Re: [0-lista] akin haastattelu...
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxx>
- Date: Tue, 13 Mar 2001 20:13:45 +0200
On Wed, 7 Mar 2001, Suonna Kononen wrote:
>
> > ...tämän päivän Karjalaisessa, myös
> > lehtemme nettiversiossa:
> >
> > http://www.karjalainen.fi
>
>
> Monet Absoluuttisen Nollapisteen fanit arvostavat kakkosalbumin
Muovi
> antaa periksi (1995) yhtyeen parhaimmaksi saavutukseksi. Mielipide
on
> väärä: sen mukaan nuoruuden hapuilu on rohkeutta ja iän myötä
saapuva
> näkemyksen kasvaminen ja oman äänen löytyminen tylsistymistä.
Suljetulla
> (1999) ja Oloksella (2000) Nollapiste on kehittynyt huippuunsa.
Tämäpä ilmiselvää provokaatiota itärajan taholta...provosoidutaanpa
sitten.
Väitä, Suonna, nyt vielä, että Juice ja Hector ovat 1990-luvulla
kypsyneet uransa kypsimpään luomiskauteen ja että vaikkapa albuminsa
Kiveä ja sämpylää, L ja Hidas eheydessään peittoavat sellaiset
älyttömät nuoruuden rönsyilyt kuten Per Vers, runoilijan tai Herra
Mirandoksen. Stingin Police-aikakausi oli aivotonta paahtoa ja
sooloura nyt kypsässä, luovassa vaiheessa. Pink Floyd on jättänyt
turhan nuoruuden sekoilun ja psykedelian ja tekee nykyään kypsää,
innovatiivista musiikkia. Yleensäkin oman äänen, erikoislaadun ja
viehkon kummallisuuden tukahduttaminen valtavirran, nelijakoisen
radiopopin ja markkinavoimien hyväksi on kannatettavaa?
sanoi Aki:
> Muovin isoin ongelma on se, että sillä on liikaa piisejä. Siltä
> ois voinu jättää jotain pois ja siitä ois saanu vielä paremman.
> Siellä on niin paljon piisejä, että niiden tekemiseen menneen
> ajan ois voinu käyttää vähempien piisien parempaan toteutukseen.
Ei piru, kyllä rockissa nuoruuden into, kokeilunhalu, ylitsepursuavat
runsaudensarvet aina voittavat laskelmoinnin, tasapäistymisen ja
riskittömyyden. Abson kohdalla tuskin pahinta koskaan tapahtuu, mutta
kyllä muovi on Olokseen verrattuna hurjempi, koskettavampi,
vimmaisempi, sielukkaampi, jännittävämpi ja ennen kaikkea
mielenkiintoisempi albumi. Merkittävämpi. Parempi.
Paljon löytyy esimerkkejä siitä, että artistin suhteellisuudentaju
pettää luomisvoiman ehtyessä ja tyylin latistuessa ja että hän
itsepintaisesti jaksaa väittää uusinta levyään parhaaksensa sekä
vähätellä vanhaa alkupään tuotantoa (jossa usein oikeasti hyvää
klassikkoainesta, josta artisti tullaan muistamaan vuosikymmenien
päästä). Jethro Tullin diktaattori Ian Anderson, Iron Maiden, Kauko
Röyhkä, Jukka Tolonen, U2...jatkakaa vapaasti.
Ja kummasti aina ne uusinta edeltäneet levyt selitellään
epäonnistumisiksi. Keikkasetit kasataan 50-50 uusimmalta levyltä ja
vanhoista hiteistä. Tyhmä yleisö innostuu enemmän jälkimmäisistä.
Onneksi on toki niitäkin, jotka parantavat vähän väliä. Kiinnostavia
musiikintekijöitä. Toivoa sopii, että kertosäkeiden lisääntymisestä ja
leivänhankkimispakotteista huolimatta Nollapistekin jaksaisi olla
tinkimätön. Ja edes melkein yhtä hyvä.
En tietystikään tarkoita, että mitä puberteettisempaa, angstisempaa ja
amatöörimäisempää rockia, sitä parempaa. Pelleily ja tyylitajuttomuus
erikseen - vaan kun sellaista ei muovilla ole, eikä muussakaan
Rovaniemen-ajan tuotannossa kuin hiven.
Aki Lääkkölä:
> Joku Laatikkohevonen on meillä jo ihan sketsin asteelle mennyt
juttu, että
> jos joku on huono piisi, niin se.
Minusta Laatikkohevonen on mainio.
Voidaan vielä lopuksi tarkastella, miten Valittujen teosten
kappalejakauma asettuu: Jerku 2, Amppe 3, Suljettu 3, Olos 4,
muovi...5!
(Matti voinee laittaa tietokoneensa tai cd-soittimensa laskemaan
ajallisen jakauman: Jerku 7 min., Amppe 10 min., jne. Onhan muovilla
tunnetusti raidat lyhempiä.)
Näin kävi, vaikka oli otsa(la)a jättää pois: rva Bell, Sivulla jatkuu,
Liittymä, Suojasivu... Kiistämätön kuninkuusasema siis muovilla.
Kuulenko hyväksynnän aallon yhteisössä?
* * *
Vielä Suonnalle avoin kysymys: ovatko Vakiopaineen Kolibri-julisteet
käsialallasi kirjoitettuja? Mitkä ne esiintymispäivät olivatkaan? Ei
kai vaan päällekkäin Abson kanssa?
(muille: Kolibri = venäläinen bändi)
Samu