RE: [0-lista] uuden singlen tyylit
- From: Mika Ollikainen <mika.ollikainen@xxxxxxxxxxxxxx>
- Date: Thu, 14 Mar 2002 13:33:56 +0200
Esinekeräilyn hitaus on minun korvaani selvää Jethro Tullia. Erityisen
viihteellistä kuuntelua on kuvitella Ian Andersonin ääni (ja laulutapa!)
sinne sekaan. Levyllä tuon fantasian kruunaa jatkona seuraava Täällä on
joku, jota Anderson kyydittää komeasti nokkahuilulla ;)
Mika
Samu Kytölä wrote:
> Kyllä Wigwam tulee taas mieleen. Itse asiassa Wigwam-kaikuja ei
kuule
> minusta kovinkaan monessa Abso-biisissä, vaikka näin yleisesti
pidetään.
> Kasvatuksen urku oli kulta-ajan (1970-74) Wigwamia, Irenen kitara
> puolestaan pronssiajan (1975-77). Valtani viimeinen päivä on Grass
for
> blades II. Kuka keksii lisää?
Jatketaan haastetta.
Samu on oikeassa, että W-kaikuja on harvemmassa biisissä, jos
etsitään suoria viitteitä tai lainauksia. Mielestäni Wigut kuuleekin
Absoissa
laajemmin Akin leadia, riffejä ja rytmikitarointia taitavasti
yhdistelevässä
soitossa (vrt. Rekku), rytmiryhmän seitkytlukuisessa ihmismäisessä
tatsissa ja Liimatan teksteissä, joissa on värikkäitä käänteitä ja
hahmoja
siinä missä nuorella Pembrokella; kääntäkääpä vaikka Hard N' Hordyn
B-puolen tekstejä suomeksi.
Olen pahoillani alkaa tottakai vanhaan Wigwamiin viitaten,
vaikkakin sitten polveilee esim. Toloseksi tai Tulliksi.
Tonttirajat sovitaan humalassa sisältää kanssa vähän 70-lukuista
Pohjola-Gustavson-melodiikkaa.
Suljetun riffirockeissa on Pigstormin henkeä.
Ja Sanankeruumatka on Absojen Goddammaddog (The Horse)
ja Viittä vaille sadetta Lost Without A Trace :-)
Suonna