Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

Kokemus Kouvolasta



Suoraan miksaajan listasta:

1. Ylioppilaat
2. Kalkin sammutus
3. Hyönteinen
4. Eläimen varmuus
5. Tämä kun      | (nämä siis
6. Mustaa ei ole |  soitettiin yhteen)
7. Irene
8. Vanhus
9. Kupit
10. Saatteexi
11. Uin & Näin  |
12. Kotiinpaluu |
13. Eräät tulevat juosten
--------------
14. Elvis
15. Aurinko
--------------
16. Sivulla jatkuu

Siis kaksi kantaesitystä (mustaa ei ole & vanhus?).

Keikasta täytyy kyllä sanoa, että ehkä tylsin näkemäni.
Siis Nollapisteen keikka (olisko ollut yhdestoista).
Tietysti olosuhteet ym. (esim. senhetkinen väsymys)
vaikuttivat kokemukseeni.

Porukkaa kyllä oli paikalla melkoisesti, ja hintakin
oli kohtuullinen 6 euroa (vrt. Tavastia). Lavan edessä
oli tungosta, ja innokkaimmat fanit intoutuivat jopa
tanssimaan (vaikka olikin torstai).

Tommi soitti sinivalkoista Danelectroaan lähes koko ajan,
eikä välispiikkejä juurikaan kuultu. Keikan puolivälissä
joku piuha tms. hajosi ja rätisi koko loppuajan, onneksi
aika vaimeasti.

Jotenkin tuntui että soitosta puuttui sellainen tietty
fiilis, enkä sitten oikein jaksanut keskittyä tarpeeksi
kuulemaani. Tommi tuntui säästelevän ääntään melkoisesti,
tai sitten muuten vaan veti monessa kohdassa "omilla
melodioilla" (sanojen pysyessä aika tiukasti),
laulussakaan ei oikein ollut perinteistä potkua. Encoret
kyllä herättivät, ja voisin sanoa, että viimeinen kappale
pelasti kyllä keikan.

Ylioppilaat-biisin olen minäkin muuten joskus kuullut,
että ei ole tosiaan kovin uusi teos.

Joku muistaakseni kommentoi viime syksyn Nosturin
keikasta, että ei koskaan ollut kuullut niin kovaa
mukana laulamista. Veikkaanpa että ko. henkilö ei
ollut esim. Tammerfestissä 2001 ravintola Laternassa.
Silloin taisin minäkin huutaa mukana, nyt kun ei osaa
edes biisien sanoja...

Voi niitä vanhoja hyviä aikoja kun keikatkin oli vielä
keikkoja. Oli poliisivalot ja pimeässä hohtavat
rumpukapulat. Ja se nokkahuilu. Vaikka onhan ne
"aurinkovalotkin" ihan hienot, ja kyllä uusista
biiseistäkin saa paljon irti, kunhan jaksaa kuunnella.
Ehkä uusin levy vaatii vielä muutaman keskittyneen
kuuntelukerran, enhän aluksi pitänyt Oloksestakaan,
mutta opin pitämään.

Sain muuten juuri Masturbaation Ranualla. Ei ole
tämäkään kovin helppolukuinen, vaikka siinä onkin
selkeä juoni. Rengin Tarpeet olen omistanut puoli vuotta
enkä vieläkään kokonaan lukenut, toivottavasti tämän
lukee vähän nopeammin.

Terveisin

Matti Tanttari