off-topic Brian Eno + takaisin Absoluuttiseen Nollapisteeseen
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxx>
- Date: Sun, 14 Jan 2001 01:23:26 +0200 (EET)
> > Brian Eno vasta onkin hyvä. vaikkapa LP Another green world.
> > siitä jaksan vaahdota.
Luin eilen, että Eno keksi ambientin 1975 maatessaan kotona toipilaana
auto-onnettomuudesta, kun ei voinut rankkasateen pauhussa nousta sängystä
säätämään stereoita lujemmalle. Musiikin tulisikin tästedes sulautua
ympäristöön värin tai valon lailla, olla osana luonnollista ympäristön
tasapainoa.
Eikö olekin kummaa, mitä kaikkea ehtiikään miettiä ja keksiä, kun saa vaan
maata ja olla joutilaana. Jokaiselle pitäisi suoda se mahdollisuus, niin
maailma olisi luovampi, täynnä innovaatioita.
Kiehtova legenda kiehtovasta musiikinlajista, mutta eikö joku
Can tai Tangerine Dream ollut ambientia jo aiemmin? Vai olivatko ne vain
esiambientia...
no joka tapauksessa Eno teki jotain sellaista, miltä aiemmin ei ollut
kuulostettu. piste.
On Sun, 14 Jan 2001, Mikkomatti Aro wrote:
> Ambient 1 (lisänimeltään) Music For Airports on myöskin hyvä.
> Kuten on myös moni jonkin muun artistin/yhtyeen julkaisu, jolla
> Eno on ollut taustaguruna. Esimerkiksi David Bowien "Heroesia"
> kuuntelin viimeksi tänään, mikä oli mukavaa.
Bowien ja Enon Low (1977) on jokseenkin täydellistä elektronista
popia. Toista levyä ei ole tullut vastaan, jolla olisi niin merkillisen
hyvä jako erilaisiin a- ja b-puoliin. Tosin albumista kannattaa omistaa
cd-painos, sillä sen bonusraita Some are ylittää vielä albuminkin korkean
tason.
Enon taustaguruus on tosi. Diggailin Achtung babyn ilmestyttyä kahta
viimeistä raitaa jokseenkin palavasti. Mikä sointi! Acrobatia saattaa
vieläkin kuulla jossain silloin tällöin, mutta Love is blindnessia tulee
kuultua todella harvoin. Tällä viikolla kuitenkin kävi näin, ja tajusin
vasta nyt Enoon perehtyneempänä tuon soundin salaisuuden. Tai osan
siitä: sama afrikkalainen (??) perkussio, liekö snare drum vai mikä, jonka
kolkko nakutus on säestänyt Enon soolouraa vuosikymmenien ajan!!
heureka!
> Nollapiste -asiaa mukaan sen verran, että kuten Tomi (?) Neulaisen
> Jerkusen uusintapainoksen kansipapereissa mainitsee, ei levyn
> nimibiisin loppu toimi ollenkaan. Siis se kohta, missä Akin komean
> kitarasoolon (Samulle on ihan pakko haistattaa pitkät tuon
> sooloja vastustaneen manifestin johdosta) alle ilmestyy typerä
> tuplatempo. Hyi.
Kiitos kiitos. Jerkusen soolo menettelee juu ihan, tuplatempo on kiva
sekin. Ihan hyvä lopetus, ja riittävän pikainen feidaus.
Eikös sitä yritetty vääntää jopa tripla- tai kvadratempoon myöhemmillä
keikoilla?
Speed kills!
Samu
Post scriptum. Jos bändi on kovin kriittinen vanhoja levytyksiään kohtaan,
uskallammeko kenties odottaa tuoreempia live-versioita kokoelmalle?