Re: [0-lista] NM:n vaikutteet
- From: Samu Kytölä <sakytola@xxxxxxxxxxxxxxx>
- Date: Wed, 8 May 2002 15:06:12 +0300 (EEST)
Nimi muutettu on kirvoittanut useita viittauksia tai vertauksia muihin
bändeihin. Käydäänpä pikaisesti läpi aiemmat CMX - Steely Dan - Iron
Maiden - Dire Straits - Tabula Rasa -kommentit parilla lisäyksellä
höystettynä:
On Sun, 28 Apr 2002 jklami@xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx wrote:
> Parantamisen varaa ei kamalasti löydy, mutta pakko kai myöntää, että olen
> niin ihastunut Muovi Antaa Periksi-levyyn, että sitä ei voi ylittää...
Juuri näin. Nimi muutettu on varmasti kypsempi ja ehkä eheämpikin, mutta
muovi on yhäkin ainutlaatuisempi, yhtä pitkittynyttä neroudenpuuskaa. Ihan
kuningasidea oli tehdä tunnin mittainen poukkoileva 23 biisin levy. Siinä
ei ole mitään lapsellista tai naurettavaa. Mutta myönnettäköön, että
sellaisen jälkeen on kai sitten ainoa vaihtoehto tehdä vain pykälän
tavallisempia, 10-13 biisin levyjä.
> Kunpa vain tämäkin olisi tuplalevy, kuten edellinen mahtava
> progevaikutteinen teos: CMX:n Dinosaurus Stereophonicus. :)
CMX:n levyä odotin innolla kun kuulin progetuplahuhuja taannoin. Pettymys
ei ole haihtunut vieläkään, DS kun on osittain epäonnistunut albumi.
Hyvä että tekivät progetuplan ja hyvä että sellaisia tehdään, mutta
harmittaa vaan kun samaaniretkue olisi pystynyt parempaankin (CMX:n
"paraskaan" ei tosin vielä ole ihan huippua...).
Yhteistä Dinosaurukselle ja Nimelle on, että tekstipuolelta ei juurikaan
löydy moitteen sijaa; kaikki narinani kohdistuu musiikin toteutukseen
(ja CMX:n kohdalla sävellyksiinkin).
Nimi muutetusta narisen myöhemmin jos on sitten vielä tarve.
> Menee ehkä saivarteluksi, mutta avausbiisin lopun instrumentaalikohdassa
> on pianomelodia, joka muistuttaa Steely Danin kappaleen Rikki Don't Lose
> That Number kertosäkeen alkua, vai luulenko vain?
Onko se Royal Scam -levyllä? Sitähän Tomi on kehunut kuunnelleensa
paljon. Itse en ole koskaan ymmärtänyt Steely Danin päälle.
Minulle tulee mieleen tuosta kohdasta (jos me nyt tarkoitamme samaa
melodiaa) Scorpionsin jokin 70-luvun lopun biisi. En pysty muistamaan enkä
varmaan tarkistamaankaan mikä. Ehkä In trance (1976 paikkeilla).
Niille, jotka tuhosivat tämän viestin nähtyään nimen 'Scorpions',
sanottakoon että tuon saksalaispoppoon ensimmäinen levy Lonesome crow
(1972) on jopa sen verran hyvä psykedeelinen progerockalbumi että löytyy
hyllystä. Myös kaikille seuraavilla levyillä Blackoutiin (1982) asti on
(vähäiset) ansionsa, mikäli oikein muistan. Vasta siitä eteen päin,
viimeiset 20 vuotta siis, on Skorppareilla pohjattominta
pehmomahtirokkeri-heviballadirämettä.
Hevilinjalla jatketaan:
On Thu, 25 Apr 2002, Ville Silvast wrote:
> Kun tämä yhteys on ollut nyt hieman esillä, kerron myös oman
> näkemykseni, jonka mukaan piisiin [Ipswich] on pöllitty muuan koukku
> Maidenin myöhempien aikojen likipitäen ainoasta laatuisasta
> sävellyksestä "Afraid to Shoot the Strangers".
Taas: mitkä ovat myöhempiä aikoja? Maidenin tapauksessa varmaan No prayer
for the dying ja siitä myöhemmät?
Mother Russia ja Childhood's end ovat muistaakseni hyviä kappaleita,
aktiivikuuntelusta tosin kohta 10 vuotta (lähes yhtä kauan kuin
Scorpionsin kuuntelusta...)
Muuten olen sitä mieltä, että Ipswich muistuttaa Maidenia vain etäisesti
ja Gentle Giantia ei juuri lainkaan. Jethro Tull ja Camel (ks. viestin
loppu) tässä paremminkin pintaan nousevat.
On Thu, 25 Apr 2002, Mirkka Kallio wrote:
> hei hoi vaan! miullekin tulee levystä ihan koko ajan dire straits
> mieleen...eikä se välttämättä ole niin hyvä asia kun lapsuuden muistelot
> valtaa mielen. perheeni ei arvostanut musiikkia kovinkaan
> pitkälle...äidillä oli 2 beatles-purkkatarraa ja levyhyllyssä kulunut
> brothers in arms-levy. sitä sitten luukutettiin pitkin vuosia, kunnes
> ullakolta löytyi hummakasetti.
Ride across the river ja Man's too strong ovat komioita kappaleita muuten
valjulla aikuisrokkikiekolla. Aki on melkeinpä parhaimmillaan silloin kun
mukailee Knopflerin soittoa.
On Mon, 22 Apr 2002, P.J. Heinonen wrote:
> Ja eilisiltana kuuntelin sen nynnyilyn vissiin kolomessattaakuus kertaa
> verkoitse. Ja sit piti lampsia kotio ja kuunnella Tabula Rasan
> Prinssi-piisi. Eli kasetilta koko LP toisin sanoen siis.
Hyvä P.J.! En siis ehtinyt ensimmäisenä vertaamaan Nollapisteen uutta
kuulasta huiluprogesoundia Tabula "Risto" Rasaan. Tosin Tabulan
parhaatkaan eivät taida vetää vertoja Nimi muutetun vastaavan
tyylisille biiseille... Harmi vaan kun Ekkedien tanssi on aika kehno
levy. Mutta vihkiytymättömien kannattaa tutustua TB:n ensilevyyn, tai
ainakin lauluihin Vuorellaistuja ja Gryf. Ville S.:hän sanoit DJ:nä
soittaneesi Vuorellaistujan ennen Lutakon keikkaa. Varmasti yhtä osuva
tunnelmaan lämmittelevä valinta kuin Hassisen Koneen Harsoinen teräs,
jonka soidessa astuin sisään tanssisaliin.
Yhtä läheltä kuin Rasaa liippaa Pyhä Nynny (Liukuovet, Pyhä Nynny
II, Ipswich, jne.) kuitenkin brittibändi Camelia.
(Taas Villelle kumarrus kun soitti sekä Jyrockissa että Lutakossa Camelia
tanssikansalle.) Etenkin nousee mieleen puhtaan kuulaalta
kuulostava instrumentaalilevy Snow goose (1975). Myös Snow
goosesta kaksi seuraavaa ja kaksi edellistä ovat hyviä, pyhänynnyhtäviä
Camel-albumeita. Varoituksen sana: pysykää erossa v. 1978 jälkeisestä
Camelinpaskasta!
Ja lopuksi:
Noin 10. kuuntelukerralla tajusin, että Pyhä Nynny II on
kitaraosioita myöten silkkaa Genesistä (lähimpänä Selling England by the
poundin, 1973, aikaista).
Helikopterin varjon sovitusratkaisu on siinä rajoilla että onko ihan
kauhea vai toimiiko. Sävellyksenä ja sanoituksena ilman muuta kymppi.
Samu Rasa