Absoluuttinen Nollapiste > Bändi > Artikkelit

Julkaistu Suen numerossa 11/2012. Lehti on tarjolla myös ilmaisena näköislehtenä.

Lammas kappaleina

Tommi Liimatta avaa Pisara ja lammas 1:n biisit.

1. Alkusoitto

– Tämä tehtiin viimeisenä, mikä oli alkuperäinen ideakin. Pohjien äänittämisen jälkeen olin biisiin hieman pettynyt. Kuullessani Akin ja Aaken päällekkäis­äänitykset olin pudota perseelleni, koska se oli muuttunut niin hienoksi.

2. Planeetta hyvä

– Puoliksi Aaken ja puoliksi minun sävellykseni. Vahva biisi. Tykkään kovasti.

3. Juhlija

– Ensimmäisiä levylle syntyneitä biisejä. Marc Bolan -fiilis. Saattaa johtua demon falsettilaulun vahvasta glamtunnelmasta.

4. Nainen lentää

– Monesta osasta väännetty biisi. Suosikki­biisejäni levyltä.

5. Kohtaaminen

– Ensimmäisiä levyä varten treenattuja kappaleita. Sisälsi sävellys­pätkiäni, jotka poistuivat kokonaan.

6. Pisara

– Edes Kissiä tai Pink Floydia ei löydy yhtä paljon levyhyllystäni kuin Deep Purplea. Minulla on sammumaton Purple-kiinnostus. Levylle oli pakko saada Purple-shuffle. Erkki esittäytyy Lampaan roolissa, joka on tässä vaiheessa Pisarasta hämmentynyt, eikä vielä täydessä voimansa tunnossa.

7. Paimenen uni

– Dark side of the Moon -kauden uneliasta Pink Floydia. Suosikkibiisejä tämäkin.

8. Lampolan aamu

– Tätä demotettiin jo Hastin kanssa.

9. Lammas näkee naisen

– Akustinen ja rummuton biisi. Oli tärkeää, että kokonaisuudesta löytyy virkistäjä. Joskus tuntuu jallupaukun jälkeen, että vesi olisi ihan kiva juttu. Haettiin Isokynä Lindholm -tyylistä fraseerauksen rentoutta.

10. Lampaan etsintä

– Yksi parhaimpia Nollapiste-biisejä ikinä.

11. Lammas saa vainun

– Lammas on häkissä ja haistaa, että tänä yönä nainen on hedelmäisim­millään. Ja tähän ensim­mäinen osa sitten jo päättyykin.

Musiikkia aistityhjiöstä

Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatta valottaa ajatuksiaan mm. pallien mataloitu­misesta.

Rovaniemellä 1991 syntynyt, mutta sittemmin Tampereelle ja Helsinkiin emigroitunut nelihenkinen Absoluuttinen Nollapiste kuuluu suomalaisen progen ja rockin vakiokalustoon. Tommi Liimatan, Aki Lääkkölän, Aake Otsalan ja Tomi Krutsinin muodostama yhtye on alusta saakka astellut rohkeasti omia polkujaan. Tällä kertaa valittu polku vei yhtyeen täysin uudelle ja vieraalle maaperälle.

Bändin edelliset pitkäsoitot julkaissut Johanna Kustannus vaihtui Nollapisteen jäsenten omaan levymerkkiin Diu Dau Recordsiin, jonka esiasteen kautta yhtye on aiemmin julkaissut omia sivuprojektejaan sekä Demo 3 -kasetin vuonna 2011.

Tällä kertaa kyse on kuitenkin kasettijulkaisua suuritöisemmästä projektista. Yhtyeen yhdestoista pitkäsoitto on nimittäin peräti kahdelle albumille levittäytyvän scifioopperan alkupuolisko Pisara ja Lammas 1. Lokakuussa julkaistua ensimmäistä osaa seuraa vuoden päästä julkaistava Pisara ja Lammas 2, minkä lisäksi suunnitteilla on myös näyttämöversiointi.

– Kasetin teko oli niin hauskaa omin päin, että lopulta tuntui luontevalta, että tehdään tämä levykin itse, Tommi Liimatta kertoo. - Huomasimme myös, ettei se ole mahdotonta. Ja varsinkin sitä ajatellen, että jos levystä tulee myös näyttämöversio, niin on viisasta omistaa itse kustannus- ja julkaisuoikeudet.

– Ei siis ollut sellaista, etteikö "universaloitunut" Johanna Kustannus olisi ollut kiinnostunut levykaksikon julkaisemisesta - kaksi vuotta siitä keskusteltiin. Lopulta päätimme kuitenkin julkaista levyt itse.

Uuden albumin myötä Nollapiste on kokenut muitakin henkilöstömuutoksia. Yhtyeessä vuodesta 2003 saakka mukana ollut kosketinsoittaja Janne Hast jäi lopulta levytyssessioiden edetessä yhtyeestä pois ja ohjelmatoimisto vaihtui J. Karppanen Oy:stä Piikkikasviin.

– Meille oli selvää ettei Hast soita kasetilla, koska kyse oli Nollapisteen alkupään biiseistä. Janne oli kyllä suunnittelemassa levykaksikkoa, mutta jossain vaiheessa demosessioita hän totesi, ettei aika riitä kaikkeen. Hastin mielestä oli väärin, että hänen poissaolonsa vuoksi koko yhtyeen työtahti hidastuisi.

– J. Karppanen Oy:ssä kokeiltiin hetken aikaa sellaista, että Krutsin myisi Nollapisteen keikat. Tomi huomasi kuitenkin, ettei ole tarpeeksi härski jätkä. Pitäisi olla hävytön - sellainen Matti Nykäsen manageri. Keskustelimme sitten Karppasen kanssa ja hän suositteli meitä Piikkikasvin Kari Pössille, joka suostui ottamaan meidät.

– Huvittavaa on se, että sekä Karppanen että Pössi olivat molemmat Rock SM -kisoissa tuomaroimassa, kun me olimme siellä vuonna 1993. Ja niin, olihan siellä kyllä Riku Mattilakin, jonka kanssa taisi vuonna 2010 olla puhettakin tämän levyn tuottamisesta, mutta se sitten jäi.

Tarina ja sävellys

Kaksiosaisen teemalevyn tarinan hahmotteleminen alkoi jo vuonna 2003, mutta lopulta teos hautautui muiden levyhankkeiden alle. Yhtyeen musiikillisella työpöydällä tarina on pyörinyt muutamaan otteeseen.

– Idea tarinaan lähti alun perin siitä, kun kuuntelimme Krutsinin ja serkkuni kanssa Aphrodite's Childia ja pohdimme, että olisi hauskaa tehdä tällainen Lammas-elokuva. Seuraavalle levylle tästä teemasta jäi käteen vain levyn nimi Seitsemäs sinetti sekä Sinetti-biisi. Se oli minun ja Akin instrumentaali, joka kuulosti sen kuvitellun elokuvan lopputekstibiisiltä.

– Vuonna 2005 taas pohdimme, teemmekö Mahlanjuoksuttajan vai Lampaan. Siihen aikaan Mahlanjuoksuttaja tuntui kuitenkin valmiimmalta.

Pisara ja lammas 1 on äänitetty yhtyeen basistin ja levyn tuottaneen Aake Otsalan Studio Kuussa. Ihmetystä herättävä albumin nimi ja päähenkilönä seikkaileva Lammas valikoituivat Liimatan mukaan useammasta syystä.

– Lammas on arkkityyppinen eläin ja siksi hyvä. Tutkimaton hahmo, jonka ihminen on alistanut omaksi hyötyeläimekseen ties kuinka monta tuhatta vuotta sitten. Lampaaseen on tihentynyt niin paljon merkitystä, ettei niitä tarvitse enää karttakepillä osoittaa. Lampaassa on tarinoita jo valmiiksi.

– Kun Lammas oli vielä hyvin viitteellisesti työn alla, kävin Ilmestyskirjan läpi, jos sieltä löytyisi jotakin, mutta myöhemmin siivosin lähes kaikki Raamatun viittaukset pois. Siellä oli hyviä juttuja, mutta ei minulla ollut pakkomiellettä laittaa jotakin mukaan vain sen vuoksi, että kokeilenpa huomaako joku.

Vaikka kyse onkin scifi-tarinasta, ei levyn tiimoilta liiemmin katseltu tieteiselokuvia tai luettu alan kirjallisuutta. Liimatan mukaan tarina olisi periaatteessa voinut taipua myös kirjaksi tai sarjakuvaksi, mutta hän halusi säästää tarinan Nollapisteelle.

Inspiraatio löytyy edelleen vanhojen suosikkiartistien levyiltä.

– Kun mies vanhenee, pallit alkaa olla matalammalla kuin muna. Sama pätee luultavasti musiikkimakuun. Sitä kun huomaa kuuntelevansa samaa musiikkia kuin 12-vuotiaana. Esimerkiksi eilen, kun vein levyjä divariin niin mietin, mitäpä täältä sitten ostaisin. No tietenkin Beatlesin Revolverin stereo-version, Pink Floydin Animalsin remasteroidun laitoksen ja Deep Purplen Machine Head -boksin.

– Sitä kuuntelee vanhoja progesuosikkeja varsinkin sillä korvalla, että mitä niissä on tehty väärin. Enää ei tarvitsisi periaatteessa kuunnella musiikkia lainkaan, kun on kehittynyt tietynlainen musiikkipankki pään sisälle. Musiikkia siis voi tehdä aisti- ja mediatyhjiössä. Säveltäminen on mahdollista ilman minkäänlaisia ulkopuolisia ärsykkeitä. Sehän on kuitenkin matematiikkaa.

Nykymusiikkia

Pisara ja lammas 1 on Absoluuttisen Nollapisteen aiempia levyjä syntetisaattoripainotteisempi albumi. Levyllä kuullaan oopperalle tyypillisesti useampaa laulajaa. Äänirooleissa kuullaan Paula Vesalaa (Nainen), Olavi Uusivirtaa (Paimen), sekä Erkki Seppästä (Lammas), minkä lisäksi taustoja laulavat Pikku Kukka -yhtyeen Lotta Savolainen ja Emilia Norppa sekä Nollapisteeseen aikoinaan kuulunut Teemu Eskelinen. Soundimaisemointiin ja äänisuunnitteluun on panostettu aiempaa enemmän.

– Nykymusiikiksi minä mielelläni tätä nimittäisin, mikäli nykymusiikilla tarkoitetaan esimerkiksi Arvo Pärtiä eikä niinkään radiomusiikkia, Liimatta sanoo. – Aakella on takanaan paljon äänisuunnittelua muun muassa nykytanssiteoksiin, ja hänellä oli paljon sanottavaa sillä alueella. On hienoa, että yhtyeestä löytyy sellainen ulottuvuus.

– Absoluuttisen Nollapisteen muutos on tapahtunut siinä, että nyt ne pallit roikkuu vähän alempana. On tapahtunut tietynlainen leikkimielisyyden paluu. Tavallaan siksi mieleen nousee Muovi antaa periksi -levy. Tällä hetkellä on sellainen olo, että biiseissä voi tapahtua musiikillisesti mitä tahansa.

© Mikko Toiviainen


Päivitetty 5.12.2012
Sivuston ylläpitäjät