Kuopion Clone 16.5.2002
- From: Samu Kytölä <sakytola@xxxxxxxxxxxxxxx>
- Date: Tue, 21 May 2002 13:45:57 +0300 (EEST)
Käväisin Kuopion-keikalla viime viikolla. Esiintymispaikka Clone on niitä
hoopoja yökerhoja, jotka on jaettu "diskopuoleen" ja "Suomirock-puoleen".
Puolien nimet ovat siten night club ja music bar - tai sinne päin.
(Vähäisen kokemukseni mukaan tällaiset paikat ovat yleistyneet Suomessa
viime aikoina; ainakin täällä Jyväskylässä suljettiin ainoa vaihtoehtoinen
elokuvateatteri ja sen yhteydessä toiminut mainio eurooppalaishenkinen
kahvila-ravintola Elohuvi juuri yllämainitun henkisen mammuttikompleksin
tieltä. Irvokasta asiassa on se, että Elohuvin seinän takana JO OLI yksi
tuollainen valtava kutuyökerho ja että elokuvateatteri suljettiin
kai osittain yökerhosta kaikuneen jynkytyksen vuoksi. Vielä irvokkaampaa
on, että nyt paikalla oleva persoonaton bilehalli käyttää samaa
Elohuvi-nimeä. Mitään tekemistä elokuvan kanssa ei paikalla tietääkseni
ole...)
Puolenyön aikoihin Clonen sisällä aloin jo epäillä, ettei siellä
mitään Nollapistettä soittaisi, siksi eri maailmasta nämä kaksi
meininkiä olivat. Tuli mieleen, että tuota kontrastia voisi käyttää
elokuvassa tai novellissa. Tunnin odottelu Clonessa oli jokseenkin
turhauttavaa, sillä jos halusi paeta musiikkibaaripuolen
käsitystä Suomirockista muualle kuin vessaan, joutui vain ojasta
allikkoon: peilipallon säihkeeseen diskolattiaa kiertämään. Siellä kaksi
esitanssijablondia (onko tämä yleinenkin käytäntö?) hytkyivät paskan
nykytanssijytkeen tahdissa. Tämä loppui vasta sillä sekunnilla kun bändi
oli kokonaisuudessaan lavalla ja Aake näytti merkin tiskijukille. Koskaan
aiemmin Abso-keikkaa odotellessa (eikä juuri mitään muutakaan keikkaa,
paitsi ehkä Wigwamia huhtikuussa 2001 Tabascossa) ei ole altistunut niin
kauaa niin huonolle musiikille. Yleensä olen pitänyt tapanani käydä
toivomassa dj:ltä biisiä paria; nyt se ei tullut mieleenikään.
Soitettavan musiikin valinta ja muutenkin illan konsepti (nykyäänhän
kaikki mahdollinen tehdään kuluttajille suoraan markkinoitaviksi
pakettiratkaisuksi) oli sitäkin epäonnistuneempi kun paljastui, että juuri
kukaan ei blondinukkejen kanssa tanssinut vaan suurin osa oli selvästikin
tullut paikalle katsomaan bändiä. Yleisöä oli 50, joista tusinan verran
lavan edessä, loput etäämmällä pöydissä.
Oma tunnelmani oli jo käynyt niin alhaalla, että lopulta Clone paljastui
yllättävänkin hyväksi keikkapaikaksi. Soundi ja miksaus olivat kohdallaan,
eikä volyymia ollut liikaa. Pari pylvästä esti näkyvyyttä hieman edestä
päin, mutta molemmilta sivuilta pääsi katsomaan soittajia paremmin kuin
juuri missään keikkapaikassa. Soundikin pysyi kirkkaana jokaiseen
kokeilemaani kohtaan. Samassa tilassahan oli muinoin (joskus vuonna
miekka ja kilpi) maineikkaampi, joskin vain kohtalainen rockluola Rock
Circus - olisiko sen perinteistä hitunen jäänyt Clonenkin osaksi.
Aiempien raporttien perusteellahan Abso on esiintynyt ennenkin
paikallisissa persediskoissa; omalle kohdalleni tämä oli kyllä
ensimmäinen tapaus. Mutta ei ole tarkoitus mitenkään korostaa, millaiset
kärsimykset kävin läpi voidakseni dokumentoida arvokasta rockhistoriaa
nyky- ja jälkipolville, joten laajahkosta taustoituksesta lopultakin itse
keikkaan:
Soitto alkoi perjantain 17.5. puolella n. klo 0.20. Setti kesti
encoreineen n. 1 h 20 min. myötäillen kovasti meneillä olevan kiertueen
settejä. Jyväskylän keikkaan verrattuna vain Sunnuntai, se raviaiheinen
biisi, jäi puuttumaan. Muuten keikka olikin yllättäen onnistuneempi kuin
Lutakossa: Liimatan ja Lääkkölän yhteissoitto sujui paljon paremmin.
Lutakon hapuileva, vähän hengetön esitys ei ollut toki muuttunut miksikään
yhteishurmokseksi, mutta miellyttävää uutta varmuutta esiintymisessä oli.
Ehkä keikkapaikka latisti sekä yleisöä että Absoja sen verran, että
odotukset tosiaan jäivät alas. Pirun hienosti pojat homman hoitivat
vähäiselle yleisölle eikä missään vaiheessa tullut sitä Jyväskylässä (ja
kuulemma Turussa) koettua tunnetta, että loppua kohden meno olisi
hiipunut. Edelleen pelkäsin, että clonelaiset olisivat sanelleet keikalle
maksimikestoksi 45 minuuttia, mutta pelko oli turha.
1. Vihkikaava ja käytäntö
2. Mihin
3. Heitto-ovet > I Shall Be Released
4. Aurinko Kaikennäkö
5. Saatteeksi
6. Yhteistä väliseinä
7. Uin ja näin - pitkä versio
8. Suojasivu
9. Pyhä Nynny II
10. Liukuovet
11. Irene Kaktus
12. Öljy puulle - pitkä versio
encore:
13. Tämä (pitkällä introlla)
14. Ja jos
15. Viisas lintu (haukka)
Biisivalintoja ei voi kyllin kehua: tämä linja on kyllä tervetullut.
Suuttumus Ipswichin ja Eräät tulevat juostenin pois jättämisestä on jo
väistynyt; kyllä ne biisit tuleviin setteihin mahtuvat varmasti aikanaan.
Yhteistä väliseinä oli jumalainen; Aki oli skarpannut Lutakon jälkeen
huomattavasti. Muutenkin molempien kitarointi oli hurjan hyvää. Uin ja
näinin n. 5 minuutin kohdalla tuleva kaksoiskitarointi oli tappavan hyvä,
samoin Liukuovien julman kaunis lopetus. Tommi oli opetellut soittamaan
Öljy puullen kitaraosuudet tyylikkäästi sitten Lutakon hapuilujen.
Uin ja näin oli hieman lyhempi - ja reippaasti parempi - kuin viimeksi.
Ei polkenut paikallaan eikä mielenkiinto herpaantunut. Jamitteluosaa oli
lyhennetty parilla minuutilla, jotka oli selvästikin lisätty Öljy puulle
-jamiin. Molemmat toimivat ihan täysillä. Öljy puullen studioversio nyt on
tietysti ylittämätön, mutta nyt kuultu liveversio oli vähintäänkin
perusteltu. Peloittavan hyvä. Aake loihti horror-ääniä bassosta.
Edelleenkään en suostu laskemaan Ipswichiä Uin ja näin -medleyhyn; sitä
kuultiin nyt vielä vähemmän kuin viimeksi. Aake ehkä pari kertaa kuiskasi
tuon maagisen tekohengityslauseen jamin loppupuolella. Irene kulki
paremmin kuin koskaan; yksi niistä biiseistä jotka ovat livenä selvästi
parempia kuin levyllä. Horror-efektejä jäi kyllä vähän kaipaamaan.
Välispiikkejä oli harvakseltaan, lähinnä pari hauskaa keikan lopussa. En
kirjannut muistiin, ettei nyt Liimatasta ihan Elviksen veroista legendaa
tulisi... Jonkun biisin alussa (Irene?) Tommi kertoi napanneensa
biisin nimen "äitinsä kotisivuilta". Tässä kohden Tommin pokka petti
täysin; hän päästi hersyvän naurun. Tomi ei kertaakaan kehottanut Tommia
haara-asentoon. Jonkin ei-raviaiheisen biisin Tommi esitteli
raviaiheiseksi.
Tämä oli saanut mehukkaan intron alkuunsa. Kuulosti jännittävältä ja
tietenkin pirun hyvältä. Ehdin jo innostua: uusi biisi. Hyvin tuo
kiehtova intro sopi kyllä Tämäänkin, ei siinä mitään.
Heitto-ovien uusi letkeä sovitus on mainio, samoin Mihinin yhä rajummin
reggaehtava rytmi. Viisas lintu sopi lopetusbiisiksi paremmin kuin Ja jos.
Saatteeksin lopusta oli jätetty pala pois.
Kuopiossa tapahtui kaiketi ensimmäistä kertaa seuraava: Nimi muutetun
loppupään kolmikko Irene - Liukuovet - Pyhä Nynny II soitettiin peräkkäin,
joskin nurin päin.
Onko Sivulla jatkuuta soitettu muualla kuin Porvoossa? Kiinnostaisi kovin
kuulla se Tommin mainitsema uusi hard rock -sovitus, johon kaikki
sanoituksen tavut eivät mahtuneet...
Kaikkiaan mainio keikka, jonka voisi kokonaisuudessaan haluta
retrospektiiviselle 5 cd:n boksille joskus. "Clone" näyttäisi kyllä liian
pahalta levyn kannessa, missä pitää varmaan aina liveäänityksestä
puhuttaessa lukea "Tavastia".
Samu