Re: [0-lista] other music-
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxx>
- Date: Wed, 10 Jan 2001 18:23:01 +0200 (EET)
Ja palaanpa kiusallanikin parin kuunkierron takaiseen other music -
keskusteluun myöhässä, vaikka se off-topicina taidettiin tyrmätä jo....?
Jostain syystä tämä viesti on minulla "not-sent", mutta jos syljen tämän
jo toista kertaa, pyydän anteeksi.
Nyt Patongin kimppuun!
On Fri, 3 Nov 2000, Tomi Palsa wrote:
> Koska allekirjoittaneen suosikkeja ei kukaan kuitenkaan täällä mainitse,
> listataan niitä nyt hieman. Kotimaan nimien joukossa on toki sellaisiakin,
> jotka ovat muidenkin listauksissa esiintyneet, mutta ulkolaisissa ei
> niinkään.
Heeei hei. Ehei. Onko rivien välistä luettavissa musiikkitoimittajia
vaivaava perusteeton ja ennakkoluuloinen viha progressiiviseksi kutsuttua
musiikkia kohtaan??
Eihän tuo Tomi Palsan lista nyt niin TÄYSIN poikkea muiden
vastaavista, vaikka pienempi progepitoisuudeltaan onkin (missä ei siis
sinänsä mitään vikaa).
> Suomi:
> Nylon Beat
Toinen esimerkki Rumba- ja toimittajataudista. En ymmärrä, en
ikuna. Campin päälle sinänsä ymmärrän hieman.
> Muut:
> Tom Waits, The Flaming Lips, Mr. Bungle, PJ
> Harvey, Portishead, Nick Drake, Elliott Smith
Kyllä kolahtaa. Varsinkin Harvey, Portishead ja Nick "Pekka Streng" Drake.
Voisivat olla millä tahansa listallani.
> kaikkien aikojen kolme rakkainta yhtyettä: The Posies, Grandaddy
> ja Jellyfish johdannaisineen.
Posies sitä vastoin ei. Tylsää ja väritöntä kitaran kiusausta!
Kahteen muuhun lupaan yrittää tutustua joskus.
> Äskettäin omalle inhokkilistalleni kohosi sinne
> itsestäänselvien Popedan ja Yön ja muiden junttibändien joukkoon ennen
> arvostamani Smashing Pumpkins
Muistakaa, että Jussi Hakulisen Yö (1983-84) oli hyvä bändi. Varsinkin
Varietee ansaitsee täysin kaiken arvostuksen ja hyvät myyntilukemansa. Oli
muuten ensimmäinen askeleeni rockiin, ensimmäinen diggauksen kohde, eikä
täten voi ikinä unhoittua tahi kuulostaa huonolta. Varieteeta kuunneltiin
tokaluokkalaisina sujuvasti isojen poikien vieressä kirjaston
kuuntelupisteissä, ja minullehan se lankesi luontevasti käydä
käännättämässä kirjaston tädillä (kasetin, ei lp:n) puoli, että isot pojat
saivat istua.
Myöhempi Yö on surullista kuultavaa, ei kuitenkaan AIVAN Popedan tasoista
vaikka Markku Petander ja Tampere linkkeinä toimivatkin.
Samu