Julkaistu Ruisrock 2000 -festivaalilehdessä vuonna 2000.

Absoluuttinen Nollapiste ja rohkea parhaus

Absoluuttinen Nollapiste tunnustaa ylpeänä musiikillisen velkansa Wigwamille. Oheiset valokuvat on molemmat otettu Ruisrockissa (Wigwam 1970, Absoluuttinen Nollapiste 1995), ja ne löytyvät yhtyeiden albumien kansista.

Mikä tekee Absoluuttisesta Nollapisteestä kriitikkojen suosikin, joka on tähän asti onnistunut välttämään suuren yleisön suosion? Suomenkielistä rockia kuluttava musiikin kuuntelija voi karsastaa yhtyeen älylliseksi ja vaikeiksi leimattuja sanoituksia sekä monissa arvosteluissa vilahtelevaa proge-sanaa. Jokaisen musiikin ystävän on silti hyvä ainakin tutustua bändin aidosti rohkeaan meininkiin.

Parhaimmillaan Absoluuttinen Nollapiste lähentelee kaikkien aikojen parasta suomalaista populaarimusiikkia, ainakin jos mittaireina käytetään oivaltavaa ja rohkeaa biisinkirjoitustaitoa, tiukkaa ja svengaavaa soittoa sekä myös ulkomusiikillisen kokonaisuuden hallintaa. Nimenomaan tuohon kokonaisukuvan toimivuuteen Abson nerokkuus perustuu; sanoitusten koukut keskustelevat oivaltavasti sävellysten polveilevuuden kanssa. Viime vuonna julkaistu Suljettu ja vuoden 1995 Muovi antaa periksi -albumi ovat jo lunastaneet paikkansa suomalaisen rockin merkkiteoksina.

Uudella Olos-levyllä yhtye on siirtynyt lähemmäs valtavirtaa simppeleillä ja varsin radioystävällisillä biiseillä sekä selkeämmillä sanoituksilla. Toistakymmentä kertaa bändin livenä todistaneena voin suositella Absoluuttisen Nollapisteen kokemista. Moni yhtye osaa olla lavalla kuivakka ja itseironinen, mutta Abso on tehnyt siitä taidetta, josta ei puutu myöskään hikeä tai pyörtyileviä soittajia.

© Timo Iivari