Tommi Liimatta on rakentanut musiikinteon rinnalla kirjailijan ja sarjakuvapiirtäjän uria. Sarjisalbumi Ei vaikuta keikkaan ilmestyi melkein yhtä aikaa viimeisimmän Nollapiste-albumin kanssa.
Nollapisteen fanit ovat jo yhtyeen internet-sivuilta saaneet lukea Liimatan Jukka Tilsa -henkisiä bändisarjakuvia. Ei vaikuta keikkaan on osittain uudelleenpiirretty niiden pohjalta, mutta valtaosin uutta ja huolitellumpaa tavaraa.
Liimatan tallentamat tilanteet ovat rockbändejä seuranneille tai sellaisissa itse toimiville totta, pienyhteisön dynamiikkaa työpaikkakiusaamisen ja veljeyden vivahteineen, romanttista muskettisoturitoimintaa ympäröivän maailman tuulimyllyjä vastaan. Bändin ja rahastonhoitajan rahat menevät sekaisin, manageriporras ei ymmärrä ja alkoholinkäyttö sotkee toimintaa. Materiaalia olisi varmasti voinut työstää yleispätevämmäksi, mutta toisaalta Nollapisteen ystävät voivat etsiä paljastuksia.
Suonna Kononen, Karjalainen 17.10.2005
Elämäkerralliset sarjakuvat ovat luonnoskirjojen ohella tällä hetkellä in sarjakuvamaailmassa ja ilmeisesti intohimoisimman skenen ulkopuolellakin.
Nyt julkaisuvuorossa on Tommi Liimatan bändikuvaus Ei vaikuta keikkaan, jossa seikkailee kovasti Absoluuttiselta Nollapisteeltä vaikuttava orkesteri. Tai sitten ei, sillä sarjakuvan yhtye jää nimettömäksi ja poppoon uraa ja levytyshistoriaa on karikatyrisoitu kovalla kädellä.
Keikkamatkojen tylsyyttä lieventäneet surrealistiset ajatusleikit ja munasaannokset tiivistyvät osaavasti sarjakuvaksi, josta saa riemua kiertävän popparin arjen suhteen maallikkokin.
Hyvässä rokumentissa mopon pitääkin karata käsistä, ja teemalevy Supermarsalkka Mannerheimin ympärille on hyvä kasata juonta, jossa absurdi huumori kohtaa realistisen. Päivänselvin kännissä kaatuilu on kuitenkin viisaasti jätetty väliin ja painopiste on Veikko Huoviselta tutussa salaviisaassa kummastelussa.
Liimatan sarjakuvien leimaa antavin piirre lienee se, että hän ei tee hiottua sarjakuvaa, eikä hänen lukijakuntansakaan välttämättä ole sarjakuvaa harrastavaa porukkaa. Tämä tuote on ennemminkin suunnattu herran musiikin, lyriikan, proosan ja aforismien ystäville. Martti "Huuhaa" Innaseen viittaavia töpselineniäkin löytyy.
Albumin on kustantanut WSOY, mutta kustannustoimittaminen on isossa talossa jätetty ilmeisesti kokonaan väliin. Kannet ovat harvinaisen ikävät ja sisältökin olisi kaivannut hellää ohjausta.
Ei vaikuta keikkaan alkaa vahvasti nelisivuisella Esken lakolla, mutta episodien joukosta löytyy selkeitä hutejakin. Liimatta kuitenkin pelastaa paljon kertojan taidoillaan.
Vaikka Liimatta saisikin graafisen selkäsaunan suurelta osalta suomalaisen nykysarjakuvan osaajista, niin käsikirjoittamisen puolella osat vaihtuvat. Ei vaikuta keikkaan ei toimi kulissina graafiselle briljeeraukselle, vaan viihdyttää ja naurattaa. Eli on luettavaa sarjakuvaa.
Janne Suominen, Aviisi (Tampereen ylioppilaslehti) 3.11.2005
Tommi Liimatan toisessa albumissa [toisessa WSOY:n kustantamassa albumissa, ylläp. huom.] on omaelämänkerrallisuutta sen verran, että sarjakuvassa kiertueella toilailevan bändin tunnistaa Absoluuttiseksi Nollapisteeksi.
Parhaimmillaan jutuniskentä on silloin, kun Liimatta dramatisoi tapahtumia absurdimpaan laitaansa, mutta muutoin se tuntuu yhtä vähän innostavalta kuin yleensä bändien keikkailusta kertovat biisitkin. Kirja antaneekin eniten Absoluuttisen Nollapisteen faneille.
Kari Heikonen, Sue 12/2005