Kuusumun Profeetta
- From: Roope Seppälä <rseppala@xxxxxxxxx>
- Date: Mon, 29 Apr 2002 01:08:21 +0300
>Jees, hyvältä kuulosti, mutta eipä Kuusumun Profeetassakaan
>valittamista, eka levynsä tuntui ylittämättömältä mestariteokselta,
>mutta ne uudet biisithän ei jää pätkääkään jälkeen...
Tämä nyt ei nollalistalle kuulu, mutta näkyy.
Kuusumun Profeetan ensimmäinen "ei-moonfog prophet" -levy on kuin onkin
erinomainen. Uusi tuotanto sen sijaan on melkomoista hötöä, raakiletta ja
vieläpä kohtuuttomassa epäsuhdassa aiempaan materiaaliin. Tuntuu lähinnä
siltä että Rättö on viimeaikoina sekoittanut onko Circlen vai KSP:n
keikalla.
Miehelle ei riitä, että on tylsistyttänyt live-Circlen monotonisen
ulvomisensa alle, vaan on päättänyt tehdä temput myös omalle bändilleen.
Lisänä vielä se Robin Hood -asuinen basisti, joka ei ole ymmärtänyt basistin
roolia orkesterissa, vaan yrittää rynniä riitasointuineen jatkuvasti kaiken
muun päälle. Sietämätöntä, varsinkin kun kaveri hallitsee instrumenttinsa
kuin pukeutumisensa.
Orkesterin sympaattisin ja tyylikkäin osa, eli kitaristi, oli poissa.
Toivottavasti vain väliaikaisesti, sillä Circlestä lainattu tuuri ei päässyt
lähellekkään sitä herkkyyttä ja tarkkuutta mihin minut on totutettu.
Viime keikalla ainut osa joka oli ennallaan (kohdallaan), oli rumpali, joka
hänkin pääasiassa vain nakutteli hämmentyneen oloisena virvelin reunaa.
Varmaan basistin housut häiritsi.
Herkkyys... Hyvä että otin puheeksi, olisi muuten unohtunut. Herkkyys on
hukassa, ja nimenomaan herkkyys oli se mikä "kukin kaappiaan...." Lättyä
kannattelee. Herkkyyttä on myös Nimi Muutetulla...
KSP:n edellinen Oranssin keikka sen sijaan oli timanttia... Noin 6-12 kk
sitten, ei voi muistaa tarkemmin.
Tämän kertaisesta vielä: Muut orkesterit KSP:ta ja pääesiintyjää
lukuunottamatta olivat lähinnä vitsejä... Varsinkin ne kaksi saksalaista
hippiä... Hiivatin hauskoja veikkoja, ja viimeisen biisin lopussa oli tosin
30 sekunttia hyvää soitantaa... Mikä paljasti, että jätkät koko ajan yritti
tosissaan =)
Eipä tässä mitään... En ole ehtinyt kuunnella Ukrainan ihmeiden levyjä
kertaakaan... Ostin kaikki, olin niin vaikuttunut kun sai kuulla
kasariproge-soundeja ekaa kertaa livenä. Ja olihan siellä sitä C64-vetoa
kanssa... Aina kun orkesteri pääsee lähelle 80-luvun kotitietokoneiden
soundimaailmaa on mentävä pähkinöiksi ja heti kotiin päästyä kuunneltava
Jarren Oxygene ja Eguinoxe, niin tälläkin kertaa.
Jees
Roope