Re: [0-lista] aikuiset vanhukset, Blixa mukaan lukien
- From: niko.peltonen@xxxxxxxxxxx
- Date: Thu, 05 Apr 2001 17:23:09 +0300 (EEST)
> Totta taitaa olla, että muusikkoituminen nostaa jollain tavalla rimaa,
> mikä liian usein näkyy tuotannon tylsistymisenä eikä myönteisenä
> kasvuna.
On selvää, että muusikkous ja soittotaito ovat vain välineitä; ei
kirjailijallekaan ole olennaisinta osata täydellisesti pilkutussääntöjä. Ei
soittotaidosta tietenkään välttämättä haittaa ole. Monesti asia on aivan
päin vastoin. Nollapisteen tapauksessa pidän kuitenkin siitä vanhasta,
rennosta soitto-otteesta selkeästi eniten. Nykyään poljento on liian raskas.
> Nick Cave ja Scott Walker ilman muuta. Vaikea kuvitella, että kumpikaan
> koskaan pettäisi. Caven lauluääni tosin rakoilee jo huolestuttavasti no
> more shall we partilla...
Ostin eilen ja olen kuunnellut vasta kaksi kolmasosaa levystä. Näin
pikaisella tutustumisella en ole lauluäänessä mitään sen kummempaa
havainnut. Joitakin aika outoja laulusovituksia kuitenkin, olikohan se God
Is In The Housessa sellainen ihmeellinen kohta, johon oli tungettu liikaa
tekstiä lyhyeen tilaan. Mutta komealta kuulostaa noin yleisesti ottaen.
Scott Walkerin myöhempään tuotantoon en ole edes tutustunut. Walker Brothers
ja varhainen soolomateriaali ainakin ovat selkeästi minun musiikkiani: hyvin
tehtyä melodramaattista viihdettä. Olenhan myös suuri Elviksen ystävä.
> Sen sijaan Primal Scream on yliarvostetuimpia bändejä. Kuulin
> Xtrmntrin ja olihan paska. Aiemmilla levyillä oli ollut jotain hyvääkin.
Makuasia. Minusta Xtrmntr on tyly ja iskevä kiekko. Vanishing Point oli
kyllä vielä parempi, mutta esim. Screamadelicaan en ole oikein päässyt
sisälle: liikaa leijailua.
> Cohenista rohkenen olla eri mieltä kuin Niko: aivan huikean hyvästä
> ensilevystä tasaista laskua. Laulut eivät välttämättä ole huonontuneet
> ihan radikaalisti, mutta karmea tuotantojälki pilaa myöhemmät levyt.
Siis vanhemman pään Cohen on kyllä saatanan hyvää, minulle Songs Of Love And
Hate on itse asiassa vielä klassisempi albumi kuin Songs Of L.C. I'm Your
Man ja etenkin The Future ovat kuitenkin ihan samaa tasoa, eikä se
kieltämättä mahtipontinen tuotantotyyli minua häiritse: sopiipahan niihin
biiseihin. Myönnän tosin olevani parantumaton epiikan ystävä.
N