Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

rumba 18/2001 / an-p: TL:n proge top 10



Se Tommin "progelevyjen top 10" on nyt osoitteessa 
http://karppanen.com/an/bandi/vaikuttajat.html#rumba_18_2001

...ja miksei myös tässä:

 1. Paternoster: Paternoster 
 2. Gracious: Gracious! 
 3. The Beatles: Abbey Road 
 4. Astro Retsina: Tashkent Maria 
 5. Pekka Pohjola: Harakka Bialoipokku 
 6. Pink Floyd: Obscured by Clouds 
 7. Tasavallan Presidentti: Lambertland 
 8. King Crimson: In the Court of the Crimson King 
 9. Miles Davis: Bitches Brew 
10. Se: Ja me tehtiin rakkautta 

Tuliko monta kirjoitusvirhettä? Rumban listasta puuttui mm. tuo
Graciouksen levyn huutomerkki. Lambertlandin kirjoitin yhteen CD-levyn 
tekstin ja kirjaston tarrojen perusteella.

Tuo lista liittyy siis Jani Mikkosen juttuun "Proge on taas okei", joka 
julkaistiin Rumbassa syyskyyssa 2001.

Tässä jutun Nollapisteeseen liittyvä alku:

* *

Puhelimen soittoääni keskeyttää Tommi Liimatan kriittisellä hetkellä.

- Ai onko meidän musiikissa progevaikutteita? No, olin juuri katsomassa
Pink Floydin Live at Pompeii -videolta 70-luvun alusta, miten David
Gilmourin hiukset liimautuvat naamalle. Halusin tietää, onko naamalla
otsatukkaa vai onko otsatukka lyhyt ja naamalla olevat hiukset takatukkaa,
Absoluuttisen Nollapisteen laulaja selittää.

Liimatta friikahti Pink Floydiin vuonna 1989 nähdessään Atom Heart
Mother -levyn kannen, jossa seisoo hölmistynyt lehmä. Siihen asti hän oli
kuunnellut enimmäkseen Iron Maiden -tyyppistä heviä.

Progerock on ylipäänsä vaikuttanut Absoluuttisen Nollapisteen 
musiikkiin vahvasti 90-luvun alusta asti. Liimatta ei ole osannut inhota
monimutkaista rock-musiikkia, joka joutui huonoon maineeseen 70-luvun
lopulla punkin nostaessa suosiotaan.

Yksi esimerkki Nollapisteen kokeilevasta asenteesta on bändin ensi 
viikolla alkava kiertue, jonka keikoilla yhtye esittää kokonaisuudessaan 
parin vuoden takaisen Suljettu-teemalevynsä.

Wigwamin levy Fairyport vuodelta 1971 teki suomiprogen ykkösbändistä myös 
Liimatan tärkeimmän bändin vuosiksi 1992-93. Muut Nollapisteen jäsenet 
ovat kuunnelleet runsaasti esimerkiksi Frank Zappaa ja Mahavishnu 
Orchestraa.

- Proge on pitkään ollut kirosana, ja sen maine on palannut vasta muutama 
vuosi sitten. Sitä on varmasti pidetty syrjäänvetäytyvien runkkareiden 
musiikkina. Sitä on ollut helppo syyttää elämänvieraudesta. Se on 
kuitenkin miehekästä ja määrätietoista musiikkia, se sopii esimerkiksi 
ojankaivamisen tunnelmaan.

Liimatta kuulee progessa samoja suuria soundeja kuin heavy metalissa, 
mutta hänestä hyvään progeen ei kuulu seksi ja juhliminen. Häntä 
miellyttävät eniten suomalaisille ehkä hieman oudot, vanhat bändit 
kuten "ankara" itävaltalainen Paternoster ja kreikkalainen, "osittain 
tekotaiteellinen" Aphrodite's Child.

New Yorkin terrori-iskun jälkeisenä päivänä hän ihmettelee tapahtuman 
progemaisuutta.

- Eilen New Yorkissa oli progemaisen mahtipontisia tapahtumia. 
Ensireaktioni oli, että terroristit pitää saada Nollapisteeseen 
soittamaan.

Pienimuotoinen on kaunista [väliotsikko]

- Paras proge on sellaista, jossa on pienet puitteet, Liimatta sanoo 
maailman tapahtumista huolimatta.

-- 
Juhani Anttila, http://iki.fi/juhani/