Julkaistu Amnesty-lehden numerossa 1/2006 (1.2.2006).

Julistaminen pannassa

Absoluuttinen Nollapiste on aiempaa progressiivisempi. Voiko progemusiikilla vaikuttaa?

"Halutaanko vaikuttaa vai vaikuttuvatko ihmiset?" Absoluuttisen Nollapisteen rumpali Tomi Krutsin miettii. "En ole julistavia progebändejä kuullut."

"Ainakaan ne eivät ole meidän levysoittimissa vaikuttaneet. Jos mainitsee George W. Bushin nimen, niin ei se ole vaikuttamista", laulaja Tommi Liimatta jatkaa.

"Jos asiat tehdään tarpeeksi hyvin, niin ei tarvitse julistaa", Krutsin päättää.

Kuuntelijat kuitenkin löytävät Liimatan sanoituksista asioita, joita yhtye ei allekirjoita, esimerkiksi viittauksia poliittisiin suuntauksiin ja ideologioihin. Popmusiikissa monet kritiikiksi kirjoitetut laulut ovat väärinymmärrysten vuoksi kääntyneet hymneiksi arvostellun asian puolesta.

"Rokkarille on hyvä, jos osoittaa olevansa humaani, mutta jos se menee liialliseksi valitukseksi ja lähetystyön tekemiseksi, niin ennen pitkään se kääntyy itseään vastaan", Krutsin sanoo viitaten Stingiin, Jamiroquaihin ja Bonoon, joille kullekin on kasvanut egonsa tai pankkitilinsä kokoinen omatunto.

Krutsin tiedostaa, että ihmisoikeudet ovat huonosti monessa maassa. Hän ei halua ostaa omaatuntoaan puhtaaksi maksamalla jäsenmaksuja järjestöille, vaan vaikuttaa itseensä ja tekoihinsa, jotta voi kävellä selkä suorana.

"Jos laittaa keräykseen rahaa, niin siitä ei saa kertoa muille. Työpaikan kahvikassaan voi laittaa enemmän rahaa kuin kukaan muu, mutta se pitää tehdä salaa", Liimatta neuvoo.

"Eikö se sitten ole omantunnon ostamista puhtaaksi? Sillä hyvittää itselleen perseiden puristelut firman pikkujoulussa. 'Minä olen muuten se jätkä, joka on maksanut teille vuoden kahvit' ", Krutsin pohtii.

Alkuaikoina yhtye teki paljon hyväntekeväisyyskeikkoja, mutta järjestelyt olivat usein huonosti. "Aina oli paska meininki, tekniikka ei toiminut eikä takahuoneessa ollut juotavaa." Viimeisen hyväntekeväisyyskeikan jälkeen vuonna 1999 keikkamyyjälle sanottiin, ettei niitä enää tehdä. Miksi yhtye sitten päätyi Amnestyn vuosikokouksen iltaklubille?

"Krutsinilla ei ole salaista numeroa", Liimatta sanoo lakonisesti.

Järjestäjä soitti ensin bändin keikkamyyjälle, joka kieltäytyi. Sen jälkeen järjestäjä soitti yhtyeen jäsenille, jotka kuitenkin innostuivat soittamaan hyvän asian puolesta.

"Hyvä, että ympärillä on pikku rähinää, ettei kaikki ole virallisten instanssien varassa", Liimatta toteaa kansalaisjärjestöistä.

© Marko Ylitalo