Re: [0-lista] Kitarasoolokeskusteluun
- From: Hannu S Sinisalo <hannu.s.sinisalo@xxxxxx>
- Date: Wed, 17 Jan 2001 09:47:58 +0200 (EET)
Päivää.
> Minua kyllä jaksavat viihdyttää Akin soolot aina kaikessa
>(hevi?)perinteisyydessään, joka on yllätys, kun ajattelee, kuinka
> tympeitä hevisoolot ovat.
Mutta eihän Aki mikään hevisolisti ole! Parhaimmillaan Aki on hitaissa,
harkituissa soolomelodioissa, ei missään niinkään Ynkkämäisissä 16-nuottia-
sekunnissa -tykityksissä. Loisteliaana esimerkkinä erittäin onnistuneesta
soolosta pitäisin Sunnuntain lopussa olevaa tunnelmointia.
Sen allekirjoitan, että useimmiten soolot eivät puolla paikkaansa ja että usein
ne ovat vain soittotaidon esittelyä. Esimerkiksi Mercyful Faten tuotanto on
tästä paha esimerkki. Useisiin kappaleisiin on sävelletty aivan täysin muusta
irtonainen osa soolon taustaa varten.
Akilla tällaista ongelmaa ei ole. Hän kun käytännössä ujuttaa soolot riffien
sisälle. Keikalla vallankin olen kitaristiveljeni kanssa joutunut huuli pyöreänä
ihmettelemään, että missä se toinen kitaristi oikein on. Komppi ja rönsyilyt
yhdellä kerralla.
Palatakseni vielä uudis-Jerkusen kommentteihin nimikappaleen osalta: se soolo
tosiaankin pitäisi kuljettaa omalla rekalla keikoille. On se niin iso. Siinä on
juuri sitä tunnetta, että tässä on nyt hyvälle kitarasoololle oikea paikka.
Hiljaisuudesta kasvaa valtava tunnelma. Samantyyppinen tunnelma välittyy ehkä
vieläkin kirkkaampana SYI:n lopussa. Kitara kuin suoraan kauniin haikeasta
päiväunesta.
Että sellaista. Olen kipeä, menen oksentamaan.
-Hannu-