Avainlastu myös Jylkkärissä
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxxxxx>
- Date: Thu, 31 Oct 2002 12:46:54 +0200 (EET)
Suonna Kononen <suonna.kononen@xxxx>
Date: Mon Oct 28, 2002 11:36 am
> Positiivinen arvio Avainlastusta
> Keskisuomalaisessa 22.10.2002.
> Otsikko "Lyyrikko Tommi Liimatta esitt?ytyy".
Suonna ehättikin jo ensin mainita, että Avainlastu arvosteltiin eräässä
Jyväskylän heikohkossa, keskisuuressa lehdessä. Nyt myös kaupunkimme
parempi, keskipieni lehti teki saman. Teemu Keskisen arvio Jyväskylän
ylioppilaslehdessä 13/2002 (29.10.2002):
Nettiversiossa
www.cc.jyu.fi/jylkkari/paasivu.htm
---> kulttuuri ---> kirjat ---> sivun alareunaan
_____________________________________________________
Liimatta irrottelee ilman musiikillisia velvoitteita
Tommi Liimatta
Avainlastu
WSOY 2002
Kun kuulin, että Absoluuttisen Nollapisteen sanoittaja-laulaja Tommi
Liimatalta ilmestyy esikoisteos Avainlastu, olin helpottunut. Kohta
tietäisin, mitä Liimatan Pan Alley -soololevyn (1996) kummallisissa
biiseissä sanotaan. Levyn kuuden kappaleen lyriikoiden kohdalla nimittäin
lukee "ks. Avainlastu". Kirjan kun piti alun perin ilmestyä kyseisen
soololevyn yhteydessä.
Avainlastu on kuitenkin paljon muutakin kuin Liimatan Pan Alleyn
kansivihkosta puuttuvat sanoitukset. Itse asiassa näiden laulujen sanat on
painettu vain kirjan kansilehden nurjalle puolelle.
Liimatta on todennut, että sanojen sovittaminen lauluihin rajoittaa
tarinoiden kerronnan mahdollisuuksia. Nyt kun tällaisia rajoituksia ei
ole, on Avainlastussa päästy todella irrottelemaan. Teos koostuu
seitsemästä osiosta, joiden tyyli vaihtelee lyhyistä teksteistä pitkiin
novellityyppisiin tarinoihin.
Mielestäni tarinoissa mielenkiintoista on niiden ero siihen, mihin olin
Nollapisteen lyriikoissa tottunut. Tosin Liimatta tyylittelee
Avainlastussakin tuttuun tapaan pienillä elementeillä ja havainnoi
ympäristöä yhtä mielenkiintoisella tavalla kuin laululyriikoissaan:
Lyhyt tukka on helppohoitoinen vaikka naistenlehti on samaa mieltä.
'Pahe' on kunnollisten nimitys riippuvuudelle josta voi kehittyä
opportunistin moraali.
Avainlastun lyhyemmät tekstit ovat lähempänä tuttua Liimattaa, mutta on
niissäkin paljon sellaista, mistä en olisi ilman ennakkotietoja miestä
tunnistanut:
Rakastamme sisiliskoa
heti kun näemme sellaisen.
Lähetämme lehteen mielestämme humoristisen
kuvan jossa eläin käyttäytyy ihmismäisesti
tai lapsi aikuismaisesti.
Mitään hauskempaa kuin
aurinkolasit vauvan päässä
emme tiedä.
Teos oli mielestäni paikka paikoin hieman sekava ja hämmentävä, mikä on
sekä hyvä että huono asia. Huono siksi, että haluni ymmärtää siltä
istumalta tämän hienon sanataiturin tekstejä oli suuri, ja pieni sekavuus
tuntui silloin hieman ärsyttävältä. Hyvä siksi, että teosta tulee luettua
vielä monta kertaa uusien oivallusten toivossa.
Teksti: Teemu Keskinen