soundit. viimeinen sana.
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxx>
- Date: Mon, 2 Apr 2001 17:04:30 +0300 (EEST)
On Mon, 2 Apr 2001, Suonna Kononen wrote:
> Soundit, hmm, nehän kyllä 80-luvun (jenkki)levyissä mättävät.
Hyvä sulkuhuomio: nimenomaan Amerikassa pistettiin pahimmat varmaan. Eihän
Sielun veljien tai Nartun soundeissa ole yhtikäs vikaa. Eikä Britanniassa
Smithsin. Toisaalta: Dingo, 80-luvun eurodisko...
> Kannatan kokeiluja, kannatan rohkeutta, sympatiseeraan epäonnistumisia,
> syrjähyppyjä ja harha- askeleita. Kuuntelen säännöllisesti esim. Neil
> Youngin ja Jackson Brownen kauheimpia eighties-soundivedätyksiä
Minäkin kannatan kokeiluja ja sympaan harha-askelia. Hyvä niin. Mutta en
silti kuuntele kauheimpia vedätyksiä edes camp-mielessä...
(Poikkeus vahvistaa säännön: kuuntelen säännöllisesti Cohenin First we
take Manhattanin kovalla. Ihan pohjimmaisen kauheat soundit, aivan loistava
kappale. R.E.M. on tehnyt myös mainion version, jossa sounditkin
kohdallaan.)
> Luoja varjele viideltä albumilliselta Ei, en ole rouva Belliä
> tai 20 albumilliselta (tai montako niitä on) Chelsea Morningia.
Samaa mieltä. Pitää tulla huonompiakin (tai Abson tapauksessa
diplomaattisesti: "vähemmän loistavia") levyjä, jotta helmet erottuisivat.
> Samun vuolassanaisuuden tuntien en saane viimeistä sanaa
huu. En mie nyt niin. Voisimme puolestani lopettaa aihion, sillä te
häiritsette minun työntekoani (Suonna eniten). Annan viimeisen sanan
mielelläni jollekulle.
Samu
- nyt tauolle