Klamydia inspiroi Liimattaa hylkäämään teksteissään "perinteisen tolkun" ja millaiset sanat Yesterdayhin voi myös tehdä. Selvennysten avulla avautuvat myös sanoitusten monet viittaukset ja inspiraationlähteet, joita ulkopuolisen olisi muuten mahdotonta havaita. Niin runsaita nootit eivät silti ole, että maailma pärjäisi loputtomiin ilman oikeaa Absoluuttinen nollapiste -biografiaa.
Sivuhistoria on rohkea julkaisu. Useimmiten pöytälaatikkoon
jääneet teokset julkaistaan vasta sitten,
kun taiteilijan veri ei enää kierrä poskia punastuttamaan.
Harvalla on kanttia tällaiseen. Harva
on Tommi Liimatta.
Ari Väntänen, Sue 11/2008
Sivuhistoria ei tässä kronologisessa muodossaan olisi ollut mahdollinen ilman Liimatan oivallisen fiksua tapaa kirjata paperille jokaisen tekstin syntypäivä (tai -väli). Sanoitusten tyylillinen ja aihepiirillinen kehitys on hyvinkin kiinnostavaa luettavaa jokaiselle Absoluuttisen Nollapisteen tuotannon arvostajalle - vaikkakaan tuskin kellekään muulle.
Ensimmäisten, 11-vuotiaana tehtyjen biisintekstien ainoa todellinen, mutta sinänsä verraton arvo on peilipinta siihen, mitä Liimatta on myöhemmin luonut.
Biisinraakileiden oivallisista selitysosioista kirkkain helmi on Tajuison vähyys, taajuus väherrys -tekstiin liittyvä "Sisällöttömällä näppäryydellä tullaan korkeintaan Juiceksi, joka oli '92 jo tahrannut nimensä".
Liiteosio tarjoaa neljä lyhyttä proosatekstiä, joista vuonna 1988 eli 12 vuoden iässä tehdyllä tarinalla ei silläkään ole mitään muuta arvoa kuin kehityksen lähtöpisteen peilaus. Kulttuurilehti Kaltioon viitisen vuotta sitten tehdyt kaksi kolumnia ovat suorastaan nerokkaita.
* * * *
Markku Halme, Rumba 22/2008 (28.11.2008)