re: "Mitä muuta te kuuntelette?" -> [P]
- From: Tomi Palsa <tomi.palsa@xxxxxxxxxxxxx>
- Date: Sun, 12 Nov 2000 14:45:09 +0200
Portishead-intoilijana pitää minunkin sanoa sananen aiheesta.
Niin, ehkäpä suosittelisin ihmisiä aloittamaan Portisheadiin tutustumisen
esikoisalbumista, jonka jälkeen synkkä, hauras ja taianomainen
kakkosalbumikin aukeaa helpommin. Ensikokemuksena Portishead-albumi saattaa
olla liiankin ahdistava ja pelottavakin. Itse en tosin näe levyjen eroa
noin suurena kuin Tonin määritelmät "elämä" vs. "kuolema", kyllähän
ensilevykin tuntui todella surulliselta ilmestyessään, kunnes kakkosalbumin
jälkeen kuunneltuna se vaikuttikin jo varsinaiselta easy listeningiltä.
(Onko kakkoslevy sitten "uneasy listeningiä...")
Livelevyn äärellä voi syventää suhdettaan Portisheadiin. Yllättävänkin
hienosti yhtye toimii keikalla, ottaen huomioon, ettei yhtye ollut
heittänyt ennen toisen levynsä ilmestymistä kuin pari keikkaa, jotka tosin
olivat enemmänkin konsertteja. New Yorkin keikka taisi olla toinen
konsertti ikinä ja tuo livelevy on äänitetty suurimmaksi osaksi sieltä.
Siellä mukana oli sinfoniaorkesterit ja kaikki.
Pidän itseäni onnekkaana, sillä olen nähnyt yhtyeen keikalla
länsinaapurissamme jopa kahteen eri otteeseen. Kummatkin keikat olivat
hurmaavia.
Tomi
---Toni Lainetta lainaten:---
>Portisheadin ensimmäinen levy 'Dummy' on sielukkaampi, pehmeämpi
soinniltaan, pyöreämpi, kun toinen levy 'Portishead' (nimestä päätellen
ovat määritelleet olemuksensa uudelleen) on tummempi sävyltään,
melankolisuus kuohuu levyltä (jos sen kuohuminen on mahdollista);
Portisheadin 'Portishead' on ehkä melankolisin levy minkä tiedän.
>
>Tämä Portisheadin toinen levy on kokonaisuus, sillä sen käsittelemät
teemat pitävät toisiaan käsistä ja kappaleet ovat sen verran saman
sävyisiä, että niitä ei ainakaan aluksi osaa hahmottaa erilleen. Ja live on
loistava, siinä on uudempia sovituksia vanhoista kappaleista ja vähän
hiottuja uudemmistakin.
>
>* Dummy - Elämä
>* Portishead - Kuolema
>* Live - Toivoa reinkarnaatiosta