Vs: [0-lista] aikuiset vanhukset, Blixa mukaan lukien
- From: "Toni Laine" <toni.laine@xxxxxxxxxxx>
- Date: Tue, 3 Apr 2001 03:44:49 +0300
> Aiheesta "paraneeko rockari vanhetessaan"
> (sivuaa Absoa suhteellisen vähän, olen pahoillani):
Pahoillani minäkin (mutta aihe sivulla jatkuu).
> Totta taitaa olla, että muusikkoituminen nostaa jollain tavalla rimaa,
> mikä liian usein näkyy tuotannon tylsistymisenä eikä myönteisenä kasvuna.
> Tyylitaju on merkillinen asia.
Niin, sehän tuntuu käytännössä tarkoittavan standardisoitumista, särmien hiomista
ja epävarmuuden taittamista, että kappale kuulostaisi visiota vastaavalta:
aiemman tuotannon summalta tai valtavirran tulokselta. Eihän sentään aina näin,
onneksemme.
> > Esimerkkinä hitaasti parantaneista, kypsällä iällä mestariteoksia
> > tehneistä bändeistä / artisteista [...]
> Nick Cave ja Scott Walker ilman muuta. Vaikea kuvitella, että kumpikaan
> koskaan pettäisi. Caven lauluääni tosin rakoilee jo huolestuttavasti no
> more shall we partilla...
Odotin kovasti uutta Nick Caven albumia, mutta se osoittautuikin karvaaksi
pettymykseksi: Nickin ääni on jännittynyt ja huojuva - sillä selvästi yritetään
liikaa; lyriikat ovat yllättävän surkeita, uuden vaimon ja kaksosten myötä vakaaksi
purjehdittu elämä ei ole ehkä se oikea Nickille (mikäli häneltä vielä hyvää musiikkia
kaipaamme) - Boatman's call syntyi PJ Harveyn ja Caven suhteen ajatumisesta
karille, ja tulos oli loistava; kappaleet ovat liian läheisiä sukulaisia, samana iltana
takkahuoneessa pimputellun kuuloisia ja instrumentaatio yltyy välillä vähintäänkin
hellyyttävän romanttiseksi, keinotekoisen kuuloiseksi. Muutama hyvä puoli sentään:
Dirty Threen viulisti Warren Ellis, ensimmäinen kappale ja pianoteema kappaleessa
The sorrowful wife.
Nyt Cavekin tuntuu löytäneen tyylitajun.
> Sen sijaan Primal Scream on yliarvostetuimpia bändejä. Kuulin
> Xtrmntrin ja olihan paska. Aiemmilla levyillä oli ollut jotain hyvääkin.
Selvä näin. Mutta omasta mielestäni Xtrmntr on jännittävä ja kivasti rokkaava
levy. "Että vanhuksetkin tuolla tavalla, mihin maailma mennyt!" Edellinen,
Vanishing Point on myös hyvä levy.
> Cohenista rohkenen olla eri mieltä kuin Niko: aivan huikean hyvästä
> ensilevystä tasaista laskua. Laulut eivät välttämättä ole huonontuneet
> ihan radikaalisti, mutta karmea tuotantojälki pilaa myöhemmät levyt.
Tästä olen lähes samaa mieltä, koska ensimmäistä en ole muutamaa
kappaletta lukuunottamatta kuullut, mutta seuraavat levytykset, Songs of
love and hate ja Songs from the room ovat Cohenin kärkituotantoa. Ja
kuulemani perusteella myös se ensimmäinen.
> Totta kai Take this waltz, Evedybody knows ja Waiting for the miracle
> ovat täysosumia kaikesta huolimatta.
Ja pakkohan tämä suuren yleisön suosikki on tunnustaa: Dance me to the
end of love. Ja että on huonot soundit.
> > > n/s: Blixa Bargeld: Ghosts...of the civil dead
> Hyvä on. Cave ja Harvey mukana. Hitaasti aukeaa.
A-ha, pitänee tutustua sitten. Onhan tuossa toisella herrojen soundtrackilla
Scott Walkerin upeasti tulkitsema upea I threw it all away.