Teemu Eskelinen oli Absoluuttisen Nollapisteen taustalaulaja ja perkussionisti syksystä 1997 vuoden 2001 loppuun. Hän antoi keväällä 2002 seuraavan lausunnon urastaan Nollapisteessä ja lähtöön vaikuttaneista syistä.

Also sprach Eskelinen

Absoluuttisen Nollapisteen Joensuun keikan jälkeen 14. joulukuuta 2001 ilmoitin muille lähteväni yhtyeestä. Pojat suhtautuivat päätökseeni ymmärryksellä ja kerroin osallistuvani vielä levyn äänityksiin, olinhan ollut levyn treeneissä koko ajan mukana. Ei ole mahdotonta ettenkö tulevaisuudessa vierailisi yhtyeen levyillä. Ahkerien Simpanssien äänityksissä ja keikoilla jatkan kuten tähän asti, sopimukseni DiuDau Tapes -yhtiön kanssa on edelleen voimassa.

Näin perheellisenä miehenä koin keikkaelämän lopulta liian rasittavana. Vaikka nautin viimesyksyisestä Suljettu-kiertueesta, odotin pelonsekaisella kauhulla seuraavan levyn kiertuetta ja sitä samaa saatanan ruljanssia kuin aiempina keväinä: takahuoneessa lämmennyttä kaljaa kylmänkankean keikka-auton takaloosterissa tai kuskin pestiä kello 04-09 viiden päivän univeloilla.

Tunsin Tomin jo ala-asteella ja muutkin pojat yläasteelle siirryttäessä. Keväästä 1991 lähtien olin mukana videokuvauksissa ja 1992 eteenpäin myös kotiäänityksissä Tommin kotona. Ensimmäiset keikkani Nollapisteen kanssa tein Muovi antaa periksi -levyn kiertueella joulukuussa 1995 Oulussa ja Rovaniemellä. Seuraavana vuonna soitin Tommin soololevyllä ja muutin Tampereelle yhteen Tomin ja Akin kanssa toukokuussa 1997. Sen kesän Nollapiste-keikoilla poltin vain tupakkaa nojatuolissa lavalla. Syksystä 1997 alkaen toimin taustalaulajana mutta vasta Suljettu-albumilla olin päätösvaltainen yhtyemies.

Kiitän keikoilla käyneitä ja erityisesti heitä joiden kanssa sain vaihtaa pari sanaa. Mukavin keikkamuistoni on Ruisrock 1998 ja Suljetun levyttäminen oli minulle antoisin studiokokemus. Mutta elämässä täytyy perkele olla muutakin kuin bändi. Minulle ainakin.

Tämä tuntuu avioerolta ilman ositusta. Elatusmaksuja tulen saamaan yhtyeeltä 1576 euroa. Toivottavasti tähän asiaan ei tämän jälkeen enää puututa. Hymyilen kyynelten läpi.

Tampereella pääsiäisenä 2002
Teemu Eskelinen, perkussiot ja laulu