Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

savon sanomat

Savon sanomissa oli 21.4. Nollapistettä käsittelevä juttu. Juttu löytyy
osoitteesta:
http://savonsanomat.fi/index.php3?Model=iwnuutinen.html&Newsp=sasa&Depa=kulttuuri&Attr=%2A&Story=1082309.txt&StDate=010421&StTime=00%3A00%3A00&Date=010421

Lukeminen vaatii rekisteröitymisen, joten en koe tekeväni suurta
vääryyttä kopioidessani jutun tänne. Olkaa hyvä!
(tekstin seassa on jotain roskaa, mutta eiköhän tuosta selvän saa)
--------------------------------------------------------------------



Absoluuttisen uskottavaa arkipäivää

Orkesteri nimeltään Absoluuttinen Nollapiste laulaa pieniä totuuksia
maailmasta ja sen mielettömyydestä. Tarkoituksena on olla omillaan, poissa
valtavirroista ja alakulttuureista. Mahdoton tehtävä?


[valokuva]
<kuvateksti>Juha Poutanen
Absoluuttisen Nollapisteen kymmenvuotinen tie on kulkenut Rovaniemeltä
Tampereelle. Yhtyeellä on myös ainutlaatuinen paikkansa suomalaisessa
rockissa, vaikka kaverusten mukaan ?oikeastaan emme halua olla missään?.




--------------------------------------------------------------------------------
Kuopio
Risto Löf
Asiat on liian mukavasti, riimittelee Absoluuttisen Nollapisteen
laulaja-sanoittaja Tommi Liimatta äänenavauksessa Henry?s Pubissa
keskiviikkona. Nollapisteen soitto ja sanat kantavat tuttua pohjoisen
melankoliaa ja viimaa vielä tyhjään kapakkaan. Soundcheckissä kaikki on
merkillisen asetelmallista.
Lavalla kiertää, mutta soundit paranevat kun yleisöä tulee tupaan,
muistuttaa miksaaja. Soittajia huvittavaa itseäkin, miten bändi voi
nykyisin olla varma, että se kerää yleisöä. Aina ei ole ollut niin.
?Mie mietin, että kauan siihen menikin, että voi sanoa niin, naurahtaa
rumpali Tomi Krutsin.
Rovaniemeltä lähtenyt Absoluuttinen Nollapiste on kotimaan rockin kartalla
varsinainen musta aukko: se ei sopeudu millään valtavirtaan, mutta ei
halua myöskään leimautua alakulttuuriin, kirjallisuustieteelliseksi
progeksi. Yhtyettä pidetään silti jonkinlaisena taiderockin
instituutiona.?Mikä se semmoinen instituutio on? Onko se väliinputoaja,
joka ei ole valtavirtaa eikä undergroundia? Oikeastaan emme halua olla
missään. Pitää vain tehdä jotain, että viihtyisi maailmassa. Silloin
sijainnilla ei ole merkitystä, muotoilee Liimatta, hörppää kahvia ja
käärii sätkän.

Kymmenen vuotta omaa kiertorataa

Absoluuttinen Nollapiste on kyennyt luomaan oman paikkansa. Nollapisteen
kaltaisia tekijöitä ei juuri ole eikä ollut ainakaan kymmenen vuotta
sitten, kun Liimatta, Krutsin, basisti Aake Otsala, kitaristi Aki
Lääkkölä, laulaja-lyömäsoittaja Teemu Eskelinen pistivät bändin alulle
rippikouluaikoina Rovaniemellä kesällä 1991.
?Alussa ei ollut mitään odotuksia. Mietittiin vaan, saattaisko joku
ihminen tykätä tällaisesta musiikista, luonnehtii Liimatta.
Neljä vuotta syntymänsä jälkeen yhtyeen koti muutti Tampereelle, josta on
lyhyemmät keikkamatkat halki kotimaan. Kun aiemmin yhtye heitti
pistokeikkaa pohjoisesta Helsinkiin, nyt Nollapiste matkaa Hämeestä kerran
tai kahdesti vuodessa Lapin kiertueelle. Rovaniemeltä on jäänyt mukaan
jotain, kai.
?Kun on ollut pitkään pois Rovaniemeltä, näkee paremmin, mikä se kaupunki
oikeastaan on. Osaa olla ylpeä valikoiduista asioista, sanoo Krutsin.
Nollapisteen soittajista Krutsin ja Otsala vaikuttavat myös pohjoisen
murteella hiphoppaavassa Tulenkantajat-yhtyeessä, joka julkaisi
ensimmäisen pitkäsoittonsa äskettäin. Kotiseuturakkautta on ainakin
murteen verran.

Aitoutta ohitse rockin kliseiden

Aitous on avainsana Absoluuttiseen Nollapisteeseen. Soittajat eivät
kukkoile turhanpäiten lavalla. Ulkokuoressa on boheemia, mutta
rocktähteyden kliseet yhtye väistää karvahattuineen ja pipoineen.
?Alussa kliseiden väistäminen oli paljon tietoisempaa, kun ne oli kaikki
tiedossa. Mie haluan arvostaa rockin eri muotoja. Useimmilla kliseet ovat
huumoria, mutta silti toimitaan niiden mukaan. Musaa voi tehdä muutenkin
kuin pukeutumalla sirkkeliteräisiin munasuojiin, Liimatta muistuttaa.
Kaverukset pitävät palopuheen perinteisen tanssimusiikin puolesta.
Siinäkin pitäisi nähdä enemmän kuin ulkokohtaisuutta. Tanssimusiikista
löytyy paljon enemmän kuin syy juoda kaljaa liikkuvassa autossa.
?Mie olen ite soittanut Lapin tanssitaloilla tanssimusiikkia. Onhan sen
huomannut, kuinka sitä huttua ei arvosteta, huokaa Krutsin.
Sekatekniikoilla suhertamisen sijaan Liimatta haluaa painottaa perinteitä
musiikin tekemisessä. Ihmisten pitäisi opetella ensin piirtämään ihminen
ja vasta sen jälkeen pitäisi vääntää jotain muuta.

?Pitää olla uskottava?

Olen pahoillani on Absoluuttisen Nollapisteen tuoreen kokoelma-albumin
nimi. Sitä ei pidä ymmärtää väärin: bändi ei pyytele mitään anteeksi.
?Siihen ei liity mitään syvällisempää sanomaa eikä metaforaa. Me ei olla
mistään pahoillaan. Päinvastoin, painottaa Krutsin.
Laulujen sanoissa on silti syvyyttä kuin kaivossa. Se on Absoluuttisen
Nollapisteen tavaramerkki. Liimatta tunnetaan ja kumarretaan loistavana
sanoittajana.
?Mie yritin mahdollisimman huonosti kirjoittaa ylioppilasaineessa.
Kirjoitin tyttöjen ja poikien liikunnanopetuksen yhdistämisen eduista ja
siinä ala-asteen seksifantasiat pääsivät pintaan. Kyllä minua vähän
hävettää. Ämmän sain äidinkielestä, Liimatta sanelee.
Entä miksi arjesta pitää laulaa, kun se ei vaikuta kiinnostavan ketään?
?Vai ei arki kiinnosta. Kuuntele sie Ultra Brata. Mistä ne sitten laulaa?
Ne laulaa niistä jutuista, joista me on laulettu kahdeksan vuotta aiemmin.
Mitä muuta ihminen elää kuin arkea. Siitä kai sitä kirjoittaa, mikä
kiinnostaa ja mistä tietää jotain. Muualle ei kannata mennä, jyrähtää
Liimatta.
Sanoituksista löytyy yhtälailla arjen realismia ja peruspessimismiä, mutta
myös ripaus hyvän tuulen optimismia ja inhimillistä idealismia. Ismeissä
onkin kuljettu laidasta laitaan, jopa opportunismiin saakka.
?Idealismia oli varmasti alussa, kun realismi ei ollut vielä kohdillaan.
Meidän optimismia on kossupulloveto siitä, montako viikkoa kokoelma on
listoilla, myhäilevät kaverukset.
Liimatta vakavoituu hetkeksi ja jakaa puolustuspuheen uskottavuudelle.
?Ei meidän realismi tarkoita, että biisien pitää olla totta. Maailma,
minkä teksti rakentaa, pitää olla uskottava.
Vaihdetaan muutama sana politiikkaa. Liimatta innostuu turkistarhauksesta
ja irvailee, että turkki on oltava, rumakin se saa olla, mutta ennen
kaikkea mahdollisimman kallis. Saa siitä ainakin vallan tunnetta, kun
pienessä häkissä ollut eläin on kutistettu hihaan. Krutsin ilmoittaa
eriävän mielipiteen: ei ole hyväksi, että vallitsevat olot vallitsevat
liian kauan.
?Mie haluan epäjärjestystä maailmaan, että mie en olisi niin yksin,
Liimatta viimeistelee.