Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

Hajahuomioita levystä

Pyhä Nynny on nyt sitä metsäprogesoundia jota ulkomaalaiset harrastajat
ovat kuulevinaan kaikissa pohjoismaisissa progebändeissä. Oikean pianon
käyttäminen (vai oliko se peräti flyygeli) tällä levyllä on ratkaisu
jota ei voi kylliksi kiittää. Todella helpottava avausraita: kun
kuuntelin levyä ensimmäistä kertaa (tietoisena pelkästään siitä että
ainakin pilottisingle oli aivan loistava) saatoin tämän biisin puoli-
välissä olla suhteellisen varma siitä että nyt Abso on tehnyt sen levyn
jota olen toivonut ja odottanut :)

Aurinko Kaikennäkö vaati muutaman kuuntelun auetakseen, mutta nyt voin
vain ihmetellä mistä en muka pitänyt. Lopussa Aake näyttää närhen munat.
Erityisesti akustisten kitaroiden kudelma (kätketty kääntöpuoli?)
lämmittää korviani kovasti.

Eräät tulevat juosten on kepeästä hölkkydestään huolimatta päässyt
ainakin toistaiseksi erääksi suurimmista suosikeistani. 20.8:n tyyliin
heleä poppis saa kontrastia ankeita asioita käsittelevästä tekstistä.
Ja vaikka Teemusta ollaan montaa mieltä, niin eipä häntä sopivampaa
kansan ääntä voisi kuvitella ;) Kuusitahoiset arpakuutiot ilmeisesti
soivat kohdassa "sillä nyt on vaihtumassa valta". Alku on tosiaan aika
suora Dire Straits -pastissi, mutta mikäs siinä kun homma toimii.

Uin ja näin tuottaa vaikeuksia. Säkeistömelodia on liian oppikirjamainen
ja junnaava, vaikka tunnelman kehittely toimiikin. Viimeinen minuutti
herätti ensikuulemalta oudon deja vun, ihan kuin olisin kuullut melkein
saman jutun jossain Zappan levyllä.

Ipswich sen sijaan on silkkaa koukeroisten mutta tarttuvien melodioiden
juhlaa eli poppia progeharrastajille ;) Iron Maiden -vaikutteista
puhuminen menee yli hilseen. Ellei sitten sillä tarkoiteta kitaran ja
huilun terssistemmoja, tai sitten ns. Iron Maiden -sointuja jotka
kuullaan kohdassa 0:37-0:39 ja lopussa. Ei kai sentään? Mainio ralli
jota toivottavasti saadaan kuulla livenä usein.

Vihkikaavan ja käytännön suhteen olin aluksi vähän kahden vaiheilla,
mutta hieno kappalehan se on. Muutamat säkeet liippaavat turhan läheltä
korniuden sudenkuoppia (kuten jo mainittu "tuijotan tuleen, tuijotan
veteen - siinä meikäläisen elementit"). Lisäksi Tommi laulaa alussa
nuotin vierestä (kuten muuten myöskin Uin ja näinin säkeistössä).
Loppujen lopuksi kappaleessa on kuitenkin niin paljon hyvää ja
koskettavaa että eihän siitä voi olla liikuttumatta. Mutta onko
tyttären sukunimi muutettu avioeron jälkeen?

Irene Kaktusta onkin kehuttu jo tarpeeksi, ja kyllähän se koko levyn
mitassakin nousee tarjonnan parhaimmistoon. Ei siitä tällä kertaa sen
enempää.

Liukuovet on saanut runsaasti lihaa luidensa ympärille sen koommin kun
sen Provinssissa ensi kertaa kuulin. Studiosovitus tukeekin tekstin
tunnelmaa mainiosti. Kansallisromantiikkaa. Kaipaa tosin lisäkuuntelua,
kappaleen sijainti levyllä aiheuttaa sen että se ei ole vielä saanut
ansaitsemaansa huomiota osakseen.

Pyhä Nynny II on monen muun ohella "ehkä levyn paras biisi". Kappaleen
lopetus hipoo neroutta. Se vaan raukeaa tyhjyyteen kuin lapsenusko.
No, valitetaan sen verran, että kertosäkeen alun liitoskohta vähän tökkii
siellä täällä mutta kaikki muu on ihan liian hyvää että jaksaisin surra.

Helikopterin varjo muistuttaa kovasti Kiilakiveä ja toimii mainiona
loppukevennyksenä. Oikeastaan tämäkin on tietyssä mielessä suosikkini.
Aivan loistavia onelinereitä: "On sen luut vaisu himmeli adventtina."
"Pidän ikkunaa auki kaikki yöt, kadulta iltasatu huudetaan" "Olenko
nyt pyhä, onko esine nyt rihkamaa?" Hiottu ja pöljähkö timantti.

Sitten vielä: Tomi on elämänsä vedossa. Ja tuotanto on parasta mitä
Absolta on kuunaan kuultu.

-- 
"Me and a book is a party. Me and a book and
 a cup of coffee is an orgy." (Robert Fripp)