7. sinetti, ensimmäiset tunnustelut
- From: "Toni Laine" <toni.laine@xxxxxx>
- Date: Fri, 19 Sep 2003 19:34:28 +0300
Ensituntumaa:
Seitsemännellä sinetillä on tekemisiä Oloksen ja Simpukan kanssa.
Levyä vaivaa hätäisyys ja soundien ohuus. Hätäisyys ilmenee:
sanat eivät ole helmiä; laulusovituksissa on jotain keskeneräistä,
ne eivät aina hengitä; äänisuunnittelussa ei ole samanlaista kuria ja
toisaalta kultaista leikkausta kuin esim. Nimi Muutetussa.
Tuntuu että pojat ovat vähän hakusessa: muuttua pitäisi mutta ei
tiedetä mihin suuntaan ("itketään ja muututaan"), sen vaikutuksesta
laitetaan vähän kaikkea. Tuloksena hajanaisuus. Toinen termi joka
kattaa osaltaan levyn on keveys. Välillä bändi onnistuu
kuulostamaan Kentiltä tms.
Parhaiten mieleen jää aloitus- ja lopetuskappaleet. Muista
vähäistä: Aake sanoittaa jo hyvin; Parta on eksynyt numerosarja
singlen b-puolelta; en voi auttaa, mutta mielessäni "sormus kielellä
pilkkiaukosta" viittaa Kate Bushiin.
1. Kerro ketä ajattelit:
Alkuriffittelyssä Ireneä ja muistumia Ipswichistä. Säkeistöjen
laulumelodiassa Beatlesia (jos en nyt väärin muista), sekä
kertosäkeen taustoissa. Oopperalaulun hyväksikäyttö on
mielenkiintoinen ajatus, ja toteutuksessa on onnistuttu. Ihmettelin
ensin mistä ovat saaneet idean, kunnes mieleen nousi Pink Floyd.
Muistelen ennemmin Atom Heart Motherin a-puolta kuin Dark
Side of the Moonia (joka on kohtuullisen paska levy).
11. Sinetti:
Progressiivisempi. Poikkeaa tunnelmaltaan, ei keveyttä
havaittavissa. Erinomainen oopperalaulun ja Portishead-kitaroinnin
yhdistäminen. Levy alkaa mahtipontisesti, loppuu hillitymmin.
Levyyn tuntuu sopivan hyvin Nimi Muutetun aikaan tehdyn
artikkelin "Harvinaisen graafinen yhtye" sisältämät yhtyeen jäsenien
sanomiset, tosin silloin kyse oli Oloksesta. Ja eräästä haaveesta:
"TL: - Mie kyllä oon haaveillut sellasesta levystä, jossa on
mahdollisimman vähän eri elementtejä. Että se vaikuttaisi jopa
siltä, että se on tehty hädässä, saatu työllä ja tuskalla 41 minuuttia
täyteen."