Tavastia 19.12.
- From: "nikke" <dickybird69@xxxxxxxxxxx>
- Date: Mon, 19 Dec 2005 23:58:20 -0000
Huhhuh. Jumpe.
Olen varmaan viimeksi nähnyt Absoluuttisen Nollapisteen livenä
Karhulassa v. '99... Olen ostanut bändin kaikki studiolevyt, lähinnä
käytettyinä, parin viime vuoden aikana ja kuunnellut niitä jonkin
verran, mutten niin paljoa, että osaisin sanoja ulkoa. Viimeisen
vuoden aikana olen tykästynyt Nimi muutettuun, ja siinä sivussa on
parjattu Seitsemäs sinetti maistunut hyvälle. Suljettu on todella
hyvä. Jokainen bändin levyistä kestää kuuntelun. Kesällä luin
studiopäiväkirjaa mielenkiinnolla ja hypettäen itsekseni uutta levyä.
En ostanut Mahlanjuoksuttajaa sen ilmestyttyä, enkä omista sitä
vieläkään. Levyjen suurkuluttajana en osta edes Robert Pollardin uutta
levyä uutena, mutta pitänee alkaa ostamaan uuden suosikkini
Absoluuttisen Nollapisteen levy sen ilmestyessä. Toivottavasti
bändiltä tulee tasaisin väliajoin uusi lätty, jota nakerrella.
Absoluuttinen Nollapiste on kehittynyt vuosien varrella huimasti. Tänä
iltana Tavastialla (Tulin kesken toisen biisin! Mistä lähtien
Tavastialla on bändi aloittanut ihmisten aikoihin soiton?!) yleisö
näki ja kuuli huiman soittotaidon ja -sen-jonkin omaavan bändin.
Mahlanjuoksuttajan biisit on kaikki ihan helvetin hyviä, kuuntelussa
on ollut kirjastosta varaama levy, joka pian vaihtuu kaupan hyllyltä
poimittuun. Väittäisin Mahlanjuoksuttajan olevan yhtyeen paras levy
tähän mennessä. Nyt settikin koostuu lähinnä uuden levyn biiseistä,
minkä tiesin Tavastialle lähtiessäni ja olenkin pitänyt reilun viikon
Mahlanjuoksuttaja-kuuria ja uskallan ainakin veikata, keitä ne ne on.
Harmittaa todella paljon, että jäi pari ekaa biisiä kuulematta.
Enemmän harmittaa keväisen Vuotalon keikan missaaminen. En arvostanut
bändiä opiskelijahintaisen 8 euron lipun verran silloin (älä!). En
silti aio matkustaa tammikuussa Seinäjoelle katsomaan nollapistettä.
Tavastialle oli saapunut kiitettävä määrä yleisöä, mikä oli hienoa.
Eteen pääsin luikertelemaan helposti. Sinne kuuluu yllättävän hyvin,
Tavastian äänentoisto on todella kelpo kun voi mennä lavan eteen
ilman, että tarvitsee miettiä, miten hyvin miksauskopin vierelle
kuuluu. Sinne kuuluu aina kuitenkin paremmin. Soundeista puheen ollen,
miksaaja hoiti tehtävänsä kuin olisi ollut 5½:s jäsen. Hienoja,
tietenkin ennalta sovittuja kaiku- yms. juttuja tuli juuri oikeissa
kohdissa.
Tomi Krutsin SOITTAA rumpuja, mutta senhän me kaikki jo tiesimme.
Hmm... mulla on aina ollut vaikeaa muistaa näkemäni keikan biisejä,
tai varsinkaan biisijärjestystä. Miten te muut teette sen?
Kirjoitatteko ylös biisit? Mahlanjuoksuttajan biisit tulivat
soittajien kätösistä ja laitteista todella hyvän kuuloisina. Keikalla
viimeistään huomasi, miten bändi pystyy soittamaan kappaleet niiden
mitenkään kärsimättä. Nautin täysin siemauksin biisien koukuista,
tarinan hienosta, hienosta kulusta (tarina toimii mielestäni
biisijärjestyksestä huolimatta kuin junan vessa, anteeksi kulunut
ilmaus), soundeista, bändin soittotaidosta ja silminnähden
tyytyväisestä lavallaolosta.
Tomi Krutsin osaa soittaa rumpuja todella hyvin. Levyillä se tulee
ilmi, mutta livenä sen näkee omin silmin. Rakastan ns. china-pellin
käyttöä kohdissa, jotka vaatii sen käyttöä. Tomi hakkasi rumpuja aika
kovaa silloin, kun meno sitä vaatii. Niissä kohdissa bändi kuulosti
todella hyvältä (ne vissiin treenaa). Ständi kaatuikin jonkin biisin
loppurytinässä. Olen aina pitänyt Aake Otsalan bassoilusta. Niin
soittaisin bassoa, jos soittaisin bassoa. Ehkä alan soittamaan bassoa.
Ei näillä sormilla. Aki Lääkkölä soitti kitaraa kuin virtuoosi. Ei
kun, Aki Lääkkölä ON virtuoosi, ja sitä paitsi helvetin tyylikäs
nykyään. Janne Hast on se sormiogenius, minkä jotkut teistä ovat
päässeet kokemaan livenä. Itse en kieli- enkä kosketinsoittimia osaa
soittaa, tiedän vain, mikä kuulostaa hyvältä. Jannen trumpetti
kuulosti myös todella hyvältä, etenkin encoren jamitteluissa, jolloin
musiikin kauneus oli kukassaan. Tommi Liimatan esiintyminen on
uskomattoman varmaa. Ei voi kuin ihailla. Tommi lauloi ilman
rajoituksia, luotti selkeästi omiin biiseihinsä ja soittokavereihinsa.
Mikäs niihin biiseihin ja soittajiin on luottaessa. Lisäksi Tommin
kitara toi kaivattua lisää, vaikka Jannen koskettelut hoitivat
komppauksen enemmän kuin hyvin. Keikan aikana tuli mieleen se, että on
hienoa, että bändin jäsenet ovat kehittyneet soittajina
tasavertaisiksi soittimiensa haltijoiksi. Tomi Krutsin hivelee
rumpusettiänsä todella ammattimaisesti.
Yleisö tykkäsi Mahlanjuoksuttajan biiseistä, jotkut olivat jopa
kuulleet levyä aiemmin. Mielestäni kaikkien (hyvien) bändien pitäisi
kaupungissa heitetyn keikan jälkeen esiintyä n. parin kuukauden
kuluttua uudelleen samassa kaupungissa, jotta kaikki ehtisivät
viimeistään siinä välissä levykauppaan. Huomasi kyllä, että paikalla
oli omistautuneita anp-faneja, koska yhteislaulu sujui etenkin
vanhemmissa biiseissä paremmin kuin Tammerkosken sillalla. Kiilakivi,
Hyviä muistoja, huomenna suihkuun, Ja jos, Eräät tulevat juosten
(hieno ylläri!), Eläimen varmuus, Silti ja pari muuta tulivat kuin
yhdestä suusta. Kiilakiven aikana Aki soitti vähän matkaa Stairway to
Heavenia, mikä kirvoitti ansaitut naurut. Silti Mahlanjuoksuttajan
biisit olivat minulle illan parasta antia. Levy pitää otteessaan
jatkuvasti. Keikalla kuultu soitto oli tiukkaa ja kuitenkin vapautunutta.
Ajatukset vähän hajallaan, en keksi muuta sanottavaa... Keikasta on
vaikea sanoa enempää, ehkä yksityiskohdat tulevat myöhemmin mieleen ja
säilyvät siellä. Soittajat soittivat ja kaikki tykkäs. Ehkä jatkan
huomenna.
Harmittaa vieläkin, kun missasin keikan alun.
Tästä tuli enemmän jotain muuta kuin keikkaraportti.
punaviinin voimalla,
Niklas Piiparinen