Julkaistu Aamulehden Allakka-liitteessä 20.4.2002. Julkaistusta jutusta oli editoitu loppu pois, tässä artikkeli kokonaisuudessaan.
Kannettoman Nimi muutettu -promolevyn ensikuuntelu toi mieleen mustavalkotelevision. Sinänsä hassua, että tavatessani Abso-maestro Tommi Liimatan tamperelaisessa ravintolassa, mies paljastaa sätkänpyörittämisen lomassa levyn kansien luonteen: värittömät, kopiokoneella tehdyn oloiset.
Simppeliys ei rajoitu pelkästään ulkokuoreen. Parin vuoden takaisen Olos-kiekon sessioiden uuvuttamina lappilaissyntyiset herrat päättivät tehdä kuudennen albuminsa toisin. Kaikki liiat soittimet riisuttiin, ja levy äänitettiin alle kahdessa viikossa.
- Lopulta meillä ei ollut siellä enää mitään tekemistä, vaikka aikaa olis vielä ollu, Liimatta sanoo ja pistää valmiin kessun palamaan. Sauhutellessaan mies perustelee levyn pelkistettyä äänimaailmaa.
- Biisit kuulostivat niin ankarilta, ettei niitä kannattanut ruveta pehmentämään. Ei sinne mitään urkumattoja kaivattu.
Ehdotan, että bändi kuulostaa reilusti vanhemmalta kuin viime levyllään. Kommentti saa sävel- ja tekstinikkari Liimatan mietteliääksi, mutta lopulta luonnehdinnalle löytyy varovainen hyväksyntä.
- No joo, ehkä Olos oli enemmän nuorisomusiikkia kuin tämä levy. Kaikki uuden levyn biisit kertovat Akin (Lääkkölä, kitara) mielestä ryyppäämisestä. Siinä on muutamia hetkiä, jolloin musta tuntuu, että tää on aikuisten miesten tekemää musiikkia.
Jos ei nyt suora ryyppääminen, niin ainakin riippuvuus sinänsä on yksi albumin kantavia teemoja. Myös levyn otsikko linkittyy samaan aihepiiriin: television huumedokumenteissahan haastateltavan kasvot on usein peitetty, ääni vääristetty ja nimi muutettu. Alun perin Liimatta suunnitteli aiheesta levytrilogiaa, mikä keksintö kuitenkin lensi matkan varrella romukoppaan.
- Nyt voin puhua siitä, koska olen hylännyt idean, mies naurahtaa.
Abso on tätä nykyä jälleen nelimiehinen yhtye, muutaman vuoden täysivaltaisena jäsenenä toiminut taustalaulaja/perkussionisti Teemu Eskelinen kun jätti bändin uuden albumin äänitysten jälkeen. Tommi Liimatta vakuuttaa, että tästä lähin bändi tulee pysymään nelikkona.
- Tuleehan tuo vaikuttamaan toimintaan varsinkin keikkatilanteissa. Stemmalauluja ei ainakaan alkuun tulla kuulemaan ja mun osuuteni tulee soittopuolella kasvamaan. Voi myös olla, että mukaan otetaan koskettimet.
Nollapistettä on kautta aikain pidetty älykkörockbändinä, ja tätä myötä myös yhtyeen yleisö tuntuu koostuvan lähinnä humanismiin taipuvaisista korkeakouluopiskelijoista - tai sitten soittajista. Liimatan mukaan suunta on nykyisin hieman vääntynyt, vieläpä positiiviseen suuntaan.
- Onneksi tyttöjen määrä on lisääntynyt keikoilla, ettei homma oo semmosta tunkkaista nurkkahinkkausta, Liimatta heittää.
- Joskus tulee jopa vastaan sellaisia nelikymppisiä miehiä, jotka on varastohommissa ja ihan innoissaan meistä. Se on mun mielestä tosi hyvä juttu.
© Matti Riekki