rumba 18/2001 / an-p: TL:n proge top 10
- From: Juhani Anttila <juhani@xxxxxx>
- Date: Sat, 8 Mar 2003 12:54:27 +0200 (EET)
Se Tommin "progelevyjen top 10" on nyt osoitteessa
http://karppanen.com/an/bandi/vaikuttajat.html#rumba_18_2001
...ja miksei myös tässä:
1. Paternoster: Paternoster
2. Gracious: Gracious!
3. The Beatles: Abbey Road
4. Astro Retsina: Tashkent Maria
5. Pekka Pohjola: Harakka Bialoipokku
6. Pink Floyd: Obscured by Clouds
7. Tasavallan Presidentti: Lambertland
8. King Crimson: In the Court of the Crimson King
9. Miles Davis: Bitches Brew
10. Se: Ja me tehtiin rakkautta
Tuliko monta kirjoitusvirhettä? Rumban listasta puuttui mm. tuo
Graciouksen levyn huutomerkki. Lambertlandin kirjoitin yhteen CD-levyn
tekstin ja kirjaston tarrojen perusteella.
Tuo lista liittyy siis Jani Mikkosen juttuun "Proge on taas okei", joka
julkaistiin Rumbassa syyskyyssa 2001.
Tässä jutun Nollapisteeseen liittyvä alku:
* *
Puhelimen soittoääni keskeyttää Tommi Liimatan kriittisellä hetkellä.
- Ai onko meidän musiikissa progevaikutteita? No, olin juuri katsomassa
Pink Floydin Live at Pompeii -videolta 70-luvun alusta, miten David
Gilmourin hiukset liimautuvat naamalle. Halusin tietää, onko naamalla
otsatukkaa vai onko otsatukka lyhyt ja naamalla olevat hiukset takatukkaa,
Absoluuttisen Nollapisteen laulaja selittää.
Liimatta friikahti Pink Floydiin vuonna 1989 nähdessään Atom Heart
Mother -levyn kannen, jossa seisoo hölmistynyt lehmä. Siihen asti hän oli
kuunnellut enimmäkseen Iron Maiden -tyyppistä heviä.
Progerock on ylipäänsä vaikuttanut Absoluuttisen Nollapisteen
musiikkiin vahvasti 90-luvun alusta asti. Liimatta ei ole osannut inhota
monimutkaista rock-musiikkia, joka joutui huonoon maineeseen 70-luvun
lopulla punkin nostaessa suosiotaan.
Yksi esimerkki Nollapisteen kokeilevasta asenteesta on bändin ensi
viikolla alkava kiertue, jonka keikoilla yhtye esittää kokonaisuudessaan
parin vuoden takaisen Suljettu-teemalevynsä.
Wigwamin levy Fairyport vuodelta 1971 teki suomiprogen ykkösbändistä myös
Liimatan tärkeimmän bändin vuosiksi 1992-93. Muut Nollapisteen jäsenet
ovat kuunnelleet runsaasti esimerkiksi Frank Zappaa ja Mahavishnu
Orchestraa.
- Proge on pitkään ollut kirosana, ja sen maine on palannut vasta muutama
vuosi sitten. Sitä on varmasti pidetty syrjäänvetäytyvien runkkareiden
musiikkina. Sitä on ollut helppo syyttää elämänvieraudesta. Se on
kuitenkin miehekästä ja määrätietoista musiikkia, se sopii esimerkiksi
ojankaivamisen tunnelmaan.
Liimatta kuulee progessa samoja suuria soundeja kuin heavy metalissa,
mutta hänestä hyvään progeen ei kuulu seksi ja juhliminen. Häntä
miellyttävät eniten suomalaisille ehkä hieman oudot, vanhat bändit
kuten "ankara" itävaltalainen Paternoster ja kreikkalainen, "osittain
tekotaiteellinen" Aphrodite's Child.
New Yorkin terrori-iskun jälkeisenä päivänä hän ihmettelee tapahtuman
progemaisuutta.
- Eilen New Yorkissa oli progemaisen mahtipontisia tapahtumia.
Ensireaktioni oli, että terroristit pitää saada Nollapisteeseen
soittamaan.
Pienimuotoinen on kaunista [väliotsikko]
- Paras proge on sellaista, jossa on pienet puitteet, Liimatta sanoo
maailman tapahtumista huolimatta.
--
Juhani Anttila, http://iki.fi/juhani/