Vs: [0-lista] Liimatan verbaalisuuden tärkeys
- From: "Toni Laine" <toni.laine@xxxxxxxxxxx>
- Date: Sat, 13 Jan 2001 17:00:03 +0200
[Joutomaa, Portaat, Silti, Viittä vaille sadetta]
> > No olisihan se aika hyvä sekin. Mutta tosiasia on, että noista
> > Absoluuttisen terävimpään huippuun ei nouse kuin Silti jos sekään.
> Tätä minä en kyllä ymmärrä. Mennään jo tarpeettoman sankaripalvonnan puolelle,
> ellei tunnusteta noiden neljän olevan (henkilökohtaisista mieltymyksistä
> riippumatta) laadullisesti täysin vertailukelpoista tekstiä Liimatan omien
> sanoitusten kanssa.
Täytynee minunkin sitten tuoda ilmi sankaripalvontani, joka jyhkeänä rinnastain kumpuaa,
koska en kovasta yrittämisestä ja mukautumishalusta huolimatta ole kyennyt arvottamaan
Aakea ja S. Lyhtyä Liimatan rinnalle, en edes hipovalle etäisyydelle.
S. Lyhty on ehkä hieman lahjakkaampi kynäilijä kuin Aake, mutta he muistuttavat ensin
toisiaan ja vasta sitten Liimattaa, joka on luultavasti ollut jonkinlaisena suunnanantajana
ja/tai vaikuttimena.
> Etenkin S. Lyhty -biisit ovat jumalattoman komeita niin sävelen kuin sanojen puolesta.
> Eräs ystäväni meni jopa niin pitkälle, että julisti Viittä vaille sadetta -kappaleen
> kertovan "kaiken olennaisen elämästä" - enkä minä edes ole pahemmin eri mieltä hänen kanssaan.
Viittä vaille sadetta on säveltensä takana seisovaa musiikkia -- akustinen sovellus on aina
Nollapisteeltä ilmestyessään ilosanoma, kun tuollainen maanläheisempi ote tuntuu sopivan heille paremmin
kuin Oloksen tuotetut värssyt (vaikka tuonkin esille, että Tonttirajojen kuoro-soundi olisi voinut olla edes
hieman ystävällisempi...).
Akustinen lähestymistapa kieltämättä tuo ko. kappaleen iholle, ja ei tekstikään sentään onnistu
saamaan kuulijaa hätistelemään säveliä tiehensä -- eipä ei, mutta minulle kahden muun Nollapisteen
kyhäilijän tekstit näyttäytyvät tavanomaisina, hiukan klisheisinä sanankäyttönsä osalta; Kytölä sen
sanoi: "Maailmassa ei ole koskaan liikaa samuja."
np: 'Trane - India