Julkaistu Rumbassa 20/2005 (21.10.2005).
Seitsemäs sinetti oli Absoluuttisen Nollapisteen heikoin levy, mutta uusi albumi Mahlanjuoksuttaja on yhtyeen vahvin ja laadukkain tuotos. Haastattelusessio paljasti, että molempia levyjä tehdessä tavoite oli samansuuntainen, mutta vasta toisella kerralla nappasi.
Laulusolisti Tommi Liimatta ja rumpali Tomi Krutsin johdattavat helsinkiläishaastattelijan hyvin lähellä Tampereen asemaa sijaitsevaan kahvilaan aivan kuin kertoakseen, että täältä on sopivan lyhyt matka kotiin. Niinpä teen vastaiskun lähtemällä liikkeelle kuvailulla, jonka voisi helposti tulkita piruiluksi. Sitä se ei ole, ja tyyni vastaus kertoo, että myös yhtyeen aseet ovat alhaalla. Juomme rauhankahvia.
Eli: tällä levyllä sinä Tommi olet ensimmäistä kertaa vahva. Ensimmäisillä Abso-levyillä olit kuin lapsekkaanpuoleinen nuorukainen, sen jälkeen kuin sivistynyt ja elämää maistanut myöhäisteini, mutta vasta nyt oikea aikuinen, jonka ei enää tarvitse turvautua turhaan sanaleikittelyyn. Olenko mielestäsi oikeassa?
"No, ainakaan minkäänlaista houkutusta sanaleikittelyyn ei tällä kertaa ollut. Ajattelin ihan perusproosan jätkänä lähteä hommia tekemään. Ja kun mulla oli selkeinä kuvina päässä, mitä biisien sisältö vaatii, niin ei siinä kauheasti ylimääräistä väritystä enää tarvinnut."
Tomi valottaa asiaa toiselta kantilta.
"Tätä levyä tehtäessä oli ihan yleisesti nähtävissä, että Tommilla ei ollut enää niin tiukka asenne omaan tekstiinsä. Näkemys ja usko omaan juttuun on jo sen verran vahva, että kun tuottaja pyysi editoimaan tekstiä, niin se pystyi kertomaan asiansa toisellakin tavalla kuin sillä nimenomaisella, minkä oli jo kirjoittanut. Sitä ei tarvinnut runnoa läpi niin kuin Tommi on aikaisemmin tehnyt."
Kappaleessa Ruukunvalajat Liimatta laulaa aivan kuin Yari Knuutinen Se-yhtyeen päivinä - paitsi ehkä hieman puhtaammin. Mikä meitä vaivaa? -kappale vaikuttaa vakuuttavasti siltä kuin sen laulaisi täysin uusi ja ulkopuolinen äänenkäyttäjä. Tomi kertoo, miksi niin voisi luulla.
"Tällä kertaa meillä oli aikaisempiin levyihin verrattuna ekstrapaljon aikaa laulujen tekoon, ja niihin päätettiin jo alusta lähtien kiinnittää huomiota. Nyt saatiin esiin, miten paljon Tommista löytyy voimavaroja myös tulkintaan. Ei sen ilmaisun tarvitse aina olla niin lakonista. Yleensähän esimerkiksi basarisoundia haetaan vaikka kuinka kauan, vaikka ensimmäinen asia, johon kuulija kiinnittää huomiota, on nimenomaan laulu."
Tommin lisäksi entistä aikuismaisempaa otetta on kaikkien soittajien suorituksissa. Mahlanjuoksuttaja on selvästi voimakkaampi, henkisesti vahvempi levy kuin aikaisemmat. Tommi vetää hihastaan selityksen numero yksi.
"Varmaan se johtui siitä, että me ei enää yritetty mitään. Me on tajuttu, että meillä ei ole mitään uraa rakennettavana eikä tuhottavana. Koska me ollaan täysin marginaali-ilmiö joka tapauksessa, me voidaan tehdä ihan mitä tahansa.
Tomi jatkaa kehityskertomuksen selventämistä.
Tämä oli ensimmäinen levy, jossa meillä ei ollut minkäänlaista mielipidettä siitä, minkä pitäisi olla sinkkubiisi. Tai oli meillä mielipide, mutta me ei kerrottu sitä levy-yhtiölle. Me ajateltiin vaan, että tehdään levy valmiiksi, annetaan se levy-yhtiölle, ja tehkööt sillä mitä haluaa. Turha rypistely on jäänyt pois."
Niinpä singlebiisi valikoituikin aidossa höpsismin hengessä. Levy-yhtiö valitsi Miten tässä vielä käy? -kappaleen singleksi kruunaa ja klaavaa heittämällä. Valitsematta jäi Ruukunvalajat.
Oma singlevalintani, ikisuosikki Rarmos Ybrehtarin koskettavuustasolle pääsevä Eksynyt marjastaja ei käväissyt edes mielessä - siis yhtyeen managerinpuolikkaan ja isähahmon Jouko Karppasen mielessä. Hänen vaikutusvaltansa yhtyeen tekemisten suhteen on suuri. Yhdessä kaavailluista strategioista huolimatta eivät tulokset lööppitasoista huomiota nostata.
"Ainahan me ollaan yritetty saada singlebiiseistä radiossa soitettavan kuuloisia, mutta ei siitä mittään oo tullu", Tommi pohtii, mutta ei allapäin vaan enemmänkin huvittuneena.
Aiemmin Absoluuttinen Nollapiste on vaikuttanut leimallisesti Tommin johtamalta yhtyeeltä. Nykyään bändin musiikki ja sointi antaa jotenkin tasavertaisemman kuvan kvartetin voimasuhteista, eivätkä tekstit tunnu enää niin itseisarvoisilta.
"Osittain siihen saattaa vaikuttaa se, että joidenkin biisien kohdalla mä oon säveltänyt sanoituksia enkä toisinpäin, kuten yleensä. Ehkä siinä on paremmin osannut hakea enemmän tekstin tunnelmaa alleviivaavaa musiikkiasua. Varsinkin Mahlanjuoksuttaja on semmonen biisi, jossa aina kun oli tekstinpätkä valmiina, mie sävelsin siihen sopivan jutun. Osittain siitä johtuukin, että siinä biisissä on toistakymmentä eri osaa."
Nykyään tärkeä hahmo on täysivaltaisen jäsenyyden lunastanut kosketinsoittaja Janne Hast. Tomi kertoo, että Jannen järisyttävin teko oli Tommille saneltu teesi "seuraavan levyn pitää sitten olla progelevy". Janne on aina ollut vastaan, kun Absoluutinen Nollapiste on ollut kääntymässä keskivertoisen perusrockin suuntaan.
"Niinpä me mentiin päinvastaiseen suuntaan ja löydettiin oikea suunta sieltä."
Seitsemännen sinetin sessioissa kappaleisiin soitettiin raitoja ilman ymmärrystä siitä, mitä elementtejä kappaleet lopulta kaipaisivat. Sen vaikutuksesta lopputuloksesta tuli haluttua pehmeämpi.
"Sillä ehkä maskeerattiin biisien heikkouksia tai jotain. Sinetillä laitettiin paljon enemmän materiaalia päällekkäin. Tällä uudella oli paljon tarkemmin etukäteen sovitettuja juttuja, jotka pystyi laittamaan selkeästi pinnalle."
Tärkeänä osatekijänä Mahlanjuoksuttajan lopputulemaan Tomi ja Tommi näkevät kuluvan vuoden keikkojen suppean määrän. Keikoillahan tupataan aina soittamaan vanhaa materiaalia, mikä helposti määrää moodin myös työn alla olevalle materiaalille.
"Tänä vuonna meillä on ollut ehkä neljä keikkaa, ja niistäkin kahdella ollaan soitettu lähes pelkästään uusia biisejä."
Tomi kiteyttää ongelman ja ratkaisun ytimen.
"Jo Sinetillä me yritettiin tehdä jotain uutta. Lopulta juttu meni ihan samalla tavalla kuin missä muussa tahansa, eli että se todellinen muutos tapahtuu vasta yrittämisen jälkeisen lepotilan aikana. Muutos tapahtui heti, kun sitä lakattiin yrittämästä."
Mahlanjuoksuttaja on ensimmäinen ihkaoikea progelevynne, eikö olekin?
"Ehkä... tai ehkä ensimmäinen täysipainoinen progelevy. Kaikilla levyillä, varsinkin Suljetulla, on ollut pikku viitteitä ja aineksia siihen suuntaan, mutta kyllä me tällä levyllä ollaan päästy lähimmäksi sitä ihannetta, kun treenatessa...", aloittaa Tupu-Tomi.Hupu-Tommi jatkaa suoraan syötöstä:
"...haaveiltiin joskus penikkana, että vittu kun voisi tehdä semmosen tietynlaisen levyn. Nyt se tietty ideaali oli vähän lähempänä omia valmiuksia. Kun oli jotain vahvoja ideoita, jotka vaati vahvan toteutuksen, niin ne ajautti joskus melko myrskyäväänkin muotoon."
Ja hyvän progen tekemisessä vuosien kokemus on hyvä avu, eikö vain?
"Joo. Ei proge kuitenkaan ole suoritusmusiikkia. Kyllähän yläasteikäiset jätkät tiluttaa minkä ehtii, mutta ei se tarkoita sitä, että niillä olisi valmiuksia vaikkapa tämmösen levyn tekoon."
Kyseessä ei ole teemalevy vaan aihelevy, jossa pohdiskellaan ihmisen olemassaolon ja sen erilaisten toteuttamistapojen teemoja.
"Meidän levyllä on paljonkin ollut esillä kaipuu johonkin yhteyteen, jossa voisi tuntea itsensä tasapainoiseksi ja toisaalta halu kadota kaiken sosiaalisen kontrollin, myös välittämisen ulkopuolelle - edes tilapäisesti. Jos päättää kadota, niin saako silloin selville, jääkö kukaan oikeasti kaipaamaan? Eli lähtee järjestämään draamaa, jotta havaitsisi, onko ihmisille tärkeä. Sellaista saattaa joillekin ihmisille olla esimerkiksi hyvin demonstratiivinen juominen. Sama pätee joihinkin itsemurhayrityksiin. Kyllähän itsemurhassa onnistuu jos haluaa. Kyllä niitä korkeita taloja löytyy. Mutta oho, minäpä putosin kolmannesta kerroksesta, ja nyt minusta kauheasti välitetään ja ollaan kauheasti taas huolissaan..."
Näin jätti Tommi meille taas jotain ajateltavaa.
© Markku Halme
Haastattelun yhteydessä oli myös juttu "Absoluuttista
numerologiaa", jossa spekuloitiin mm. kappaleiden
keskipituuksilla. Koko juttuaukeama kuvineen on tarjolla
PDF-muodossa Rumban www-arkistossa. [Arkisto oli poistettu syksyyn 2007 mennessä.]